Nyt saa ensi-iltansa kahden erilaisen suvun joulunviettoa kuvaava Kulkuset kulkuset, joka perustuu – kuinka sattuikaan – ruotsalaiseen elokuvaan seitsemän vuoden takaa. Kyseessä on Helena Bergströmin ohjaama En underbar jävla jul, joka on Suomessa nähty vain DVD-levityksessä.

Eipä yllätä touhun takana oleva tekijäkään. Täydellisen joulun tavoin ohjaksiin on tarttunut taas Taru Mäkelä, joka on Varaston (2011) menestyksen myötä löytänyt kultasuonen komedioista. Suuren yleisön naurattamisesta hän on löytänyt niin hyvin toimensa, että entinen dokumentaristin rooli on jäänyt Mäkelän tuotannossa tuntuvasti taka-alalle.

TÄTÄ ”COVER-ELOKUVAA” katselee suhteellisen sujuvasti, mutta siinä on alusta lähtien selvää, että henkilöt voivat tehdä tai sanoa mitä vain, mutta millään sillä ei ole lopulta ihmeempää merkitystä. Kaiken ennakkoluuloisen sätinnän ja töksähtelevän käytöksen perimmäisenä tarkoituksena on vain vapauttaa henkilöitä suhteessa toisiinsa, luomaan keskeneräisyydessäänkin hyvää joulumieltä. Kattilan pohja paistaa niin läpinäkyvänä, ettei tiedä, miten puurossa velloviin edesottamuksiin suhtautua.

Kulkuset kulkuset onkin koomiseen rekisteriin kaiken muun ohessa taipuvien näyttelijöiden kokoontumisjuhla. Etenkin Martti Suosalo, Eeva Litmanen ja Sari Siikander tuntuvat päässeen ominaisalueelleen. Mukana on jopa standup -koomikko Ali Jahangiri.

Monikulttuurisen sateenkaarijoulun kuvauksena Kulkuset kulkuset lietsoo jonkinlaista uudenlaista, suorasanaisuudessaankin kevytmielistä yhtenäiskulttuuria. Eli jos katsot euroviisuja etenkin niiden huumoriosioiden takia, todennäköisesti myös Kulkuset kulkuset iskee nauruhermoosi.

YKSI NÄYTTELIJÄ nousee joukosta edukseen – Kreeta Salminen, joka näyttelee rahakkaan perheen aikuista tytärtä. Hiukan muista sivussa hän tarjoaa miltei ihmeenomaista luontevuutta keskellä raskaspiirteistä karakterisointia. Sitäkin erikoisempaa, että kyseessä on vasta Salmisen toinen elokuva – edellinen oli Syvälle salattu (2011).

Nimensä mukaisesti Kulkuset kulkuset kertaa ilmeisintä. Paras suomalainen jouluelokuva on edelleen Kari Kyrönsepän V.Y. Vihdoinkin yhdessä (1986), joka ei varsinaisesti kuvaa jouluperinteitä, vaan pikemminkin jouluun liittyvää työtä. Ei se kuitenkaan niin hyvä ole, että sen ylittämiseksi vaadittaisiin nykyohjaajalta mitään erityistä itämaan tietämystä tai pukinkonsteja.