– On syytä palata verotuksen perusasioihin. Veroilla rahoitetaan hyvinvoinnin takaavat julkiset palvelut ja etuudet. Sillä myös vähennetään eriarvoisuutta ja taataan kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne linjaa.

Rinteen mukaan talouspolitiikan pitää palvella yhteiskuntapolitiikkaa ja maailman muuttuessa on löydettävä ratkaisuja, jotka luovat yhteiskuntaan turvaa ja kansalaisille luottamusta siitä, että jatkossakin pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.

Vero-ohjelman mukaan Suomessa omistamisen verotus on suhteellisen kevyttä. Vuonna 2015 omistamisen verojen osuus oli maassamme 16 prosenttia. Koko EU:ssa taso oli keskimäärin 21 prosenttia. SDP:n ohjelmalla kuljettaisiin maltillisesti kohti eurooppalaista keskiarvoa, muttei vielä saavutettaisi sitä.

Kansanedustaja Timo Harakan (sd.) mukaan nimenoman omistamisen veropohjaa tiivistämällä mahdollistetaan työn verotuksen keventäminen. Harakka on johtanut vero-ohjelman valmistelua.

– Tasapuolinen verotus palvelee myös liike-elämää ja kilpailua. Investoinnit koulutukseen, terveyteen ja muihin kasvun edellytykseen luovat pohjan yrittäjyydelle, aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen taas parantaa kotimarkkinayritysten kilpailuasemaa, Harakka summaa.

– Minulle on ollut aina suuri arvoitus, minkä takia Elinkeinoelämän keskusliitto ei voimakkaaammin aja toimenpiteitä, joilla veronkiertoa tai aggressiivista verosuunnittelua voitaisiin paremmin hillitä, hän jatkaa.

SDP:n vero-ohjelma sisältää myös lyhyen aikavälin toimenpiteitä omistamisen veropohjan tiivistämiseksi.

– Tällä hetkellä veropohjassa on lukuisia aukkoja, joita hyödyntämällä verot voidaan joissain tilanteissa välttää jopa kokonaan.

SDP ottaisi käyttöön kriteerit ja arviointityökalun, joilla varmistetaan, että verotusta hyödynnetään tehokkaasti ilmastonmuutoksen torjunnassa, terveyden edistämisessä ja talouden vahvistamisessa.

– Jos arvonlisäverotus perustuisi kestävään kehitykseen, esimerkiksi korjauspalveluiden käyttö ja kierrätys voisivat nauttia alemmista verokannoista, Timo Harakka esittelee pitkän aikavälin visiota.

Harakan mukaan arvonlisäverotuksen reformi vaatii ajattelutavan muutosta. Reformia edesauttaisi hänen mukaansa se, että EU:ssa on tapahtunut ajattelutavan muutos. Se mahdollistaa jälleen jäsenmaiden entistä enemmän määrittää omaa arvonlisäverotustaan.

– Suomi voisi kansainvälisillä areenoilla toimia sen eteen, että arvonlisävero yhdistettynä haittaveroihin ja valmisteveroihin tuottaisi kestävän kehityksen näkökulman kuluttamisen verotukseen.

Harakan mukaan tulevaisuuden talous korostaa entisestään tarvetta progressiiviselle verotukselle. Eli maksukyky vaikuttaa verojen tasoon.

–  Veropohjaa tiivistämällä voimme keventää pieni- ja keskituloisten palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten verotusta. Uudella työtulotuella kohdentaisimme veronkevennykset myös kaikkein pienituloisimmille palkansaajille ja näin tuettaisiin myös osa-aikaisten työllistymistä.

SDP:llä on useita ehdotuksia veropohjaa tiivistävistä toimenpiteistä. Niistä tämän päivän tiedotustilaisuudessa Helsingissä esiteltiin erityisesti kahta. Työtulotuesta kertoi SDP:n eduskuntaryhmän talouspoliittisen yksikön päällikkö, ekonomisti Joonas Rahkola.

SDP esittää matalapalkkaisten työllistämisen helpottamiseksi työtulotukea. Siinä alle 15 000 euroa vuodessa palkkaa ansaitseva saisi palkanmaksun yhteydessä veronmaksun sijasta työtulotuen.

Tällä hetkellä suurin kannustinloukku on pienimpien palkkojen kohdalla, joista ei makseta lainkaan ansiotuloveroa. SDP:n työtulotukimallissa ansiotulovero voisikin jäädä negatiiviseksi. Tällöin käteen jäävä lisätulo kannustaisi ottamaan työtä vastaan.

Tällä hetkellä kaikkein pienituloisimmatkin suorittavat palkastaan tasaveronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut. Nimenomaan nämä maksut muodostavat työllistymistä vaikeuttavan verokiilan. Työntekijämaksujen keskimääräinen taso on noussut kymmenen vuodessa noin 6 prosentista liki 10:een.

– Työtulotuessa on kyse siitä, että verotuksen kautta kevennetään verotuksen ja sosiaalivakuutusmaksujen aiheuttamaa verokiilaa kaikkein pienipalkkaisimmassa työssä. Tämä asettuu siihen pitkään linjaan, joka on ollut 90-luvulta asti, eli työn verotuksessa on tultu alaspäin ja kevennys on painotettu pieni- ja keskipalkkaisiin, Rahkola perustelee.

– Nykyäänhän veroja aletaan maksaa, jos vuositulot ylittävät noin karkeasti 12 000 euroa eli noin 1000 euroa kuussa. Sen alapuolella ei mene veroja, mutta sosiaalivakuutusmaksut menevät. Jos me haluamme verokiilaa pienipalkkaisessa päässä alentaa, tarvitaan uusia keinoja käyttöön, koska perinteinen veroinstrumentti ei enää pure.

Joona Rahkolan mukaan työtulovähennys olisi yksinkertainen toteuttaa. Kyse on käytännössä nykyisestä työtulovähennyksestä. Uutuutena SDP:n mallissa siitä vain poistettaisiin rajoite, jonka mukaan työtulovähennus ei voisi viedä verotusta miinusmerkkiseksi.

– Tämä on keino saada verotuksen progressio takaisin jälleen kaikkein pienipalkkaisimpiin.

Kaikkein pienipalkkaisimmilla muutos tarkoittaisi käytännössä sitä, että ennakonpidätysprosentti voisi olla miinusmerkkinen.

Mallista riippuen työtulotuki voisi myös kasvaa sosiaalivakuutusmaksuja suuremmiksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että nettopalkka olisi suurempi kuin bruttopalkka eli palkan päälle tulisi pientä tukea.

Rahkola esitteli esimerkinomaisesti työtulotuki-malleja, joissa valtion verotulot pienenisivät joko 50 miljoonaa tai noin 300 miljoonaa euroa ja vaikutukset pienituloisten tuloihin olisivat plussalla 30 euroa tai noin 80 euroa.

Rahkola muistuttaa, että vaikka 300 miljoonan hintalappu voi tuntua kalliilta, esimerkiksi tällä hallituskaudella tuloverotusta on kevennetty yli miljardilla enemmän kuin hallitusohjelmaan on kirjattu.

SDP ehdottaa useita toimenpiteitä osinkotulojen veropohjan tiivistämiseksi. Yksi keskeisimmistä ehdotuksista koskee lähdeveroa. Sitä perittäisiin myös yhteisöiltä, jotka on tällä hetkellä vapautettu osinkoverosta. Uudistusta tiedotustilaisuudessa esitteli SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija Lauri Finér.

Hän taustoitti, miten tällä hetkellä valtaosa kaikista osingoista maksetaan institutionaalisille sijoittajille, jotka eivät maksa niistä lainkaan veroa.

– Tätä voi verrata siihen, että piensijoittaja maksaa vähimmillään 25,5 prosenttia veroa, usein vielä vähän korkeampaa, Finér huomauttaa epätasa-arvosta.

Institutionaalisten sijoittajien veroetu jää yleensä lopulliseksi, koska verovapaan yhteisön sijoittajan edunsaajat ovat ulkomaalaisia. Suomen kansainväliset sopimukset estävät yleensä ulkomaisten yhteisöjen verottamisen silloin, kun vastaava kotimainen yhteisö on vapautettu verosta. Näin käy esimerkiksi silloin, kun ulkomainen eläke- tai sijoitusrahasto sijoittaa Suomeen.

SDP:n mukaan osinkoveropohja vuotaa ulkomaille. Menetys on merkittävä, koska esimerkiksi Helsingin pörssin omistuksesta puolet on ulkomaalaista. Vuonna 2016 ulkomaisille yhteisöille maksetuista 10,8 miljardin osingoista perittiin veroa keskimäärin vain 2,3 prosenttia.

SDP asettaisi lähdeveron esimerkiksi viiteen prosenttiin, jolloin sen ei nähdä ratkaisevasti vaikuttavan sijoituksiin. Se kuitenkin vaikeuttaisi verovälttelyä. Veron ulottaminen myös yhdistyksiin ja säätiöihin olisi SDP:n mukaan perusteltua veropohjan tiivistämiseksi.

– Ongelma on se, että kun annetaan suomalaisille esimerkiksi eläkerahastoille tai sijoitusrahastoille verovapaus, niin verosopimukset ja EU-oikeuden velvoitteet johtavat siihen, että sama verovapaus joudutaan antamaan ulkomaisillekin, Finér selventää.

Suomalaisten yleishyödyllisten yhteisöjen osuus Helsingin pörssin omistuksesta on vain noin 2 prosenttia, joten niiden osuus lähdeverosta olisi varsin pieni. Lisäksi SDP:n mukaan yleishyödyllisen toiminnan riittävä rahoitus olisi kuitenkin varmistettava, kun verotusta uudistetaan kokonaisuutena.

Finérin mukaan vero-ohjelma ei lyö lukkoon mitään tarkkoja lähdeveroprosentteja, mutta vaikuttavuusarvioita on laskettu 5 prosentin lähdeverolla. Investointeihin Suomessa ei uskota olevan vaikutuksia.

– Saksassa on 15 prosentin vero. Silti Volkkarille löytyy sijoittajia. Sijoituksissa pitää muistaa se, että veroa maksetaan vasta silloin, kun se tuottaa voittoa. Myös Ruotsissa esimerkiksi eläkeyhtiöt maksavat veroa ja sitä kautta myös ulkomaiset eläkeyhtiöt.

Finér kertoo, että 5 prosentin verolla tuotto lähdeverosta saattaisi olla 250–500 miljoonaa euroa.

250 miljoonan euron tuottoarviolla ulkomaiset yhteisöt maksaisivat veroina puolet. Suomalaisten eäkerahastojen osuus olisi noin 40 miljoonaa. Kun tämän suhteuttaisi eläkemaksuihin, se vastaisi 0,2 prosenttia eli alle euroa kuussa eläkkeensaajaa kohden. Suomalaisten säätiöiden osuus veroista olisi noin 10 miljoonaa euroa ja ammattiyhdisten murto-osa tästä.

SDP:n puheenjohtajalta Antti Rinteeltä kysyttiin vero-ohjelman julkistamistilaisuudessa, mitkä uudistuksista voisivat olla toteutettavissa tulevalla vaalikaudella, hän totesi, että lähdevero saattaa päätyä vaaliohjelmaan.

Myös arvonlisäverotuksen kehittäminen ympäristövaikutukset huomioivaksi on Rinteen mukaan korkealla tärkeysjärjestyksessä.

Ylipäänsä Rinne totesi, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajattelu pitäisi kääntää päälaelleen. Kun nyt hallitus vie ihmisiä toimeentulotuelle, SDP on Rinteen mukaan esimerkiksi työtulomallin ja sosiaaliturvan uudistamisen avulla nostamassa ihmisiä pois toimeentulotuelta.

Tutustu tästä linkistä SDP:n vero-ohjelman esitteeseen ja tästä linkistä koko vero-ohjelmaan.