Lontoon asuntokriisi on vanha uutinen, mutta asiantuntijajärjestö IPPR Northin mukaan tauti on leviämässä pääkaupungista kohti pohjoista. Samaa mieltä ovat Viv Slack ja Jez Green. He ovat perustaneet Street Support -verkoston, joka kokoaa yhteen kaikki kodittomille tukea ja palveluita tarjoavat järjestöt ja yhdistykset.

Kuten Lontoossakin, myöskään Manchesterissa koteja ei ole riittävästi, hinnat ovat nousseet ja uusiin kohteisiin rakennetaan pääasiassa vain kalliita asuntoja. Lisäksi kiinteistöjä on eri syistä tyhjillään, ja sosiaalietuuksien leikkaukset ovat vieneet jo valmiiksi heikoilla olleilta vuokranmaksukyvyn.

– Jos joku ennen juuri ja juuri pystyi maksamaan vuokraa, leikkaukset olivat viimeinen niitti, Slack selittää.

Green huomauttaa, että Manchesterissa ongelman näkyvyyteen vaikuttaa myös kaupungin koko. Kun Lontoossa kodittomia on siellä täällä,

– Jotkut ajattelevat, että kodittomuus johtuu maahanmuutosta ja kodittomat ovat aina maahanmuuttajia, joilla ei ole sosiaaliturvaa. Se on vain osin totta, Slack selittää.

Kaupungin kaduilla näkyy myös paljon erilaisia järjestöjä ja vapaaehtoisryhmiä jakamassa ruokaa ja kylmällä säällä esimerkiksi hanskoja kodittomille. Ne tekevät arvokasta työtä, mutta Charterin kautta Slack ja Green pyrkivät edistämään vielä suurempaa muutosta.

Yksi Slackin ja Greenin päätavoitteista onkin saada aikaan poliittinen muutos ja painetta esimerkiksi rakennuttajien suuntaan.

– Ensisijaisesti tarvitaan edullisia asuntoja. Kun ihminen saadaan omaa kotiin, on pystyttävä tarjoamaan sellaisia palveluita, jotta he eivät menetä kotiaan uudestaan, Slack selittää.

Samaa mieltä on yli puoli vuotta kodittomana ollut 41-vuotias Andrew. Hän on hakemassa iltaruokaa Coffee4Craig-järjestöltä Manchesterin katedraalin laidalta.

– Asunnon lisäksi monet tarvitsevat tukea ja opetusta elämänhallintaan. Jos sitä ei saa, joutuu uudelleen kadulle.
Nyt Andrew on tilapäismajoituksessa, mutta vielä ennen talven tuloa peti löytyi läheltä.
– Nukuin kolme kuukautta tuossa portailla, hän sanoo ja osoittaa katedraalin sisäänkäynnille.

Andrew muistuttaa, että ihan tyhjiksi katuja ei voida saada, sillä jotkut haluavat itse elää asunnottomina. Hän itse toivoisi yhden makuuhuoneen kotia, jossa aloittaa itsenäinen elämä uudestaan.

Kodittomaksi hän joutui tyttöystävän näytettyä ovea. Kun sosiaaliturvahakemukset vielä hylättiin, joka öinen nukkumapaikka oli pakko etsiä ulkoa.

Anne Salomäki, Manchester