Vanhasen 1.hallituksessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (UTVA) oli ulkoministeriön ja puolustusministeriön rinnalla tasavertaisesti sisäministeriö. Presidentti ja hallitus korostivat sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden jakamattomuutta ja siksi tiivistä kokonaisturvallisuuden hahmottamista. Sisäministeriön turvallisuusyhteistyön vauhdittamista Venäjän kanssa ei täysin sisäistetty ulkoministeriössä. Suomen ja EU:n Venäjän rajaturvallisuusyhteistyö sai vauhtia kesällä 2004 kenraalieversti V.J. Pronitsevin valtuuskunnan tavatessa presidentti Tarja Halosen Kultarannassa ja sisäministerin ja rajavartioston johdon. Sisäministerin johdolla presidentin ja pääministerin kuittaamana toteutimme vuorokaudessa marraskuussa 2004 Venäjän koko turvallisuusjohdon tapaamisen Moskovassa. Neuvotteluihin osallistui FSB:n päällikkö Patrushev, rajapalvelun päällikkö Bronitsevin, hätätilaministeri Sergei Shoigun ja sisäministeri Rashid Nurgaljev.

Venäjä viesti tukea Suomelle kehitettäessä EU:n rajavalvontayhteistyössä. Taustalla oli käytännön kokemus rajayhteistyöstä Venäjän kanssa ja sen hyvät kokemukset. Moskovassa esittämälläni tavalla jatkettiin turvallisuusjohtoni kanssa neuvotteluja 30-31.3.2005 Petroskoissa sisäministeri Nurgalijevin kanssa. Neuvotteluissa sovittiin konkreettisesti laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan, puun salakuljetuksen ja operatiivisen poliisiyhteistyön menettelyistä. Petroskoin henki on edelleen voimassa.

Venäjän rajalla ei tapahdu sattumalta mitään. Tämän vuoksi on ollut mielenkiintoista, ettei ulkoministeri Soinin ja ulkoministeriön taholta erityisemmin arvioitu, mitä Sallassa tapahtui ja mitkä tekijät mahdollisesti edesauttoivat tilanteen syntymistä.

Tärkeätä on avata, tuliko Venäjän taholta viestiä heidän pakolaispolitiikkaan liittyvän asenteen muuttumisesta. Käsiteltiinkö Barentsin huippukokouksessa lokakuussa 2015 Oulussa ulkoministerien Soini ja Lavrovin keskusteluissa Venäjän kansainvälisten pakolaissopimusten noudattamista tarkemmin jatkossa heidän toimestaan? Sallan puolella näkyi joka tapauksessa pian muutokset.

Sisäministeri Orpon johdolla käytiin neuvotteluja aiemmin sovittujen menettelytapojen ja Venäjän toimivan rajavalvonnan palauttamisesta. Ratkaisevaa tilanteen vakauttamisessa oli presidentti Niinistön käymät neuvottelut.

Venäjän yhteistyön perusta ja menettely viisumittomien pysäyttämisessä palautui.

Tapahtuneen analysointi edellyttää ymmärtämään, että kaikkien palasten EU:n ulkorajavaltion rajavalvonnassa pitää olla kunnossa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ei koostu puolustusministeriöstä eikä ulkoministeriöstä. Tapahtunut osoittaa, että sisäministeriön ja presidentin on oltava ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavien osaratkaisujen ja yhteisten intressien arvioinnissa mukana,

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon harkinnalla on kyettävä säilyttämään rajojemme vakaus. Valko-Venäjän tapahtumat kuitenkin edellyttävät, että vauhditamme komission esitystä poikkeustoimien mahdollistamiseksi. EU-tasolla valmistellaan asetusta, jolla Puolan, Latvian ja Liettuan tilannetta Valko-Venäjän rajalla helpotettaisiin turvapaikkahakemusten vastaanottamisessa yhdellä vastaanottopisteellä ja hakijoiden pitämisessä jopa 16 viikkoa rajan läheisyydessä. On myös tehostettava vapaaehtoista paluuta yhdistämällä siihen uudelleen kotouttamisen tukeminen kotimaassa ja palautusten osata neuvoteltava järjestelyistä lähtömaiden kanssa. Tässä ei vihreä sisäministeriö ole tehnyt mitään.

Valitettavasti Suomessa on sisäministeriön taholla huoleton turvapaikkapoliittinen ote. Kielteisen päätöksen saaneiden laillistaminen tekee turvapaikkamenettelyn merkityksettömäksi. Ihmissalakuljettajien ja järjestäytyneen rikollisuuden markkinoiden parempaa mainoskampanjaa ei juuri tarvita. Pimeän ja halpatyöhön törmääminen jopa 70 %:sti rakennus- ja ravitsemusalalla osoittaa harmaan talouden tulleen jo talouden ja hallinnon rakenteisiin.

Laittoman maahanmuuton ja saatavuusharkinnan purkuun kytketään suruttomasti halpatyömarkkinoiden vahvistaminen. Työmarkkinoiden mureneminen ja sosiaalisen kriisin kärjistyminen horjuttaa laajentuneen EU:n hyväksyttävyyttä.