x

Ensimmäinen kotimainen bhangra-musikaali: Rakkauden palossa on polttomoottorin kuumuutta ja väkivallan väläyksiä

Kuva: Sami Mannerheimo
Kokeilevan oopperan kotimainen edelläkävijä Ooppera Skaala on tehnyt bhangra-musikaalinsa aisti-iloittelevassa Bollywood-hengessä.

Intialainen sadonkorjuutanssi ei tule ensimmäisenä kuulijan mieleen bhangra -musiikkia ja -tanssia seuratessa. Bhangran alkujuuret sijoittuvat Intian ja Pakistanin rajamaille ja ovat sieltä levinneet lähes kaikkialle maapallolla. Tutuksi käynyt työlaulun ja -tanssin taito on toki saanut kyytiapua Bollywood-teollisuudesta, mutta ennen kaikkea bhangra tunnetaan itsenäisenä maailmanmusiikkina.

MUSIIKKI

Ooppera Skaala, Kaapelitehdas, Helsinki
Bollywood KaBOOM!

Musiikki Kiureli Sammallahti, Lauri Salokoski, Visa Oscar – Libretto Tuomas Kaila, Kiureli Sammallahti – Koreografia Suvi Tuominen, Mikaela Jokinen – Valaistus Harri Peltonen – Puvut Tyra Therman- Laulajat Essi Luttinen, Amanda Löfman, Kiureli Sammallahti, Riku Pelo, Laura Heinonen, Lauri Salokoski – Tanssijat Suvi Tuominen, Mikaela Jokinen, Jukka Kontusalmi. Jouni Ilonen – Muusikot Valtteri Bruun, Lauri Salokoski, Mikko Arlin, Sami Rönkä, Visa Oscar

Bhangran kohdatessa suomalaisen mentaliteetin siihen sekoittuvat suomi-iskelmä, pop ja kansanmusiikki.

Rytmi on lajityypin vetävästi venyvä käsite. Tanssin käärme lumoaa, liike on vauhdikasta, jopa rajua, toisaalta hempeän elastista ja avoimen viekoittelevaa. Sentimentaalisuus ja romantiikka nostavat terveesti pulssia, ilo ja houkutukset kukkivat. Yleisesti teoksia luonnehtii helppotajuisuus, eloisuus ja voimakkaat tunteet. Kukkeata väriloistoa on riittämiin, numeromusikaali elää.

Pelkäämätön Ooppera Skaala

Kokeilevan oopperataiteen airueksi Suomessa vähitellen kohonnut Ooppera Skaala kurkottaa jälleen kohti uutta. Onnistunut, näyttävänä viuhuva produktio vahvistaa seurueen itsetuntoa ja antaa potkua kehitellä ajatuksia edelleen.

KaBOOM!:n tarinassa rakkaus on kaiken keskipisteenä, hekuma polttomoottorin kuuma. Ja huntu, minkä salaisuuden se sisälleen kätkeekään! Teemoissa musikaaliperinteestä tutun West Side -ajattelun rinnalle nousevat East Side -otsikot vivahteineen. Nuorisokulttuuri on kaikkialla reaktioherkkää, niin sisältä kuin ulkoisesti. Eikä törmäyksiltä vältytä: ”Anna lyijyn laulaa”. Mutta jotta kaava toteutuisi, loppu kokoaa onnen hiput ja nostaa kevään ja rakkauden kaiken keskiöön.

Ooppera Skaalan esityksessä keskeistä olivat kansainvälistäkin mainetta niittäneet, erinomaiset muusikot, vauhdikas ja sensuelli tanssiryhmä sekä laulajien itsevarma panos. Äänentoisto yleensä helpottaa laulajien volyymipaineita, mutta sanoista selvän saaminen ´helpon´ äänen vahvistamisen myötä saattaa joskus olla vaikeaa.

Essi Luttisen mezzosopraano soi vahvana, tekniikka saksii intervalleja kutomakoneen lailla. Tiheänä väräjävä vibrato nakuttaa neulanterävänä. Riku Pelon baritonin megafonisointi valloittaa ja ottaa paikkansa lavalla. Amanda Löfmanin musikaalikypsä ääni sekä Laura Heinosen itsevarma sopraano ovat oiva lisä tarinan saumoja ommeltaessa. Säveltäjätkin äityvät tunteikkaalle laululle. Herkän maskuliiniset Jukka Kontusalmi ja Jouni Ilonen ovat tanssin terävä aisapari, sensuelli Suvi Tuominen aidon itämaisuuden sisäistäneenä ja Mikaela Jokinen viuhuvan ja jyrkän liikkeen mestarina heidän vastapooleinaan.

Laulujen säveltäjätrio osaa niin bhangra-tyylin kuin suomalaisena kaartelevan lähituntuman. Libretistit hakevat kaikua iskelmistä ja rap-musiikista joskus harhautuen äärimmäisen vauhdin rokottaessa artikulaatiota.  Ohjaaja Janne Lehmusvuo antaa lavalla palaa järjestyksen horjumatta. Lavastekuvat ovat tehokkaat ja tulevat voimallisena liki. Tanssille on tilaa, laulajille sooloaskelensa. Tyra Thermanin puvuissa kukoistaa intialainen hehku ja Heidi Kjellmanin maskeerauksessa voimakas ilmeikkyys.

Sulka Skaalalle niin turbaaniin kuin suittuihin kampauksiin!

Matti Saurama

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Nyt tuli suora vastaus kohuilmoitukselle: ”Kyyninen ja epäinhimillinen”

Kuva: Thinkstock

Ukrainan ja Venäjän umpisurkeat suhteet vajosivat jälleen alaspäin, kun Ukraina kielsi Venäjän edustajaa Julia Samoilovaa osallistumasta toukokuussa pidettäviin Euroviisuihin.

Samoilovalle langetettiin kolmen vuoden maahantulokielto, koska hän oli konsertoinut Krimillä toissa kesänä.

– Kiovan viranomaiset tekivät jälleen pöyristyttävän, kyynisen ja epäinhimillinen päätöksen, ärähti Venäjän apulaisulkoministeri Grigori Karasin uutistoimisto Interfaxin mukaan.

YLE on aikaisemmin kertonut, että liikuntavammainen Samoilova on käynyt suomalaisella kuntoutusklinikalla saamassa hoitoa.

AVAINSANAT

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa

Kuva: Lehtikuva

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa, kertovat maan turvallisuusviranomaiset.

Syynä on venäläislaulajan vierailu Krimillä.

Keskustelua aiheesta

Kansallisoopperan Jevgeni Onegin: Tšaikovski ja Puškin intohimojen ja tunteiden ohjastajina

Kuva: Heikki Tuuli
Tatjana (Olesya Golovneva) ja Jevgeni Onegin (Josef Wagner) tunteittensa tuulispäinä Pjotr T šaikovskin Jevgeni Onegin -oopperan ensi-illassa.

Pjotr Tšaikovskin ooppera Jevgeni Onegin elää musiikin ja runon varassa. Juoni on niukasti esittelevä, värikkään tapahtumakirjon varaan oopperaa ei ole laskettu.

Tarina kertoo tunteista, rakkaudesta. Herkän runollinen Tatjana tapaa maailmanmies Jevgeni Oneginin ja rakastuu. Ylimielinen kavaljeeri torjuu kuitenkin tytön. Kuluu aikaa, ollaan Tatjanan nimipäiväkutsuilla. Jevgeni ja Tatjanan sisaren Olgan sulhanen Lenski riitaantuvat ja Jevgeni saa Lenskin mustasukkaiseksi. Lenski haastaa ystävänsä kaksintaisteluun ja kuolee. Onegin jatkaa tutulla levottomalla tiellään.

Vuosien päästä Tatjana ja Jevgeni tapaavat sattumoisin. Tatjana on naimisissa ja Jevgeni huomaa erheensä ja lähestyy Tatjanaa, joka sanoo edelleen rakastavansa Jevgeniä, mutta torjuu tämän. Elämä jatkuu, Tatjana avioliitossa ja Jevgeni pettyneenä.

Puškinin runoromaanin tunnelataus kannattelee oopperaa hämmästyttävän hyvin. Juonen ohuudesta huolimatta ooppera kulkee eteenpäin, kunnes saavutaan peruuttamattomuuden seisakkeelle. ”Tottumus onnen sijaan annetaan.”

Tšaikovskin musiikki on tavattoman tunnevoimaista. Se soi täyteläisenä ja toisaalta yksinkertaisuutta ja sanomatonta herkkyyttä pelkäämättä. Esitys alkaa kuin tyhjään astuisi.

Runollisuuden kuvastin välkehtii heijastellessaan tarinaa. Haaveet, järki ja tunne järjestelevät näyttämöä.

Ohjauksessa pelkäämätöntä pateettisuutta

Marco Arturo Marellin lavastuksessa maisemakuva on petollisen rauhallinen. Näyttämöllä taas suuri, vino huone on särjetty, seinät ja lattia kallistettu. Ovet ovat lapsen perspektiivistä, valtavat.

Ohjaajana Marelli korostaa pateettisuutta ja ylinäyttelemistä. Mykkä asetelmallisuus taustoittaa orkesteriosuuksia, viitteelliset kuvaelmat ovat lyödä yli koomisuuteen asti. Tyylivalinta häiritsee, mutta perustelee itsensä johdonmukaisuudella. Suuret tunteet kuristavat henkilöitä, pettymys ja rakkaus kamppailevat viimeiseen saakka.

Dagmar Niefindin puvut ovat luonnekuvia. Tatjanan valkea vaatetus on viattomuuden ja puhtauden perikuva. Miehet ovat mustavalkoisessa ryhdissään sukupuolensa vaateripustimia.

Olga on puettu maaväreihin, leski-äiti Larina huomaamaton ja lastenhoitaja Filipjevna äidillinen huolenkantaja.

Mikhail Agrestin johtama orkesteri nautiskeli runollisuuden ja tunteiden sävyissä. Kiintymys, toivo ja kiihko, kauneus, kaikkea vaalittiin kuin hentoa terälehteä. Orkesteri myötäeli tarinaa Agrest hyvänä paimenenaan. Kuoro ja tanssijat toteuttivat osansa ydinroolien ympärillä sekä kontrastoiden tarinaa että siihen sulautuen.

Myötätuntoa herättävä Olesya Golovneva

Sielukas Olesya Golovneva on Tatjanana lähes säikyn koskettava, samalla kärsimätön, haluaan vaivoin hallitseva. Sisäiset jännitteet heittelehtivät, antautuminen ja toivo, häpeä ja epäily sekä tyytyminen raastavat. Loistokkuus puhkeaa kukkaan sopraanon täyteläisessä soinnissa ja sävyjen rikkaudessa.

Josef Wagner Jevgeni Oneginina on aidon ristiriitainen. Kestävä baritoni ilmehtii roolia voimakkaana. Jussi Myllys Lenskinä on ensin pehmeä, sitten kiivas ja lopulta luja tenorinsa kannattelija. Jeni Packalen Olgana sai tuta liioittelun vaarat. Sointuisa mezzosopraano soi hyvinkin lupaavasti.

Jyrki Korhonen ruhtinas Gremininä viritti bassonsa lempeisiin kaariin rooliaan mukaillen. Anu Ontronen (Larina) ja Merle Silmato (Filipjevna) tiesivät tehtävänsä, tärkeät henkilöt. Tenori Juha Riihimäki oli luonteva taikuri. Nicholas Söderlundin matala bassobaritoni jyrkenteli kuuluvasti, hienot (kapteeni, Zaretski) pienet henkilökuvat.

Suomen kansallisooppera
Pjotr Tšaikovski: Jevgeni Onegin
Libretto Pjotr Tšaikovski ja Konstantin Šilovski Alexandr Puškinin mukaan
Musiikinjohto Mikhail Agrest – ohjaus, lavastus ja valaistus Marco Arturo Marelli – puvut Dagmar
Niefind – kuoron valmennus Marge Mehilane ja Marco Ozbič
Rooleissa: Josef Wagner, Olesya Golovneva, Jussi Myllys, Jeni Packalen, Anu Ontronen, Merle
Silmato, Jyrki Korhonen, Juha Riihimäki, Nicholas Söderlund, tanssijat ja lapset
Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Matti Saurama

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Reijo Frank on kuollut – ”Hän antoi äänensä työväenliikkeelle”

Kuva: TSL
Suomalaisen työväenlaulun ikoni on poissa. Reijo Frankin laulut elävät.

Perinteisen työväenlaulun merkittävin veteraani Reijo Frank on poissa. 85-vuotias Frank kuoli kuluneella viikolla.

Reijo Frank tuli tunnetuksi erityisesti työväenlaulujen tulkitsijana, mutta hän kunnostautui myös rauhanlaulajana, kansanlaulajana ja tunnelmallisten, nostalgisten melodioiden tulkitsijana.

Pitkälti Frankin ansiosta perinteiset työväenlaulut heräsivät Suomessa uudelleen henkiin 1960-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Osuvasti onkin sanottu, että hän antoi pitkän uransa aikana äänen työväenliikkeelle. Hän kykeni 1970-luvulla tekemään työväen musiikkia koko työväenliikkeelle, laidasta laitaan.

– Koetin esiintymisiin aina puristaa aatetta mukaan, ettei tulisi pelkkää läpilaulettua, Frank totesi Helsingin Sanomien haastattelussa viime vuoden heinäkuussa.

Hän oli tuhansien tilaisuuksien luottoesiintyjä.

Reijo Frankin sooloura alkoi jo 1940-luvulla, pian sotien jälkeen. Työväentalolla, kuinkas muuten.

Frank levytti uransa aikana yhteensä noin 100 kappaletta. Niistä tunnetumpien kärjessä on Elsa Rauteen sanoittama rauhanlaulu Veli, sisko, jonka hän levytti vuonna 1969.

Hän on saanut urastaan lukuisia työväenliikkeen myöntämiä tunnustuksia.

Frankille myönnettiin 1982 ensimmäinen Kansan Sivistysrahaston Työväen kulttuuripalkinto.

Reijo Frank syntyi 8. heinäkuuta vuonna 1931 Helsingissä.

Työväenliikkeen suurmies on poissa.

Keskustelua aiheesta

”Ankkakävelijä”, muusikkolegenda Chuck Berry on kuollut

Yhdysvalloissa rock’n’rollin legenda, muusikko Chuck Berry on kuollut, kertoo poliisi. 90-vuotias laulaja, kitaristi ja lauluntekijä löydettiin kuolleena kotoaan Missourissa lauantaina paikallista aikaa.

Charles ”Chuck” Berry oli rockin varhaisvaiheen keskeinen lauluntekijä. Hänen kynästään syntyivät muiden muassa hitit Johnny B. Goode, Roll Over Beethoven ja Rock and Roll Music.

Berryä pidetään myös rockin kitarasoolojen kehittäjänä, esimerkiksi Eric Clapton ja Keith Richards pitävät häntä esikuvanaan.

Lavaesiintyjänä Berry keksi valtikseen kuuluisan ”ankkakävelyn”.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta