Helsingin kaupunkiympäristölautakunta esitti viime viikolla kaupunginhallitukselle, ettei se varaa tonttia suurmoskeijahanketta varten.

Husseinille tämä ei ollut yllättävää: suunnitelmalla oli alusta saakka enemmän vastustajia kuin puoltajia.

– Suurimmaksi kynnyskysymykseksi näyttää julkisessa keskustelussa nousseen ulkomaalaisen rahoituksen suuri rooli ja pelko siitä, miten se altistaisi moskeijan mahdolliselle ulkoapäin tulevalle ideologiselle vaikuttamiselle, Hussein kirjoittaa.

Husseinin mukaan ilmeisesti nekään tahot, jotka näitä keskusteluja ovat virallisella tasolla käyneet, eivät ole olleet tyytyväisiä niihin vastauksiin, joita heille on suotu.

Asiasta on valtuustokollegojen kanssa keskusteltu koko syksy. Myös suurin osa heistä on Husseinin mukaan ilmaissut huolensa ulkomaalaisen rahoituksen suuresta osuudesta, mutta sitäkin enemmän oltu huolissaan moskeijan vuosittaisista, 6-7 miljoonan euron käyttökustannuksista.

– Muslimina, helsinkiläisenä ja kaupunginvaltuutettuna olen kuitenkin sitä mieltä, että muslimeilla pitäisi olla oma tehtäväänsä rakennettu, sen toimivuus mielessä suunniteltu rukoushuone. Eli moskeija.

Hussein huomauttaa, että Helsingissä ei ole ainoatakaan kunnollista moskeijaa.

– Suurmoskeijahankkeen vetäjillä on nyt siis paikallaan alkaa miettiä suunnitelmaa B. Luovutaanko koko suurmoskeijaunelmasta? Tuleeko sen tilalle suunnitelma pienemmästä/ pienemmistä moskeijoista? Aletaanko uutta rakennuspaikkaa etsiä jostain Helsingin ympäryskunnista? Toivon todella, että näin ei käy: suurin osa muslimiyhteisöstä asuu nyt ja tulee asumaan myös tulevaisuudessa täällä pääkaupungissa.

Hussein jatkaa, että muslimiväestö maassamme kasvaa. Ja sen myötä myös heidän osallisuutensa, näkyvyytensä ja vaikuttavuutensa politiikassa.

– Uskonkin, että jossain vaiheessa Helsinki tulee havahtumaan siihen, että veronmaksajia ovat muslimitkin. Ehkäpä tällöin myös kaupungin halukkuus heidän tarpeidensa huomioon ottamiseen tulee kasvamaan, hän pohtii US-kirjoituksessaan.