Kuva: Nora Vilva
Elisa Gebhard, 23: ”Minulla oli valtava ahdistus rasismista”

Elisa Gebhard, 23

Minulle ulkonäkö on itseilmaisun väline. Näen peilistä sen mitä haluan nähdä, miten toteutan itseäni. Edesmennyt taidemaalari-isäni piti huolen, että maaleja sekä ysärifilmikamera olivat aina esillä. Sain käyttää niitä ja tehdä omannäköistä taidetta niin paljon kuin halusin.

Joku ehkä voisi kysyä, että miksi taiteilijaperheen lapsesta tuli demari.

Kulttuuritausta ohjaa vahvasti toimintaani. Joku ehkä voisi kysyä, että miksi taiteilijaperheen lapsesta tuli demari. Kuvataidelukion loppuun asti olin varma, että minusta tulee taiteilija. Sitten hahmotin, että taiteilijan polku on tosi rankka. Tajusin myös, että minun paloni on yhteiskunnallisissa asioissa. Samoihin aikoihin kypsyi myös päätös, että haen oikikseen ja liityn demareihin. Oikikseen hain osittain siksi, koska voin tehdä sen. Kaikissa yhteiskunnissa ei ole mahdollista, että ei-akateemisen perheen lapsi voi kouluttautua juristiksi maan arvostetuimmassa yliopistossa. Mutta Suomessa se on.

Olen aina ollut maailmanparantajasielu.

Arvoliberaalius on yksi merkittävimmistä syistä miksi minusta tuli demari. Tai se, että olen aina ollut maailmanparantajasielu. Liittymisen aikoihin minulla oli valtava ahdistus rasismista. Valitettavasti se ahdistus ei ole hävinnyt mihinkään.

Olin viisitoistavuotias, kun liityin Demarinuoriin. Arvoliberaaliuden lisäksi kansainvälisyys ja feminismi vetivät minut demareihin. En ole katunut. Näistä asioista voisi kyllä pitää enemmänkin meteliä. Ne ovat asioita, joiden pitää olla ehdottomia ja sisäänrakennettuja sosialidemokraattiseen aatteeseen.

 

Elisa Gebhard on SONKin puheenjohtaja.

 

Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 20.10.2016.

Keskustelua aiheesta