Brittiläisen Dominic Cooken uran toisessa varsinaisessa pitkän elokuvan ohjauksessa Kuriiri perinteinen asetelma on vinksallaan. Maapallo on vaarassa räjähtää tähtipölyksi siksi, että hallitukset uhkaavat kylmän sodan nokittelussaan äityä kolmanteen maailmansotaan.

Cooken elokuva perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin Kuuban kriisin ajalta, jolloin Neuvostoliitto Nikita Hrushtshovin johdolla uhitteli Yhdysvalloille ihan sen etupihan tuntumassa ja amerikkalaiset totta kai heristävät nyrkkiä takaisin. Ydinohjusisku ja vastaisku siihen olivat lähempänä kuin koskaan sitten joukkotuhoaseiden ensimmäisen lanseerauksen Hiroshimassa ja Nagasakissa 17 vuotta aiemmin.

Kojekauppiaasta agentti, GRU-everstistä kansanvihollinen

Penkovski näkee Hrutshovin impulsiivisen ulkopolitiikan vaarantavan koko maailman, ja ryhtyy ydinsodan välttämisen nimissä välittämään käsiin saamaansa tietoa läntisille tiedustelupalveluille muun muassa neuvostohjusten sijoittelusta Kuubassa.

Tietokanava Moskovasta Lontoon kautta Washingtoniin pysyy aika pitkään auki, kunnes KGB alkaa kiinnostua Penkovskin ja Wynnen läheisestä suhteesta yhä kasvavassa määrin. Siitä ei sitten hyvä herkiä.

Greville Wynnelle (1919–1990) ja Oleg Penkovskille(1919-1963 kävi todellisuudessa juuri niin kuin elokuvassakin kerrotaan. Ja nyt seuraa  juonipaljastus, joka tosin on ollut luettavissa kattavista historiankirjoista jo lähes 60 vuotta. Wynne virui pari vuotta pahamaisessa Lubjankan vankilassa kunnes vapautui vakoojavankien vaihdossa 1964. Penkovski ei tietenkään selvinnyt niin vähällä vaan KGB teloitutti hänet jo vuoden 1962 puolella.

Wynne kirjoitti itsekin vaiheistaan pari menestynyttä muistelmateosta. Penkovskia onlännessä  juhlittu postuumisti sankarina, jolla oli iso rooli  Kuuban kriisi laukeamisessa.

Teatteritausta näkyy

Dominic Cooke on työskennellyt tähän asti etupäässä teatterin parissa niin oman teatteriryhmän vetäjänä kuin Royal Shakespeare Companyn ohjaajana, ja se näkyy, hyvässä ja pahassa.

Elokuvan dialogi on paneutunutta ja päähenkilöiden kohtaamiset on asemoitu tarkasti kuin näyttämöllä ikään. Päähenkilöt ovat myös sen verran keskeisiä, että useimmat tarinan henkilöt muut jäävät statistisiksi hahmoiksi. Enemmän painoa tulee vain Wynnen vaimolle Sheilalle jota näyttelee Jessie Buckley.

Kuriiri-elokuva välttelee kaikkea paisuttelua jä näyttäviä tehokeinoja fokusoituessaan kahden miehen ystävyyden, yhteistoiminnan ja avunannon syihin ja seurauksiin.

Sen harmillisempi seuraus on, että elokuva vähän hyytyy varsinkin keskivaiheen Britannia-jaksoissaan. Wynnen vatvomiset kuriirihommien jatkamisesta tai perheelleen omistautumisesta ovat kuivakkaanpuoleista puheteatteria.

Pääosiltaan Cooken elokuva pitää kuitenkin oivallisesti otteessaan. Jännitystä kasvatetaan luontevasti vainoharharuuvia kiristämällä, ei takaa-ajoilla tai tulitaisteluilla.

Loppujakso Lubjankassa on tosin varsin raadollista seurattavaa, toisaalta myös tuttua monista toiminnallisemmista elokuvista, joissa neuvostovankilat kuvataan helvetin maanpäällisinä piireinä.

Kuriiri on pieteetillä ohjattua vakoilutarina, ehkä lähempänä draamaa kuin puhdasveristä trilleriä. Se saa kiinnostuneena odottamaan, mitkä ovat Cooken seuraavat siirrot elokuvan parissa vai tuleeko niitä ensinkään.