Teatteri ja Tanssi
29.3.2017 13:23 ・ Päivitetty: 29.3.2017 13:23
Elokuvan pitkä historia puristuu Linnateatterissa pariin tuntiin
Turun Linnateatterissa on yli kymmenen vuoden aikana tehty ja nähty komediallisia katsauksia niin Raamatun, oopperan kuin Turun historiasta. “Mieletön elokuvan historia” on viides osa sarjassa, ja nyt puidaan elokuvan vaiheita 1800-luvulta nykypäivään.
Elokuvakatsaus rullaa vauhdikkaasti eteenpäin, mutta saa kuitenkin haikailemaan sarjan aiempia osia. Aiemmat “Mielettömät” kun ovat olleet eheitä ja viihdyttäviä paketteja, joissa kolme näyttelijää in päässyt mehustelemaan komediataidoillaan.
Linnateatteri, Turku
Mikko Koivusalo: Elokuvan mieletön historia
Ohjaus Kalle Lamberg – Lavastus työryhmä – Puvut Anniina Kuula – Maskeeraus Minna Pilvinen – Valot Esa Näykki ja Zai Sainio – Ääni Kristian Uusitalo – Rooleissa Miska Kaukonen, Valtteri Roiha ja Linda Wiklund
Noiden rinnalla Mieletön elokuvan historia jää nyt hieman valjuksi ja yliyrittämiseksi. Mutta ehkä näyttelijöiden ylimääräinen koohotus rauhoittuu, kun esityskausi etenee.
Komedia on tällä kertaa parhaimmillaan, kun leffaskenen ilmiöitä oivalletaan ja käsitellään terävöitetysti. 1800-luvun filmiteollisuuden vaiheista kertoo tietenkin muuan tunnettu elokuvahistoritoisija. Miska Kaukosen on von Bagh -maneereissaan hersyvä.
Myös Markus Selin -hahmo Kummisetänä toimii. Ja parodia nykyajan lastenelokuvista on kielellisesti nerokas: kuin ekstaasissa olevat Nana ja Ana toistavat hassuissa puvuissaan mahdottomia kielileikkejä.
Film noir -episodissa Linnateatterin onnistunut valosuunnittelu pääsee oikeuksiinsa. Teknologiaa on myös käytetty kivasti taustaprojisoinnin hahmojen ja maisemien kanssa.
Komedia ottaa myös kantaa
Linnateatteri on saanut mahdutettua esitykseensä pientä mutta aiheellista kannanottoakin, kun käydään läpi turkulaisten elokuvateattereiden historiaa. Kuvissa välähtää kauniita vanhoja rakennuksia, joita ei enää katukuvassa näy. Nykyhetkeä verrataan myös takavuosien kultakauteen, kun kaupungissa oli kymmeniä teattereita. Nykyään niitä on vain yksi.
Miesten hallitseman alan ongelmat kannattaa nekin ottaa esiin, mutta Linda Wiklundin esittämät supersankarit eivät oikeastaan tuo sukupuolitilanteeseen ratkaisua.
Lajityyppejä ja tähtiä rönsyilevän yli sadan vuoden elokuvahistorian tiivistäminen ei ole helppo nakki. Käsikirjoittaja Mikko Koivusalo onratkaissut runsauden pulan keskittymällä esittelemään elokuvantekijöitä. Itse olisin kaivannut lisää samanlaisia elokuvaviittauksia ja -parodioita kuin käsikirjoittajan taistellessa ikimuistoisia vuorosanoja (”Luke, I am your father”, ”E.T. phone home”) vastaan.
Tuttuja latuja
Vaikka Linnateatterin teatteriravintolan näyttämö on pieni, on visuaalisuuteen satsattu. Jokaisella kolmella näyttelijällä on keskimäärin 25 roolia, joista jokaisella on omat pukunsa tai maskinsa. Lennossa vaihtuvat vaatteet sopivat tyylilajiin, mutta joissain kohtauksissa sisältö jää puvustuksen jalkoihin.
Linda Wiklund on nyt ensimmäistä kertaa näyttelijänä Mieletön-esityksissä. Hän on raikas, mutta voisi heittäytyä rohkeammin. Linnateatterista tuttu Valtteri Roiha tulkitsee hahmot tasaisesti, tutulla veikeydellään. Mieletön-konkari Miska Kaukonen sopii juuri tämän tyylisiin pikakelauskomedioihin. Kuinkakohan monta kertaa herra on nähty Linnateatterin lavalla naisen roolissa?
Ohjaaja Kalle Lamberg on saanut viriteltyä lavalle hyvän energian, mutta silti jää kaipaamaan kahdeksan vuoden takaista “Mieletöntä Turun lähihistoriaa” ja sen Hansa-ostoskeskuksen teinejä. Ja tietenkin “Mieletön Turun tulevaisuus” -esitystä (2014), jossa Lamberg itse esitti nerokkaasti ikääntynyttä hansanuorta.
Ellinoora Sandell
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.