tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Pääkirjoitus

Demokraatti

Ei! Ei eriarvoistumiselle

Kuntavaalien läheisyys näkyy ja kuuluu kaikkialla eduskunnassa. Yhä useammalla on sanottavaa SDP:stä, jonka inhimillisempi politiikka kolkuttelee vaalien alla etenkin keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajien omiatuntoja.

Viikonloppuna keskustan puoluevaltuustossa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen heilutti vanhaa leimakirvestä puhumalla SDP:stä ei-puolueena. ”Siinä missä keskusta sanoo kyllä, eteenpäin, SDP näyttää sanovan ei, taaksepäin”, Kaikkonen julisti.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on ilmoittanut, että sote-uudistusta katsotaan uusin silmin tulevalla hallituskaudella pakkoyhtiöittämisen ja valinnanvapauden osalta. SDP:ssä on halua estää verovarojen valuminen syntymässä olevien suurten yksityisten terveysyritysten voittoihin.

Keskustan konkari Mauri Pekkarinen ilmoitti Demokraatin verkkolehdessä sen, mitä hallituksen ministerit eivät ole olleet valmiita sanomaan: sellaista lakia ei voi säätää, joka velvoittaisi Suomessa valinnanvapauden piirissä toimivia terveysyrityksiä maksamaan verot Suomeen. ”Me olemme osa Euroopan unionia”, Pekkarinen opasti.

Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole vieläkään korkealla hallituksen prioriteettilistassa.

Juha Sipilä on tämänkin jälkeen viestinyt uskovansa asian kääntyvän parhain päin. Miten, on yhä hämärän peitossa. Rinteen kelkkaan, opposition sote-kolmikkoon, ovat sittemmin lähteneet myös vihreät ja vasemmistoliitto.

Puolueet ovat liikkeellä hyvissä ajoin, eduskuntavaaleihin on aikaa kosolti. On totta, että sotea on vatuloitu aivan liian pitkään. Mutta jos asia on tarpeeksi vakava, niin kuin kansalaisten terveys on, huoli pitää tässäkin vaiheessa pystyä sanomaan ääneen. Opposition linja on avoin ja sitä voi verrata vaikkapa siihen, miten paljon hallituspuolueet tarjosivat ennen viime vaaleja tietoa yhteiskuntasopimuksen rajuista toimista palkansaajia kohtaan?

Nehän yllättivät äänestäjät täysin. Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole vieläkään korkealla hallituksen prioriteettilistassa. Nyt Sipilän hallitus on siirtämässä puoliväliriihensä kuntavaalien yli.

On siis jäämässä arvailujen varaan, onko lisäleikkauksia luvassa ja mihin ne kohdistuvat. Koulutuksesta ei leikata, luvattiin ennen eduskuntavaaleja. Nyt ei nähtävästi uskalleta sanoa mitään. Vaikka keskustavetoinen hallitus riisuukin rajusti kuntien valtaa, vaalien alla ihmisillä täytyy olla oikeus saada tietoa valtakunnan politiikan suunnitelmista ja niiden vaikutuksista kuntakenttään. Ilmeisesti jonkinlaista uudelleenharkintaa tai perumista voi vielä olla tähänkin luvassa.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, miten valtaosa suomalaisista kokee eriarvoisuuden uhkaavan yhteiskuntaa. Demokratian suurimmaksi ongelmaksi nähdään poliittisen osallistumisen epätasainen jakautuminen. Hyväosaiset osallistuvat, muut eivät. Kun SDP on sanonut oppositiosta tiettyihin asioihin ei, se on ollut ei oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden puolesta. Kaikki on pidettävä porukassa mukana. Kyse on viime kädessä demokratian puolustamisesta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pääkirjoitus

Demokraatti

Pakkoavioliitto, josta on rakkaus kaukana, kiristää hallituksen välejä

Politiikan syksyyn lähdetään poikkeuksellisen hermostuneissa tunnelmissa. Hallituksen yhteenlaskettu kannatus on heinäkuun mielipidemittausten perusteella valunut jo alle 40 prosentin, ja sen riveistä vuotaa julkisuuteen yllättävänkin suoria ja piikikkäitä ulostuloja.

Erityisesti tikun nokkaan on joutumassa gallup-kärki kokoomus, jonka viestintään varsinkin keskusta on hermostunut. Pitkän linjan parlamentaarikko ja entinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila syytti kokoomusta Twitterissä viime lauantaina ”mielikuvilla politikoinnista”. Hän vertasi hallitusyhteistyötä tällä hetkellä pakkoavioliitoon, josta rakkaus on kaukana.

Anttilan sapekas purkaus kielii siitä, että pääministeri Juha Sipilään henkilöitynyt kilpailukykysopimus ja lomarahaleikkaukset tuntuvat jyrkästi nakertavan keskustan kannatusta. Kokoomuksen kannattajat ovat vain tyytyväisiä tiukasta talouskurista ja hurraavat Petteri Orpon tuoreelle budjettiesitykselle. Keskustassa uumoillaan, että valtiontalouden käänne parempaan tulkitaan kokoomuksen hyvyydeksi, kun taas menoleikkaukset ja kiky-sopimus keskustan välinpitämättömyydeksi köyhemmän kansanosan talousahdinkoa kohtaan.

Nyt on työnantajien vuoro osallistua ostovoiman ylläpitämiseen.

SDP:n puoluejohto ja eduskuntaryhmän työvaliokunta kokoontuivat viime viikon lopulla Ouluun ja Kemiin muotoilemaan politiikan syksyn tavoitteita. Puheenjohtaja Antti Rinne kantoi puheenvuoroissaan erityisesti huolta suomalaisten köyhien lapsiperheiden tilasta. Hän muistutti, että tällä hetkellä Suomessa on enemmän köyhissä perheissä eläviä lapsia kuin pitkäaikaistyöttömiä. Tämän vuoksi syksyn budjettikäsittelyssä tulisi kaikkia talouspäätöksiä arvioida perheiden toimeentulon ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Rinne lähetti myös suorat terveiset syksyn työmarkkinapöytiin: Nyt on työnantajien vuoro osallistua ostovoiman ylläpitämiseen.

Näin erikoinen kolmas pyörä tuskin tekee keskustan ja kokoomuksen pakkoavioliitosta yhtään helpompaa

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman antoi keskustalle ilmaisen vinkin gallup-suosion kasvattamiseen. Hallituksen on tunnustettava epäoikeudenmukainen julkisen sektorin lomarahojen leikkaus ja luovuttava siitä ensi vuoden budjetissa. Suomalaiset hyväksyvät, että taloustalkoita on pidettävä vaikeina aikoina, mutta silloin niihin on osallistuttava kaikkien. Vain julkisen sektorin työntekijöiden ”kikyykyttäminen” ei mahdu kansalaisten oikeustajuun.

Hallituksen pakkoavioliitossa on myös kolmas pyörä, pienisuuri uusi vaihtoehto, joka katselee tulevaisuutta sujuvasti sinisten silmälasien läpi. Uusi vaihtoehto tekee hallituksen taipaleesta historiallisesti erikoisen. Kysymys kuuluu, miten paljon puo­lueen avauksia ja kannanottoja on kuultava, kun gallup-kannatus mitataan promilleissa?

On demokratian irvikuva, että näin ohuen kannatuspotentiaalin omaava ryhmä miehittää kolmasosan ministeripaikoista. Näin erikoinen kolmas pyörä tuskin tekee keskustan ja kokoomuksen pakkoavioliitosta yhtään helpompaa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Presidentinvaalien asetelmat selkiytyvät pätkittäin, vaihtoehtoisille faktoille ei soisi sijaa

Tammikuun presidentinvaalien ehdokasasettelu etenee kunkin puolueen omilla aikatauluilla eli pätkittäin. Kovinta kiirettä ehdokkaan nimeämisessä piti pääministeripuolue keskusta, joka oikeassa olemisen pitkäaikaisen maailmanmestarin, tohtori Paavo Väyrysen kammossa syöksi toisen ex-ehdokkaan Matti Vanhasen ehdokkaakseen jo viime vuonna. Aikainen startti ei ole synonyymi kiihdytykselle. Vanhasen gallup-kannatus on laahannut muutaman prosentin lattiatasolla.

Viime vaalien ensimmäisellä kierroksella itsestään hyväntuulisen ja itseironisen version esitellyt, näyttämötaiteessa sittemminkin ansioitunut Väyrynen saattaa koettaa tälläkin kertaa presidentiksi, mutta nyt näkymät ovat aiempaa usvaisemmat. Paavo-mukien kulta-aika on muisto vain, mutta pitkäikäistä sukua oleva Väyrynen ehtii yrittää myöhemminkin.

Istuva presidentti Sauli Niinistökään ei ole vielä ehdokas, sillä nimien kerääminen kannattajakortteihin on kesken. Asiapuolella Niinistön viimeaikainen terhakoituminen ympäristökysymyksissä on luettavissa pyrkimykseksi haalia ääniä myös vihreiden Pekka Haaviston ja vasemman laidan apajilta, kuten valitsijayhdistys-veivauskin. Haavisto-ilmiön toistaminen entisenlaisena voi olla kannatushuipulla seilaaville vihreillekin vaikeaa, mutta toiselle kierrokselle selviäminen on edelleen realismia laajasti pidetylle Haavistolle.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin.

SDP:n sisäinen ehdokaskiertue käynnistyi viime viikolla Helsingistä ja jatkui maanantaina Tampereella. Jäsenäänestys ratkaisee käytännössä, nouseeko Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen vai Sirpa Paatero varsinaiseksi presidenttiehdokkaaksi, vaikka se onkin neuvoa-antava. Demarinuorten ja Demokraatin lähinnä viihteelliset kyselyt ennakoivat tiukkaa kisaa, joka on aidosti auki.

Osaavalle ja karismaattiselle naiselle on kyllä tilausta. Kuka ehdolle nouseekin, tämän haaste on kerätä niidenkin sosialidemokraattien äänet, jotka edelleen haikailevat leimaa esimerkiksi Jutta Urpilaiselle tai harkitsevat taas Haavistoa ja jopa Niinistöä.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin. Oikeistopopulismi perussuomalaisten muodossa tarjoaa Suomessa vaihtoehdoksi Laura Huhtasaarta. Hämmästyttävät puheet muun muassa evoluutiosta ovat hänen kannattajilleen todiste itsevarmasta ”rohkeudesta” kulkea omia polkujaan. Positiivisella mielellä ajateltuna suora henkilövaali kertoo kertaheitolla, minkälainen kannatus on vaihtoehtoisten faktojen julistajalla.

Hallituskuumetta poteva Sininen tulevaisuus ei puolestaan saa Sampo Terhoa ehdokkaakseen millään ilveellä, koska puolue on vasta tekeillä. Kristillisdemokraatit pohtivat Niinistön taakse menemistä, vaikka heillä on kyvykäs televisioesiintyjä Sari Essayah puheenjohtajana. Heidän ratkaisunsa tiedetään ensi viikon lopulla.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Liittokierros lupaa rapsakkaa syksyä – nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus

Paha talouskasvu! Suomen talouskasvu on yllättänyt myönteisesti monet ennustajat. Mutta totuuden nimissä pitää muistuttaa, ”yllätys” on toistaiseksi ollut prosentin tai kahden luokkaa. Työnantajapuolella olisi todennäköisesti toivottu talouskehityksen paranemista vasta syksyn työmarkkinaneuvottelujen jälkeen. Nykytilanne kun antaa työntekijäliitoille vahvat perusteet ajaa palkankorotuksia.

Työmarkkinasyksystä on tulossa rapsakka, jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa. Liittokierrosten jälkimaininkeja on usein selvitelty pitkään valtakunnan sovittelijan johdolla. Vaikeuskerrointa lisää se, että keskusjärjestöt ja hallitus ovat enemmän tai vähemmän ulkona neuvotteluista, kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ulkoisti itsensä keskusjärjestösopimuksista. Nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus. Hallitus ja työnantajat ovat pitäneet esillä myös ultramaltillista nollalinjaa.

Esimerkiksi Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut toiveet nollaratkaisusta. Hän näkee, että taloudellisen tilanteen ja työllisyyden parantumisen pitää näkyä myös palkoissa. Hän haluaisi liittokierroksella Teollisuusliiton jäsenten ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Jo Lauri Ihalainen SAK:n puheenjohtajana korosti, palkansaajien ostovoiman paraneminen on suuria palkankorotuksia tärkeämpää. Paikallista sopimista ajava Teknologiateollisuus on liputtanut yrityskohtaisten palkankorotusten puolesta.

Vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, kun Metsäteollisuus jäi siitä pois. Metsäteollisuuden rooli työmarkkinaneuvotteluissa on kysymysmerkki. Sillä on halua palkankorotuksilla purkaa paperitehtaiden työehtosopimuksia. Tämän pelätään heijastuvan muiden alojen palkkaneuvotteluihin.

Kaatuneen Suomen mallin olettama oli, että neuvottelut aloittavien vientialojen sopimukset loisivat katon myös palvelu- ja julkisille aloille. Työnantajat toivovat samaa edelleen, mutta paineet ovat kovat. Viime syksyn neuvotteluissa kuntien ja valtion työntekijät myöntyivät 24 vuotuisen lisätyötunnin ja sosiaalivakuutusmaksujen noston lisäksi luopumaan kolmanneksesta lomarahojaan. Se tuntui erityisesti naisvaltaisten ja matalapalkka-alojen kukkaroissa. Tälle halutaan nyt kompensaatiota.

Vaikka kolmikanta ei tänä syksynä toteudu, odottavat työmarkkinaneuvottelijat hallituksen elokuun budjettiriihen veroratkaisuja. Hallitus lupasi kilpailukykysopimuksen yhteydessä veronalennuksia, joilla kompensoitaisiin työntekijöille siirrettyjä työnantajamaksuja. Kiky ja monet muut hallituksen palkansaajiin kohdistuvat toimet työttömyysturvan heikennyksistä alkaen saattavat edelleen hiertää neuvotteluissa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sapelit kalisevat Itämerellä

Soma yhteensattuma, että Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee Suomessa tänään torstaina, kun samalla viikolla Venäjän ja Kiinan sotalaivat harjoittelevat Itämerellä. Venäjän media antoi laivastoharjoitukselle taustatukea, kun se Putinin vierailun alla varoitteli Suomea sotilaallisista aktiviteeteista.

Äänekkäämpi sapelinkalistelu ja kilpavarustelu on valitettavasti palannut maailmanpolitiikkaan. Asearsenaalin esittelyllä halutaan pitää pienemmät maat kurissa ja suurvallan nuhteessa. Itämeren sotaharjoitus ja etenkin syksyllä järjestettävä Venäjän pääsotaharjoitus Zapad 2017 on yhtä lailla sotilaallinen kuin myös poliittinen viesti esimerkiksi Baltian maille ja Puolalle – sekä myös Natolle.

Venäjä pitää Zapad-sotaharjoituksen yhdessä Valko-Venäjän kanssa, jonka alueen kautta se kuljettaa osan joukoistaan harjoitusalueena olevaan niin sanottuun Suwalkin kapeikkoon. Sillä tarkoitetaan Venäjään kuuluvan Kaliningradin ja Valko-Venäjän välistä muutaman kymmenen kilometrin matkaa Puolan ja Liettuan rajalla.

Sotilasarvioiden mukaan Venäjä pystyisi tarvittaessa katkaisemaan Baltian maiden maayhteyden muihin Nato-maihin ”kapeikossa” nopeasti. Länsimaiden lisäksi harjoitus herättää värinää myös Valko-Venäjällä, jonka presidentin Aleksander Lukashenkon ja Putinin välejä kuvataan kireiksi. Valko-Venäjällä, jonka armeija on osin venäjämyönteinen, pelätään Ukrainan kohtaloa.

Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Mutta mitä kiinalaiset tekevät Itämerellä sinne ensimmäistä kertaa seilanneen maailman suurimman ydinkäyttöisen sukellusveneen, venäläisen Dmitri Donskoin kanssa?

Kyse on samanmielisten seurasta ja yhteisestä politiikasta. Venäjä on osallistunut Kiinan järjestämiin sotaharjoituksiin Etelä-Kiinan merellä. Niillä Kiina on osoittanut sotilaallista mahtiaan naapurivaltioilleen ja samalla antanut pontta merialuevaatimuksilleen. Harjoitukset ovat myös Kiinan varoitus Taiwanille ja sen itsenäisyyden takaajana toimivalle Yhdysvalloille. Kiina ajaa edelleen yhden Kiinan politiikkaa.

Venäjän kasvanut kiinnostus asemansa vahvistamiseen itäisessä Euroopassa on herättänyt myös Naton, joka siirsi noin 4 000 Nato-sotilasta Puolaan ja Baltiaan. Ele oli määrällisesti lähinnä symbolinen. Etenkin kun Yhdysvaltain presidetti Donald Trump on Nato-jäsenten kovistelulla ja omalla toiminnallaan onnistunut sekoittamaan maan ulkopolitiikan. Tämä voi osaltaan innostaa muita suurvaltoja hyödyntämään tilannetta ja vahvistamaan asemia maailmanpolitiikassa.

Liipaisinherkkyys ja voimankäyttö ovat aikaisempaa useammin työkaluina, kun idän ja lännen suurvallat vahtivat etupiirejään. Ukraina ja Syyria ovat tästä surullisia esimerkkejä. Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lainvalmistelun vaivoista ikuisuuskysymys

Sote-lainsäädännön perustuslaillinen kompurointi nosti suomalaisen lainvalmistelun ongelmat kesän puheenaiheeksi. Vaikka virkamiehet ajettiin ylikunnianhimoiseksi viritetyllä aikataululla burn outin partaalle, kasaan saadut lakiesitykset olivat sutta ja sekundaa.

Hallituksen ensikommentit perustuslakivaliokunnan kesäkuun sote-lausunnosta olivat tulvillaan mahdollisuuksien kieltä. Kun tilanne heille vihdoin valkeni, myönteisyys kärsi pikaisen inflaation. Valinnanvapauslainsäädäntö menee uusiksi ja maakuntavaalit siirtyvät.

Lainvalmistelua joutui kommentoimaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö Porin Suomi-areenassa. Kun Niinistöltä tivattiin näkemystä lainvalmistelun tasosta, hän muistutti nostaneensa aiheen esille ensi töikseen Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministerinä vuonna 1995. Sen jälkeen ja luultavasti myös sitä ennen oikeusministerit ovat veisanneet kukin vuorollaan samaa virttä. Ongelmia on.

Keskustelua lainvalmistelun ongelmista hämärtää poliitikkojen yhtäaikainen valitus perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjasta.

Iso ongelma on kiire. Kunnolliseen valmisteluun ei poliittisessa paineessa tahdo jäädä aikaa.

Emeritusoikeuskansleri Jaakko Jonkka jopa epäili, että hallituksen suunnalta heitettäisiin julki perustuslakia uhmaavia koepalloja. Hän otti esimerkiksi runsaan vuoden takaisin lakiesityksen, jossa sakkojen korostuksia perusteltiin valtion kassan paikkauksella. Asiaa valmisteleville virkamiehille on tuskin ollut epäselvää, ettei perustelu kestä juridista päivänvaloa. Silti esityksellä kiusattiin perustuslakiasiantuntijoita.

Keskustelua lainvalmistelun ongelmista hämärtää poliitikkojen yhtäaikainen valitus perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjasta.

Perustuslakivaliokunnan varajäseneksi sote-käsittelyn loppusuoralla siirtynyttä Ben Zyskowicziä (kok.) kuunnellessa syntyy vaikutelma, että sote-lakien suurin kompastuskivi oli perustuslain ylikireä tulkinta, vaikka Zyskowicz itsekin myönsi, että esitykseen kirjattu toteutusaikataulu oli hätäinen. Terveydenhuollon asiantuntijoiden huoli oli siis aiheellinen, mutta sitä ei otettu vakavasti ennen kuin aikataulu todettiin valiokunnassa perustuslain vastaiseksi.

Kritiikki perustuslakiasiantuntijoita kohtaan tulee hämmästyttävän usein samasta osoitteesta. Aktiivisia ovat olleet kokoomus ja elinkeinoelämän lobbarit kuten EK ja EVA. Jostakin syystä poliittinen vasemmisto tuntuu antavan asiantuntijoille lähinnä kiitosta.

Ovatko professorit korostuksiltaan lähempänä vasemmistoa vai onko oikealla vaikeuksia sulattaa bisneksen kannalta kiusallisia perusoikeuksia?
Molemmissa voi olla perää.

Demokraatti