Samaan aikaan, vappupäivänä Helsingin Sanomat uutisoi Taloustutkimuksen selvityksestä, jonka mukaan nukkuvien äänestäjien herääminen liikauttaisi Suomea konservatiivisemmaksi ja kansallismielisemmäksi. Otsikko maalaili dramatiikkaa: ”Edessä voi olla konservatiivinen käänne, jos nukkuvat heräävät”, aivan kuin nukkuvat äänestäjät olisivat jokin piilotettu luonnonvoima.

Todellisuus ei ole yhtä jännittävä, vaan ennemmin surullinen, mikä juttua pidemmälle lukemalla selvisi. Moni äänestämättä jättävistä kokee jääneensä muutoksesta osattomaksi, yhteiskunnan laitamille, jopa ulkopuolelle. Perinteiset arvot houkuttavat, sillä niistä löytyy edes jonkinlainen turva kiivaasti muuttuvassa maailmassa.

Äänestämättä jättäminen on monelle tietoinen valinta jäädä järjestelmän ulkopuolelle. Ei uskota, että omalla äänellä olisi merkitys. On täysin mahdollista, että monia entisiä demareidenkin kannattajia on siirtynyt nukkuvien puolueeseen.

Viime kuukausina on käyty vilkasta poliittista keskustelua eriarvoistumisesta. Monet hallituspuolueiden edustajat esittävät, ettei eriarvoisuus ole kasvussa, koska sitä ei ole todennettavissa heidän tarkastelemistaan talousmittareista.

Eriarvoisuus on kuitenkin enemmän kuin numerot tilastoissa. Eriarvoistuminen on sitä, kun ne, joilla on jo enemmän kuin tarpeeksi, saavat lisää ja entistä helpommalla. Eriarvoisuus kasvaa, kun hyväosaisille askaroidaan verohelpotuksia samaan aikaan kun työttömiltä, tavallisilta työntekijöiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta leikataan.

Eriarvoistuminen on myös tunne, tunne osattomuudesta. Osattomuuden tunnetta ruokkivat päättäjien puheet, joissa annetaan ymmärtää, että kaikki eivät ole yhtä tärkeitä tai arvokkaita, että kaikkia ei tässä yhteiskunnassa välttämättä edes tarvita. Osattomuuden tunne synnyttää katkeruutta, jopa vihaa.

Taloustutkimuksen arvion mukaan Suomea ei kuitenkaan uhkaa Unkarin tai Puolan kaltainen räikeä populismi tai demokratian rapautuminen. Sellainen tilanne voisi syntyä, jos taloudellinen tai alueiden välinen epätasa-arvoisuus jyrkästi lisääntyisi.

–Nykypoliitikoilla on suuri vastuu siitä, että tilanne säilyy hyvänä ja luottamus instituutioihin pysyy,  Taloustutkimuksen Rahkonen summasi. Siinä hän on varmasti oikeassa.

Kuitenkin, kun lähes kolmasosa kansalaisista ei äänestä, eriarvoistumisen kokemus lisääntyy, populismi ja vihapuhe yleistyvät, ei riitä, että tilanne säilyy tai luottamus pysyy nykytasollaan. Meidän pitää pystyä parempaan: yhteiskuntaan, jossa kaikki pysyvät mukana, jossa jokaisella on paikkansa.

Yhteiskuntaan, joka perustuu luottamukseen, rohkeuteen ja oikeudenmukaisuuteen.