Niitä kamera on taltionut huolella myös Claes Olssonin ohjaamaan elokuvaversioon tästä Westön pakahduttavasta rakkaustarinasta, lapsuudenystävien eroavista ja jälleen yhtyvistä poluista.

Elokuvan ongelmana on, että se pyrkii kuvittamaan romaania turhankin pieteetillä. Olsson on halunnut ottaa Westön romaanista mukaan niin paljon vuosikymmeniä, ihmisiä, elämää kuin suinkin. Harmi kyllä liikaa, tiiliskiviluokan romaani ei millään mahdu pariin tuntiin. Siksi ohjauksesta tulee paikoin ryntäilevä. Monet kohtaukset jäävät pintaan ja motivoimattomiksi, kun ne ovat vain silpaisuja suuresta kertomuksesta.

Henkilögalleria on laaja, vaikka ohjaus pyrkiikin keskittymään, ihan oikein, lapsuudenystävysten, kirjailijapäähenkilö Frej Östmanin ja Stella Rabellin on/off -suhteen kehitykseen noin viidellä vuosikymmenellä 1960-70-lukujen taitteesta 2010-luvulle.

Pienemmälle huomiolle jää muukin Rabellin ökyrikas suku, joka oli romaanissa mahdollista kuvata hyvin lähelle tulevasti, mutta on elokuvassa läsnä vain kiinnostusta herättävinä väläyksinä. Esimerkiksi Jonna Järnefeltin näyttelemä kolean ylväs ja ylemmän luokkansa tunteva Stellan ja Alexin äiti Clara Rabell jää muutaman minuutin tuttavuudeksi. Kerronnan kannalta turhempien henkilöiden karsinta olisi ollut hyväksi, jotta kiinnostavat tyypit olisivat saaneet tilaa tarinan ytimessä ja tapahtumien katalysaattoreina.

Osuva roolitus

Olssonin elokuvassa on paljon hyvääkin. Päällimmäisenä se, että se on ruotsinkielinen. Se antaa vakaan pohjan romaanin kuvaamalla maailmalle, jossa on niitä kuuluisia ankkalammikkopiirteitäkin. Luokkajako näyttäytyy näin kuin itsestään ja alleviivaamatta, se on tarinalle olennaista.

Rikinkeltaisen taivaan päähenkilöitä nuorina esittävät freesisti Sannah Nedergård (Stella), Tom Rejström (Frej) ja Wilhelm Enckell (Alex).

Rikinkeltaisen taivaan roolitus on myös onnistunut. Kolmen eri ikäisen näyttelijän käyttö pääosissa – ja paljon vielä limittäin aikatasojen vuorotellessa – on vaativa lähtökohta, mutta toimii. Teini-ikäisiä ja varhaisaikuisia Frejtä ja Stellaa esittävät Tom Rejström ja Sannah Nedergård haastavat roolihahmojaan aikuisina näyttelevät Nicke Lignellin ja Linda Zilliacuksen ihan täysillä. Hyvin yhden ihmisenluonteen kehityskaarta ilmentävät myös Frejn hetkellistä valloitusta LindaVogtia nuorena ja vanhempana näyttelevät Mimosa Willamo ja Johanna af Schulten.

Fiksu on myös käsikirjoittajien (Olssonin rinnalla Eric Norberg) ratkaisu motivoida pitkät takaumien ketjut ja muistoihin uppoamiset poliisikuulusteluiden kautta; niihin Frej kutsutaan Alexin joutuessa väkivallanteon kohteeksi.

Arvokkainta elokuvan tarinankerronnassa on kuitenkin se, että se varsin hyvin tavoittaa Westön romaanin sydämeen käyvän, joskin epävarmuudessa elävän everlasting love -latauksen. Frejn ja Stellan on/off -suhde nostattaa isoja tunteita: toivoa ja lämpöä, eron kipua ja pelkoa.