Demariristeily27.-20.8.2016

Kolumni

Riitta Ollila

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

Erikoisluokkien tilalle kaikille avointa kerhotoimintaa

Erikoisluokat ja kysymys niiden tuottamasta eriarvoisuudesta ovat synnyttäneet vilkasta keskustelua. Niin yleisönosastot kuin nettikeskustelu ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Aihe ei ole uusi, mutta opetussuunnitelmatyö, tuntijako sekä juuri tarkastettu Sonja Kosusen väitöskirja ovat ajankohtaistaneet keskustelua.

Argumentit tuntuvat pääsääntöisesti varteenotettavilta ja järkeviltä: koulun on oltava kaikille yhdenvertainen ja opetuksen on lähdettävä oppilaasta, annettava hänelle mahdollisuus kehittyä niin kiinnostuksen kuin lahjakkuudenkin suunnassa – näin voisi näkemykset ehkä tiivistää ja yksinkertaistaa. Mutta entä jos tämä mahdollisuus toteutuukin vain hyvässä asemassa olevien ja hyvätuloisten vanhempien lapsille? Tällöin ei toteudu kumpikaan edellä olevista näkemyksistä, jotka molemmat ovat peruskoulumme kulmakivet. Yhdenvertaisuus ei toteudu kyllä siinäkään, kun lahjakkuudella tarkoitetaan vain taiteellista, liikunnallista, matemaattista tai kielellistä lahjakkuutta.

Peruskoulun yksi tärkeä tehtävä on tarjota kaikille lapsille mahdollisuus löytää itsessään olevat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Peruskoulu myös mahdollistaa – tai sen tulisi mahdollistaa – näiden toteuttamisen riippumatta vanhempien taidoista, tiedoista, verkostoista ja varallisuudesta. Kun tutkimuksen mukaan (Piia Seppänen – Sonja Kosunen, ”Perheen tulotaso näkyy erikoisluokkien valinnassa” HS 27.1.2016) erikoisluokkien soveltuvuustesteihin hakeutuvat ja niissä menestyvät nuoret, jotka perheensä tukemina vapaa-aikanaan ovat kartuttaneet näitä tietoja ja taitoja, niin näin ei tapahdu. Vapaa-ajanviettotavat ovat myös sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Kotisivullaan opetusministeri varoittaa vahvistamasta sellaista kehitystä, ”jossa kotitausta määrittää, mikä lapsesta tulee isona”.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta. Ratkaisua oppilaan lahjojen kehittämisestä täytyy etsiä muualta. ”Opetusministeri luottaa erikoisluokkien opettajiin” otsikoi Aamulehti (20.1.2016). Eikö tässä yhteydessä tulisi luottaa ylipäänsä opettajiin? Siihen, että heillä koulutuksensa ja resurssien puitteissa olisi taito eriyttää luokan sisällä? Havaita jokaisen oppilaiden erityisosaamista ja vahvuuksia, kiinnostuksen suuntautumista? Moneen muuhun maahan verrattuna suomalaisilla opettajilla on oikeus valita opetusmenetelmänsä, opettajat ovat koululaitoksemme vahvuus.

Mitäpä,  jos luopuisimme erikoisluokista pääsykokeineen, jotka eivät opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosenkaan mukaan kuulu perusopetukseen ja ottaisimme käyttöön omassa koulussa toimivat kaikille avoimet kerhot ja muunlaiset järjestelyt esimerkiksi musiikin, kuvataiteiden, käden-  ja liikunnan taitojen kehittämiseksi? Pelkkä oppilaan innostus ja halu riittäisivät.

Tällaisesta toiminnasta meillä on jo tamperelainen esimerkki. Päivi Pyymäki aloitti toistakymmentä vuotta sitten Härmälän koulussa puhallinkoulun, jossa oppilas saa koulusta soittimen, yksityisopetuksen ja paikan puhallinorkesterissa. Mitään musikaalisuutestejä ei käytetä, pelkkä halu oppia soittamaan riittää. Peltolammin koulussa on samanlainen opetus lähtenyt riemukkaasti liikkeelle.

Perusopetuksen tehtävä on avata jokaiselle oppilaalle näköaloja monimuotoiseen maailmaan, auttaa häntä kehittämään itseään sekä antaa elämyksiä ja taitoja elämän iloksi ja rakennusaineeksi.

 

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.) Riitta Ollila

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kilpailukykysopimus vie työpaikkoja julkisella sektorilla

Seuraavien vuosien kesinä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoille tarkoitetut kesäsijaisuudet entistä tiukemmassa. Sijaisuudet ovat olleet tärkeä osa nuorten ammatillista koulutusta. Paitsi nykyisin käytössä olevien kesäsulkujen johdosta, niin myös vakituisten työntekijöitten työajan pidennys vähentää alan työllisyyttä.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin HR-johtaja Raija Ruoranen kertoo Aamulehdessä 4.6.2016, että sairaanhoitopiiri voisi säästää työvoimakuluissa 100 henkilötyövuotta kilpailukykysopimuksen avulla.

Hallituksen takaa-ajamat 30 000 uutta työpaikkaa kilpailukykysopimuksen avulla eivät synny ainakaan julkiselle sektorille, päinvastoin. Olen tehnyt yksinkertaisia matemaattisia harjoituksia. Kunta-alalla sosiaali- ja terveydenhuollossa on THL:n tilastojen mukaan noin  258 000 työntekijää. Vuosittain yksi työntekijä tekee keskimäärin 1 687 tuntia työtä. Seitsemänkymmenen työntekijän vuosityöajan lisäyksellä saadaan aikaiseksi yksi ns. miestyövuosi. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstöstä voidaan laskennallisesti vähentää 3 685 työntekijää. Todennäköisesti tämä henkilöstövähennys myös toteutetaan, koska kuntien paineet kustannusten alentamiseen ovat kovat.

Kipeästi kaivatut työpaikat jäävät syntymättä

Hallituksen muiden toimenpiteiden johdosta työvoiman määrä vähenee myös päivähoitopuolella. Ryhmäkojen suurenemisesta johtuen työntekijöitä ei tarvita enää entistä määrää. Lapsimäärien mahdollinen lisäys voi keventää vähennystarvetta. Tarkkaa työpaikkojen vähennysmäärää pystyy tuskin kukaan tällä hetkellä määrittelemään. Kysymys on kuitenkin tuhansista työpaikoista.

Vanhuspuolella mitoitussuositus, eli montako hoitajaa yhtä vanhusta kohti tarvitaan, vähenee 0,5 hoitajasta 0,4:ään, ja jälleen menee tuhansia työpaikkoja.

Pelkästään henkilöstökulusäästöt kunnille tekevät satoja miljoonia euroja. Yksilötasollakin taloudelliset menetykset ovat lomarahaleikkausten johdosta vuositasolla useita satoja euroja. Ennen kaikkea, kipeästi kaivatut työpaikat jäävät syntymättä.

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Sipilä on kilauttanut kavereilleen

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) aikoo laittaa valtion yhtiöiden omaisuuden ”töihin”. Hän on keskustellut omistajaohjauksen muutoksista liikemiestuttaviensa kanssa. Hän on konsultoinut Suomen talouden eliittiä.

Mitä enemmän seuraan hallituksen touhuja, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että nyt tehtävät suunnitelmat ja päätökset ovat jo pitkään valmistellun strategian tulosta. Oikeisto on odotellut sopivaa hetkeä ja tilaisuutta toteuttaakseen unelmansa. Aiotaan tehdä täydellinen työreformi, joka ei onnistunut 1990-luvun alussa, sosialisoida kansallisomaisuus harvojen ja valittujen haltuun, jakaa kansa vuohiin ja lampaisiin sekä toteuttaa ns. rakenteelliset muutokset, ajaa alas julkinen sektori ja pakottaa yhteiskunta amerikkalaistyyppiseen vapaaseen markkinatalouteen.

Surkeinta tässä on se, että osa nyt tehtävistä muutoksista ovat pysyviä, ja korjausliikkeitä ei voi tehdä. Jos esimerkiksi palvelut altistetaan kilpailutukselle, hankintalain säännösten mukaan kilpailutusta on jatkettava hamaan tulevaisuuteen. Pakkivaihdetta ei tässä junassa ole. Valtion kerran myyty omaisuus ei palaa enää koskaan yhteiskunnalle, eikä työelämän lakeja ja työehtosopimuksia noin vain muutella jatkossa. Siitä pitävät työnantajat huolen kiristämällä palkansaajia työpaikkojen vähentämisellä ja yritysten maastamuutolla.

Kepulandiaan hoidettaisiin postipalvelut lain velvoittamana, mutta kermat kuorii yhtiö.

En millään tavalla voi hyväksyä Postin kannattavien osien yhtiöittämistä ja velvoitteiden siirtämistä veronmaksajien kontolle. Harvaan asuttuun kepulandiaan hoidettaisiin postipalvelut lain velvoittamana, mutta kermat kuorii yhtiö. Vielä kamalampaa olisi, että yhtiön omistaisi kokonaan joku muu taho kuin valtio. Sehän on suora lahjoitus markkinoille ja omistavalle luokalle. Sipilä on luvannut kertoa omistajapolitiikan suunnanmuutoksesta ensi tiistaina. Täytyy etukäteen katsella tukevaa tuolia, jolle istahtaa uutisia kuunnellessa.

Valtionyhtiö Finnairia suunnitellaan pistettävän lihoiksi. Ennakkotietojen mukaan valtio olisi luopumassa enemmistöomistuksestaan. Venäjän kanssa tehdyn ylilentosopimuksen vuoksi tarvitaan suomalaista omistusta yhtiössä yli 50 prosenttia, mutta Sipilällä lienee jo ostajaehdokas niille osakkeille, jotka siirretään ostavaan yhtiöön. Tietysti kauppaehdot ovat kavereille edulliset ja kannattavat.

Tulee mieleen Aasian tsunami-onnettomuus, jossa kuoli satojatuhansia ihmisiä. Maailman lentokonekapasiteetti oli täysin käytössä evakuoimassa eläviä ja loukkaantuneita sekä rahtaamassa ruumiita. Finnair nouti suomalaiset kotiin. Onneksi meillä suomalaisilla oli omassa hallinnassamme ja valtion omistamana lentoyhtiö, joka oli tarvittaessa käytettävissä. Muistaakseni nykyinen presidenttikin evakuoitiin onnettomuusalueelta Finnairin koneella. Jos lentoyhtiön enemmistöosakkuus muuttuu vähemmistöomistajuudeksi, mikä on ns. huoltovarmuus sen jälkeen?

Sipilä on aloittamassa uutta kasinopeliä kansalaisten rahoilla.

Entinen yrittäjä ja yritysjohtaja Sipilä on ottanut valtion omistajapolitiikan hahmottelussa merkittävän roolin. Hallituksen salkunjaossa Sipilä päätti ottaa vastuulleen myös omistajaohjauksen. Valtio on enemmistöomistajana yli 40 yhtiössä. Lisäksi valtiolla on merkittäviä omistuksia kahdessatoista pörssiyhtiössä. Näitä omistuksia hallinnoidaan valtion sijoitusyhtiön Solidiumin kautta. Suomessa valtionyhtiölain mukaan eduskunta päättää, missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksestaan. Toisin sanoen Sipilän hallituksella on lakimuutoksin mahdollisuus yksityistää valtionyhtiöitä ja luopua omistusosuuksistaan, jäädä vähemmistöosakkaaksi tai luopua kokonaan omistuksestaan. Näin on jo tapahtunut kymmenissä yhtiöissä. Tunnetuimpia yhtiöitä, joissa valtio on myynyt koko omistuksensa, ovat esimerkiksi Partek, Veitsiluoto, Medivire, Sisu ja Suomen Autokatsastus.

Ylen lähteiden mukaan hallitus suunnittelee Suomen Teollisuussijoituksen roolin selvää kasvattamista. Sipilä on hahmotellut mallia, jossa Teollisuussijoitukselle mahdollistettaisiin suurempi riskinotto. Hän on aloittamassa uutta kasinopeliä kansalaisten rahoilla ja menneitten sukupolvien kartuttamalla omaisuudella. Onko tämä nyt se kasvurahasto, josta Keskustapuolue puhui oppositiossa kaikkien ongelmien ratkaisijana, koska yhtiöiden myynnistä saatuja rahoja aiotaan sijoittaa Teollisuussijoitukseen? Hallituksessa tosin puolue ei tähän mennessä ole puhunut halaistua sanaa kasvurahastosta.

Ja myytävää riittää. Tunnettuja valtion omistamia yhtiöitä ovat muun muassa viinaa myyvä Altia, lentokenttiä operoiva Finavia, energiajätti Fortun, öljy-yhtiö Neste Oil, aseita valmista Patria, rakennuskoneita vuokraava Raskone, puuta ja turvetta myyvä Vapo ja Vr Group sekä lukuisa liuta muita. Lisäksi Sipilä hahmottelee sote-uudistuksen tiimoilta uutta valtionyhtiötä hallinnoimaan ICT-palveluita. Omistajaohjausta on myös hallituksen sote-palveluiden tuottajien yhtiöittämisvaatimus.

Sipilän mielestä valtion taseessa on laiskaa pääomaa, jota tarvitsee käyttää tehokkaammin. Onko yksityistäminen ainoa keino, joka tulee hallituksen mieleen tehostamistoimenpiteenä? Totta kai nämä toimenpiteet tullaan tekemään, koska näin on suunniteltu ja sovittu pienessä piirissä, kenties jo vuosia sitten. Valtion omistajuus pistellään parempiin suihin ja hyvinvointivaltion tukipilarit puretaan.

Ei käy, ei kerta kaikkiaan käy!

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Luottamusmies ei estä paikallista sopimista

Olen ollut pääluottamusmiehenä jäsenistön valitsemana 26 vuotta. En ole koskaan kokenut olleeni ns. jarrumies. Paikallista sopimista on tehty koko urani ajan. Oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän eduista olen pitänyt kiinni. Asialliset win-win-kysymykset on neuvoteltu ja neuvotellaan. On oikeus ja kohtuus, että sopimisessa juridisessa mielessä heikomman osapuolen asemassa olevalla työntekijällä on oikeus luottamusmiehen tukeen.

Suomalaisessa työelämässä työnantajilla ja heidän edustajillaan on laaja ns. direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus, jonka nojalla työnantajalla on ensisijainen oikeus tulkita työehtosopimusta ja työelämän lakeja. Työntekijä voi riitauttaa toki asiansa. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin hankala, että tavallisella työntekijällä ei itse ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto tulivat hiljattain ulos julkisuuteen toteamalla, että jos yrityksillä on pakko antaa työntekijöille oikeus valita luottamusmies, paikallinen sopiminen romuttuu ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Mitä, häh! Tämä on ihan mieletön ja perätön väite.

Tai sitten työnantajilla ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Osaan kyllä kuvitella, minkälaiseksi yrittäjät kuvittelevat paikallisen sopimisen olevan. Minulla on kokemukseni perusteella kohtuullisen hyvä näköala ja mielikuva siitä, miten ”Janhusen metallin” neuvotteluprosessi menisi.

Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut

Liikkeelle lähdetään yrityksen vanhoista työntekijöistä. Työntekijät kutsutaan yksitellen joko toimitusjohtajan, hallintojohtajan tai henkilöstöpäällikön huoneeseen. Neuvottelun ilmapiiri luodaan heti kireäksi jättämällä tervehtimättä työntekijää. Huoneen kalustus järjestellään niin, että yleensä useat työnantajan edustajat istuvat fyysisestikin korkeammalla kuin yksin tuolillaan nököttävä työntekijä. Duunari kokee olevansa todella pieni. Työntekijän silmäiltäväksi annetaan pari A4-paperia tai heitetään ”tykillä” kankaalle yrityksen tuloslaskelma ja tase. Sitten kerrotaan, kuinka huono yrityksen taloudellinen tilanne on.

Valitettavasti työntekijä ei yleensä osaa lukea esimerkiksi tilinpäätöslukuja, saati sitten tehdä siitä joitakin johtopäätöksiä. Toimitusjohtaja kertoo tilauskannan olevan huono eikä parempaa ole näköpiirissä. Meidän on pakko tehdä jotakin, että selviämme tästä ahdingosta. Sitten seuraa ”lipaisu”, yhdessä sinun kanssasi voimme kuitenkin parantaa yrityksemme kilpailukykyasemaa. Se edellyttää kyllä valitettavasti lomarahojen vaihtamista esimerkiksi muutaman päivän vapaaseen tai ja palkkojen leikkaamista kaksi euroa tunnilta. Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut.

Mitä mieltä olet asiasta? Asialla on kiire, joten voinet vastata kysymykseeni heti ja allekirjoitat tämän paperin.

Mitä luulette, allekirjoittaako työntekijä paperin vai lyö nyrkkiä pöytään? Hän on poissa tolaltaan eikä kykene kirkkaaseen ajatteluun. Todennäköisesti hän itku kurkussa menee ja raapaisee nimensä paperiin. Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun. Meni täydestä! Kierrosta jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat saaneet ”käsittelyn”. Loistavaa, excellent, tämä paikallinen sopiminen, tätähän on kyllä kaivattu jo liian kauan aikaa. Onneksi Sipilä on pannut toimeksi ja saanut vihdoin jotakin aikaan. Uudet rekrytoitavat työntekijät eivät edes rohkenisi kysyä työsuhteensa ehdoista. Palkan suuruutta tai pikemminkin pienuutta tiedustelevat raakataan automaattisesti pois. Että kehtaakin mokomakin kysyä, mitä tästä työstä maksetaan? Hyi helvetti!

Työpaikoilla ammattijärjestöjen koulutetut ”ammattiluottamusmiehet” hoitavat järjestäytyneen työväen edunvalvonnan. Neuvotteluosapuolten välillä on edes jonkinlainen tasapaino. Luottamusmiehellä on taito riitauttaa asia ja viedä sitä keskustason neuvotteluihin. Viime kädessä sopimustulkintaerimielisyydet ratkaistaan Työtuomioistuimessa. Tasavertaisuutta neuvotteluihin tuo myös luottamusmiehen irtisanomissuoja luottamusmieskaudellaan.

Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ottivat kantaa paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta. Järjestöt väittivät kannanotossaan, että työmarkkinajärjestöjen tulkinnan olevan, että järjestäytymättömissä yrityksissä vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies voisi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen osapuoleksi on määrätty luottamusmies. Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa. Heidän mukaansa se rajoittaa yhdistymisvapautta ja tuhoaa tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta. Yrittäjäliitot ovat tempaisseet hihastaan vielä yhden olevinaan valttikortin tai viimeisen oljenkorren, nimittäin perustuslain.

Ns. luottamusmiehen valintapakko on muka räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Ei ammattiliittoon kuuluminen ole mikään pakko, se on täysin vapaaehtoista. Tiedän yrityksiä, jotka eivät rekrytoi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä. Asia kysytään kahden kesken työpaikkahaastattelussa. Tämä on varmasti perustuslain vastaista syrjintää.

Suomessa on järjestäytymisvapaus. Mikä tässä työnantajia oikein pelottaa, jos aikomukset ovat rehelliset? Työnantajien mielivaltaa en halua suomalaisille työpaikoille, sitä esiintyy jo nyt aivan riittävästi järjestäytyneilläkin työpaikoilla. Mikäli paikallinen sopiminen on ”palkat alas, säännöllistä työaikaa ei ole, ylitöitä ei tunneta, lomarahoja ei makseta, haittatyö- ja sunnuntaityölisiä ei korvata, vuosiloma pätkitään, sairauslomia ei saa palkallisena pitää, töihin tullaan silloin kun työnantaja määrää ja ollaan pois kun ei tarvita-henkilöstöpolitiikkaa”, en kuuna päivänä tule sitä hyväksymään. Enkä ymmärrä sitäkään, että järjestäytymättömät yritykset vaativat samoja oikeuksia kuin järjestäytyneet yritykset, mutta velvollisuuksista ollaan sanomassa, että ei käy. Kysymys ei ole mistään muusta kuin samoista säännöistä liittoon kuuluville ja kuulumattomille. Pohjimmiltaan kyseessä saattaa olla yrittäjäjärjestöjen puolelta yritys murtaa yleissitovuusjärjestelmä ja sen tuoma minimiehtojen turva. Yrittäjäjärjestöt valehtelevat kannanotossaan, kun he väittävät paikallisen sopimisen vaativan järjestäytymistä.

Paikallinen sopinen ei saa olla tulevaisuudessakaan yksittäisen työntekijän pakottamista isännän- valtaan ja saneluun. Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin yhden tai useamman sopimiseen koulutetun työnantajan edustajan kanssa. Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä. Duunarin kuitenkin pitäisi edelleen hankkia työllään perheelle ruoka pöytään. Siksi tilanteeseen tarvitaan luottamusmiestä takuumieheksi.

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kolumni

Ari Wigelius

Kirjoittaja on tamperelainen perheenisä ja demariaktiivi

Kirjoittaja on tamperelainen perheenisä ja demariaktiivi

Hallitus sekoittaa työmarkkinat osaamattomuudellaan

Hallitus kaavailee työministeri Jari Lindströmin (ps) johdolla uusia keinoja saada työttömiä töihin. Viimeisimpänä keinona on luoda työmarkkinoille uusi palkkaluokka, joka laittaisi työttömät työskentelemään työmarkkinatuella. Eli työnantajalle ei tulisi palkkakustannuksia.

Hallituksen kaavailema malli on Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran kehittämä malli. Työpaikkojen sisältä avautuisi työttömille suljetut työmarkkinat, jotka täyttyvät ennen kuin niistä tiedotetaan ulkopuolisille. Ajatuksena esitetty malli kuulostaa fiksulta, mutta käytännössä tämä tarkoittaa uutta väliinputoajien luokkaa työmarkkinoille.

Nollatuntisopimukset, ketjutetut määrä-aikaiset sopimukset ja osa-aikatyöt ovat arkipäivää monille työntekijöille. Sitran mallissa nämä työsopimukset jäisivät historiaan, koska ne siirrettäisiin ilmaiseksi tuleville näyttötyöntekijöille. Käytännössä nykyisille raadollisille markkinoille saataisiin selvyys, enää ei tarvitse tarjota mitään palkkaa pätkätyöntekijöille.

Työttömät tarvitsevat töitä, eivät uusia iskuja vyön alle

Hallituksen toimet työmarkkinoilla ovat pistäneet työmarkkinajärjestöjen neuvottelut vaikeiksi, koska sopimuksia tehdessä ei voi luottaa sopimuksen pitävän. Suomessa on vuosikymmenien aikana kehittynyt luottamus työmarkkinoille, joka on nyt vuodessa murentunut olemattomiin, kiitos hallituksen osaamattoman työmarkkinapolitiikan.

Kilpailukykyneuvottelut eivät pääse sopimukseen liittoneuvotteluissa, ellei hallitus lopeta jatkuvien leikkauksien esittämistä työmarkkinoille neuvotteluiden aikana. Kilpailukykysopimuksen tavoitteet olivat monille liitoille vaikea pala edes lähteä neuvottelemaan, joten olisi toivonut hallitukselta järkeä olla esittämättä mitään heikennyksiä työmarkkinoille neuvotteluaikana.

Työministeri Lindströmille vinkiksi, että työttömät tarvitsevat töitä, eivät uusia iskuja vyön alle. Työttömät tarvitsevat toivoa aamusta, jolloin kello herättäisi töihin.

Kirjoittaja on tamperelainen perheenisä ja demariaktiivi Ari Wigelius

Kirjoittaja on tamperelainen perheenisä ja demariaktiivi

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Vikmanin harhautus oppisopimuskoulutuksesta

Kokoomuksen kansanedustaja Sofia Vikman hehkuttaa ilmaisjakelulehti Suur-Tampereessa (6.4.) hyvistä uutisista koulutuksessa. Uusi koulutussopimus on kuulemma erinomainen esimerkki siitä, että niukallakin rahalla voidaan tehdä asioita uudella tavalla ja paremmin. Hänen kirjoituksensa on erinomainen esimerkki poliittisesta harhautuksesta.

Nykyisellä oppisopimusmallilla ja -koulutuksella voi opiskella lähes kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Noin 70–80 prosenttia oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkakouluttaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla, joista vastaavat pääosin ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset.

Vikman väittää järjestelmää kalliiksi ja byrokraattiseksi. Byrokraattinen järjestelmä se ei ainakaan ole. Oppisopimuksen vahvistaa koulutuksen järjestäjä ja työnantaja allekirjoittaa sopimuksen koulutuksesta. Se paperisota oli siinä.

Ongelma on siinä, että työnantajat ja yrittäjät eivät haluaisi maksaa palkkaa tehdystä työstä oppilasajalta. Opiskelijalle pitää maksaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaista palkkaa, johon on tehty epäpätevyysalennukset. Hän on työsuhteessa työnantajaan. Työsuhteesta seuraa opiskelijalle muun muassa eläketurvaa, työtapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus ja työterveyshuolto. Tässä piilee villakoiran ydin. Työnantajat eivät haluaisi maksaa tehdystä työstä oppisopimuskauden aikana mitään.

Yrittäjä saa työpanoksen ilmaiseksi ja opiskelija kustantaa elantonsa itse!

Kokoomuksen keksimässä mallissa opiskelija ei olisi työsuhteessa, vaan koulutussuhteessa ja saa mahdollisesti opintorahaa ja voi ottaa velkaa oman koulutuksensa kustantamiseen. Yrittäjä saa työpanoksen ilmaiseksi ja opiskelija kustantaa elantonsa itse! Koulutussopimuksessa voidaan jossakin opintojen vaiheessa alkaa maksaa jonkinmoista palkkaakin. Yrittäjät taputtavat käsiään ja nuori velkaantuu.

Jos yrittäjä suo oppilaan valmistua, aletaan maksaa jopa ammatti-ihmisen palkkaa, lupaa Vikman. Toki työnantajilla on suuri houkutus irtisanoa koulutussopimus juuri siinä vaiheessa, kun alkaisi näyttää todennäköiseltä, että palkanmaksun pitäisi alkaa lähiaikoina. Ja sitten otetaan uusi nuori tilalle ”koulutettavaksi”. Tämä on juuri sitä samaa sontaa, mitä nuorille syötetään jo tälläkin hetkellä. Ammattiin valmistunut otetaan kyllä töihin työharjoittelijaksi työmarkkinatuen lisäksi noin kympin kulukorvauksella TE-keskuksen lähettämänä. Vaikka teet ammattilaisena yhtä vaativaa työtä kuin vakituisessa työsuhteessa olevat ja vaikka työnantajalla on selkeä työvoiman tarve, työsopimusta ei tehdä. Miksi maksaa liikaa kun saa halvemmallakin? – lienee jonkun kauppaketjun mainosslogan.

Vikman mainostaa, että tämä malli sopii erittäin hyvin myös maahanmuuttajien kouluttautumiseen ja kotouttamiseen. Työnantajalle ilmainen työpanos kelpaa ilman kielitaitoakin. Koulutussopimukseen on tarkoitus jopa sisällyttää oppilaitosmuotoista opiskelua. Opetus- ministeriön asettamat selvityshenkilöt tekevät hiki hatussa töitä uuden innovaation luomiseksi. Ei palkattoman työn teettämisessä luulisi kovin suurta vääntöä tai ajattelua tarvittavan.

Kaikkea se porvarihallitus keksiikin! Kumpaakohan tässä ajatellaan enemmän. Yrityksille ilmaista työvoimaa vai nuorille ammattitaitoa ja tulevaisuutta!

 

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta