Turva – Hymy

Ei keppiä vaan porkkanaa – Harakka ja Skinnari: Työttömät ansaitsevat kannustavan palvelutakuun

Kuva: Lehtikuva
Timo Harakka.

SDP:n kansanedustajat Timo Harakka ja Ville Skinnari esittävät työttömille konkreettista palvelutakuuta.

– Esitimme oppositiossa työttömien ansiovelvoitteen hylkäystä, mutta myös välttämättömiä korjauksia, jos hallitus kuitenkin runnoo lain läpi. Työttömiä pitää auttaa takaisin työelämään, ei rangaista.

Skinnarin ja Harakan mukaan aktiivinen työllisyyspolitiikka on tärkeä osa sosialidemokraattien työn ja kasvun linjaa.

– Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Sd-edustajien mielestä hallituksen esitys oli taas kerran hätäisesti ja hutiloiden valmisteltu sekä pohjimmiltaan epäoikeudenmukainen.

– Kuten perustuslakivaliokuntakin lausui, työttömiä ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Velvoitteita ei voi myöskään lisätä ilman, että julkinen valta myös osaltaan takaa mahdollisuudet velvoitteiden täyttymiseen.

– Koska laki on jo voimassa, ei ole syytä jäädä odottelemaan kansalaisaloitteen käsittelyä eduskunnassa, vaan tilanteeseen on puututtava välittömästi.

Resursseja on lisättävä tuntuvasti, ja kunnille annettava vastuuta.

Skinnari ja Harakka lisäisivät TE-toimistojen resursseja tuntuvasti.

He muistuttavat SDP esittäneen budjettivaihtoehdossaan yli 100 miljoonan euron lisäpanostusta työllisyyden edistämiseen.

– On väitetty, että Suomen malli muistuttaa Tanskan käytäntöjä. Kuitenkin Tanskassa yhdellä työvoimavirkailijalla on 12 asiakasta, Suomessa 166 yhtä asiakasta kohden. Asiakkaalta voi vaatia vastikkeellisuutta vain, kun palvelua saa varmasti ja läheltä.

– Lyhyiden etäisyyksien Tanskassa työllisyys on kuntien vastuulla, kuten myös SDP:n mallissa. Sen sijaan Sipilän hallitus on sysäämässä sen entistä kauemmas maakuntatasolle.

Ville Skinnari. (Kuva: Lehtikuva)

Harakan ja Skinnarin mukaan myös valtiovarainministeriössä on väheksytty TE-resurssien merkitystä.

– Tämä heijastaa hallituksen vihamielistä asennetta työvoimapalveluihin. Ideologisista syistä työvoimapalveluita heikennetään sen sijaan, että niiden vaikuttavuutta pyrittäisiin lisäämään, he katsovat.

Palveluiden laatu myös heittelehtii liikaa paikkakunnittain.

– Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina.

– Siksi lakiin on kirjattava työttömän velvoitteen vastapainoksi myös julkisen vallan palvelutakuu, kaksikko esittää.

Henkilökohtaista palvelua niin työttömälle kuin työllistäjälle.

– Esittämämme malli tarkoittaa, että jokaiselle työttömälle laaditaan kasvokkain työllistymissuunnitelma. Tätä ennen on seikkaperäisellä terveystarkastuksella varmistuttu työllistymisen edellytyksistä. TE-toimisto vastaa palvelutakuusta siten, että virkailija käy henkilökohtaisesti läpi suunnitellut työllistäjät. Sanktioita voidaan harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

– Palvelutakuun ohella on syytä panna toimeen Lauri Ihalaisen tällä viikolla esittämä seitsemän kohdan toimenpideohjelma. Hän ehdotti muun muassa Polku tulevaisuuteen –toimenpideohjelmaa noin 70 000 nuorelle, joilta puuttuu koulutus- tai työpaikka.

– Ruotsin demarihallitus lupaa kaikille nuorille työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikan 90 päivän kuluessa. Se on arvolupaus syrjäytymisen ehkäisyyn, joka on syytä ottaa esiin seuraavan hallituksen ohjelmassa, Harakka ja Skinnari päättävät yhteisen kananottonsa.

Espoon kauhutarina sai kansanedustajankin jyrähtämään: ”Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja”

Kuva: Thinkstock

Espoon kaupungin vanhusten kotihoidossa esiintyvät vakavat ongelmat ovat nousseet julkisuuteen viime viikkoina. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vanhuksen epäillään kuolleen Espoon kotihoidossa sattuneen laiminlyönnin vuoksi keväällä 2017.

Nyt asiaan ottaa kantaa SDP:n kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

– Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja sekä omaisilta että ammattilaisilta. Henkilöstön vähäisyyden ja liian suuren työmäärän vuoksi ei inhimillistä eikä kuntouttavaa hoitoa voida toteuttaa.

Mäkisalo-Ropposen mukaan kotihoidossa on asiakkaita, joiden oikea asumispaikka ei ole enää oma koti vaan yhteisökoti.

– Ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen paikkoja on monin paikoin vähennetty ja ihmisiä pidetään kotona liian kauan. Tämä on johtanut jopa siihen, että kotihoidossa tai palvelutaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista hoitoa, muistisairaita lukitaan yöksi omaan kotiinsa. Tämä on epäinhimillistä ja se voi aiheuttaa myös vakavia vaaratilanteita.

Kansanedustaja muistuttaa, että liikkumisvapauden rajoittaminen on aina kova toimenpide, jonka pitäisi perustua suoraan lakiin ja josta pitää päättää virkavastuulla vankoin perustein.

– Tällaisia päätöksiä ei saisi, eikä pitäisi joutua tekemään, osana päivittäistä hoitoa. Jos ihmisen lukitsemista omaan kotiinsa joudutaan edes pohtimaan, tilanne on todennäköisesti sellainen, ettei oma koti ole enää oikea asumispaikka tälle henkilölle.

Jari Lindströmille todella kylmää kyytiä – ”Tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on tyrmistynyt työministeri Jari Lindströmin lausunnoista palkkojen alentamisesta ”työmarkkinoiden joustojen” nimissä.

MustReadille perjantaina antamassaan haastattelussa Lindström väläyttelee työehtosopimuksien yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan puuttumista. Lindströmin mukaan silloin kun työmarkkinoille peräänkuulutetaan lisää joustoa, kyse on palkkojen joustoista alaspäin.

– Suomalaista työehtosopimusjärjestelmää kyseenalaistavat lausunnot ovat erityisen vastuuttomia meneillään olevan liittokierroksen aikana. Työntekijöille muodostuu Lindströmin lausunnoista kuvaa, jossa hallituksella on positiivisista talousnäkymistä huolimatta tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista, Andersson sanoo.

Anderssonin mukaan hallituksen työllisyyspolitiikka on osoittautunut kyvyttömäksi vastaamaan 2010-luvun haasteisiin.

– Suomen menestyminen nykyaikaisessa taloudessa voi perustua vain korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin. Koulutusleikkauksien, työvoimakustannuksien polkemisen ja työttömien kurittamisen sijasta tarvitsemme talouden rakennemuutosta tukevaa elinkeinopolitiikkaa ja kokonaisvaltaisen sosiaaliturvajärjestelmän remontin, joka vapauttaa työttömät tekemään töitä sen sijasta, että heitä pompotellaan yhä monimutkaistuvassa hallinnollisessa byrokratiassa, Andersson sanoo tiedotteessa.

Lindström on itse oikonut Twitter-tilillään virheellisiksi katsomiaan tulkintoja haastattelustaan.

”Rautalankaa: Hallitusohjelmassa EI ole kirjausta yleissitovuuteen puuttumisesta eikä siitä ole puhuttu halaistua sanaakaan. Siihen ei siis puututa.”

”Pitääkö yleissitovuudesta luopua? Ei. Mitä tulisi tilalle? Minimipalkkalaki? En lämpene tälle. Pitääkö irtisanomissuojaa heikentää? En näe sillekään tarvetta.”

Raottaako Harkimo salaisuuden verhoa blogissaan? – ”Pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kokoomuksen kansanedustaja Harry Harkimo avautuu blogissaan viime viikonloppuna järjestetystä Venla-gaalasta, jota Harkimo kutsuu ironisesti Yle-gaalaksi.

”Paikalla ovat lähes kaikki tv-alan ihmiset ja tunnelma on positiivinen. Ainakin pinnan päällä. Mutta samaan aikaan gaalapöydissä käydään vähemmän positiivista keskustelua. Syy on se, että tapa, jolla palkinnot jaetaan, on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen.”

”Huomasitteko nimittäin, että Yleisradio voitti palkinnon liki kaikissa kategorioissa, joissa sen ohjelmia oli ehdokkaana”, Harkimo kysyy ja pohtii, onko Yleisradion tv-tuotanto todella noin ylivoimaista verrattuna kaupallisiin kanaviin.

”Ei, siitä ei ole kyse. Venla-gaalaillan hämärtyessä pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään. Palkinnot nimittäin jakaa niin sanottu Televisioakatemia, jonka jäsenet äänestävät ehdolle asetetuista ohjelmista. Mutta näistä neljästäsadasta jäsenestä joka neljäs on palkkasuhteessa Yleisradioon! On siis itsestään selvää, etteivät kaupalliset ohjelmat pysty pärjäämään kisassa.”

Harkimon mukaan tilannetta parantaa Ylen kannalta vielä sekin, että kaupallisten kanavien kilpailu on niin veristä.

”Hekin varmaan äänestävät Ylen ohjelmia mieluummin kuin kilpailijan! Raadin pitäisi koostua riippumattomista ihmisistä. Silloin saataisiin paljon riippumattomammat ja rehellisemmät tulokset.”

Tällainen oli Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -julistus – uutuuskirja paljastaa, kuinka ylipäällikön taskussa olivat allekirjoitusta vaille valmiit potkut

Kuva: Vapriikin kuva-arkisto
Kenraali Mannerheim tarkastaa joukkoja valkoisten voitonparaatissa Tampereella. Paraati järjestettiin Tuomiokirkon ympäristössä 7.4.1918.

Professori Seppo Hentilän tuore kirja Vuoden 1918 pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka ottaa esille C. G. E. Mannerheimin toimet ja aseman Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ja sisällisodan aikana.

Hentilä kirjoittaa, kuinka Mannerheimin päämajan sisällissodan aikana antamat ohjeet ja käskyt siitä, millä tavalla vangiksi joutuneita vihollisia tulisi kohdella sen jälkeen, kun nämä olivat luovuttaneet aseensa ja antautuneet vangiksi, herättivät hämmennystä ja olivat kaikkea muuta kuin johdonmukaisia. Hentilän mukaan vastuukysymyksistä kiisteltiinkin pitkään jälkikäteen.

Hentilän mukaan erityisen tulkinnanvarainen oli ylipäällikön 25. helmikuuta 1918 antama ns. ”ammutaan paikalla” -julistus, joka jätti ratkaisuvallan kussakin tilanteessa paikalla olleelle korkeimmalle upseerille:

”Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.”

Hentilän mukaan tulkinnanvaraisesta ”ammutaan paikalla” -ohjeesta muodostui valkoisille savuverho, jonka suojassa voitiin panna toimeen valtaosa helmikuun ja toukokuun välisen ajan laittomista punaisten ampumisista.

Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.

Kun Mannerheim myöhemmin kielsi omavaltaisen tappamisen, jäivät julistukset Hentilän mukaan yhtä tehottomiksi kuin kansanvaltuuskunnan yritykset asettaa sulku punaisten tekemille murhille ja muulle väkivallalle.

Kirjan mukaan ei liene sattuma, että ”ammutaan paikalla” -julistuksen sanamuodot olivat peräisin Venäjän sotaväen rikoslaista, jota oli kovennettu 1906 edellisvuoden vallankumoustapahtumien takia.

”Haagissa vuonna 1907 solmitun kansainvälisen sopimuksen mukaan sotavankien tuomitsemista ei saanut luovuttaa yksittäisen sotilashenkilön ratkaistavaksi. Se oli aina hallituksen vastuulla. Suomi ei tietenkään ollut voinut kyseistä sopimusta allekirjoittaa, koska se ei ollut vielä tuolloin suvereeni valtio. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.”

Mannerheimin asema oli sodan jälkeen kaikkea muuta kuin vankka. Valkoisten voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918 ylipäällikön taskussa olivat kirjan mukaan ”de facto allekirjoitusta vaille valmiit potkut, joista Svinhufvud oli sopinut von der Goltzin kanssa. Suomen ja Saksan suhteiden tiivistämisen kannalta häirikkö-Mannerheim oli raivattava tieltä.”

Kenraali Rüdiger von der Goltz oli saksalaisen Itämeren-divisioonan komentaja.

”Kenraali Mannerheim ei ole kukistanut kapinaa Helsingissä, ei valloittanut tätä kaupunkia kapinallisilta, eikä hänen tänne saapumisensa tänä päivänä vuosi sitten ollut missään yhteydessä Suomen lopullisen vapauden saavuttamisen kanssa”, kirjoitti Demokraatin edeltäjässä Suomen Sosiaalidemokraatissa päätoimittaja Hannes Ryömä 16.5.1919.

Näin Jari Lindström vääntää rautalankaa: ”Siitä ei ole puhuttu halaistua sanaakaan”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vaati perjantaina pääministeri Juha Sipilää kertomaan hallituksen kannan yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan. Työministeri Jari Lindström (sin.) antoi MustReadin haastattelussa ymmärtää, että edessä on keskustelu työehtosopimusten yleissitovuudesta ja irtisanomissuojasta.

– Kuinka paljon työministeri haluaa leikata suomalaisten palkkoja? Onko tämä hallituksen virallinen kanta? Pääministeri Sipilä piileksi työttömiä rankaisevan aktiivimallin kohdalla liian pitkään. Sama peli ei vetele enää. Sipilän on kerrottava suoraan, aikooko hallitus kajota yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan. Nyt on turha leikkiä kuurupiiloa. Nyt on selityksen paikka, Rinne vaati tiedotteessa.

Siniset ei aja muutoksia työehtosopimusten yleissitovuuteen, sanoo puolestaan lauantaina puheenjohtaja Sampo Terho. Terho korostaa, että Lindström ei ole ehdottanut yleissitovuuden poistamista, vaan huomauttanut, että keskustelu yleissitovuudesta on edessä tulevaisuudessa.

– Siinä hän on oikeassa. Jossain vaiheessa sellainenkin keskustelu tulee, Terho sanoo STT:lle.

Lindström on selventänyt haastattelusta syntynyttä vaikutelmaa itsekin Twitter-tilillään.

”Rautalankaa: Hallitusohjelmassa EI ole kirjausta yleissitovuuteen puuttumisesta eikä siitä ole puhuttu halaistua sanaakaan. Siihen ei siis puututa.”

”Pitääkö yleissitovuudesta luopua? Ei. Mitä tulisi tilalle? Minimipalkkalaki? En lämpene tälle. Pitääkö irtisanomissuojaa heikentää? En näe sillekään tarvetta.”

Lindström osoittaa viestin myös suoraan Antti Rinteelle.

”Nyt kannattaa lukea tarkkaan mitä olen sanonut ja mitä en. Minähän olen puolustanut yleissitovuutta, mutta siihen tulee kohdistumaan tulevaisuudessa painetta. Näin ennakoin. Ja siitä pitää SIKSI olla valmiutta keskustella. Kaikkien.”

Keskustelua aiheesta