Sosialidemokraatit korostivat puheenvuoroissaan Kurttilan surullista huomiota, kuinka Suomi elää hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa erityisesti, kun kyseessä ovat lapset.

– Tämä lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle on pitkähkön poliittisen urani aikana kenties yksi merkittävimmistä asiakirjoista, Jukka Gustafsson (sd.) (kuvassa) hehkutti.

Hän kehui sitä poikkeuksellisen perusteelliseksi, konkreettiseksi ja selkokieliseksi.

– Siinä pitää nostaa lasten eriarvoisuuskehitys erittäin keskeisesti esille.

Suna Kymäläinen (sd.) teki istuntosalissa tärkeän huomion vilkaistessaan ministeriaitioon.

– On tietyllä tavalla ikävää nähdä, ettei täällä ole ministereitä kuuntelemassa näinkin merkittävästä asiasta. Kaikki ministerit tuskin ovat ulkomailla tällä hetkellä.

Lapsiasiavaltuutetun esille tuomat asiat koskettavat hänen mukaansa useampaa eri ministeriötä, joten “olisi ollut hallitukselta kohtuullista, että täällä olisi ollut edustus paikalla”.

– Sillä lapsiin panostaminen on parasta ennaltaehkäisyä, joka tuo säästöä tulevaisuuteen. Alhainen syntyvyys kertoo epäonnistuneesta perhepolitiikasta, jossa vastuu on pitkällä aikajänteellä monen harteilla. Nyt täytyy kääntää katseet niin, että nuo teot muodostavat sellaisen tulevaisuuden, että lapsia tähän maahan uskalletaan synnyttää.

Samaan vakavaan ongelmaan pureutui myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne:

– Monilla ihmisillä on pelko siitä, mitä tulevaisuus tuottaa tullessaan. Esitän, että mennään kohti lapsiystävällistä Suomea, jossa uskaltaa synnyttää – toisin kuin nälkävuosina ja nyt.

Maria Guzenina (sd.) huomautti tämänhetkisestä lastensuojelun ahdingosta.

– Palveluiden leikkaukset ovat johtaneet siihen, että joudumme nyt sammuttamaan tulipaloja sen sijaan, että meillä olisi toimivat peruspalvelut.

SDP:n edustajien puheenvuoroissa pidettiin tärkeänä myös lapsivaikutusten arviointia. Krista Kiuru (sd.) muistutti, että sitä pidettiin järkevänä jo yhdenvertaisuuslakia säädettäessä.

– On osoitettavissa, että huonommin ei enää paljon voi mennä, kun lasten ja nuortentilaa katsotaan. Tämä on se sosiaalinen kestävyysvaje, josta voidaan myös puhua isona hintalappuna.

Kristiina Salonen (sd.) piti myös lapsipoliittisen strategian saamista välttämättömänä.

– Syntyvyyden lasku, lapsiin vaikuttavien päätösten kasautuminen osalle perheistä ja lasten eriarvoisuuden kasvu ovat suorastaan korvia särkeviä hälytysmerkkejä meille päättäjille. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja sanoa, että me emme tienneet.

Hän painotti, että Suomen hyvinvointivaltion mallissa on pystyttävä parempaan.

– Me emme myöskään voi piiloutua talouden taakse. Kovaa talouspolitiikkaa on investoida lapsiin. Joten jokaisen niistä, jotka kannattavat kovaa talouspolitiikkaa, luulisi haluavan investoida lapsiin, Salonen korosti.

– Olemme sekavuuden tilassa, joka näkyy ylimitoitettuina politiikkapuheina ja alimitoitettuina kansallisina päätöksinä. Voimakasta tekstiä meille kaikille, eikö vaan, Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) siteerasi Kurttilaa.

Hän toi esille huolensa siitä, että säästöt ja leikkaukset palveluissa satuttavat eniten tuen tarpeessa olevia perheitä, lapsia ja nuoria.

– Meiltä on unohtunut, että panostukset lapsiin ovat tärkeimpiä tulevaisuusinvestointeja, mitä ikinä voimme tehdä. Siksi SDP:n tavoite kohti maksutonta varhaiskasvatusta on niin tärkeä.

Mäkisalo-Ropponen arvosteli hallituksen päätöksiä, jotka lisäävät tuloeroja – ja näin toimitaan täysin tietoisesti.

– Tämä ei ole oikeudenmukaista, mutta se ei ole myöskään järkevää tulevaisuuspolitiikkaa.

Hän otti tähtäimeensä säästöt esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Mäkisalo-Ropponen kertoi vanhemmista, jotka eivät halua viedä lastaan päiväkotiin suurten ryhmien takia. Ne tekevät lapset levottomiksi.