Mielipiteet

Erikoisluokkien tilalle kaikille avointa kerhotoimintaa

Erikoisluokat ja kysymys niiden tuottamasta eriarvoisuudesta ovat synnyttäneet vilkasta keskustelua. Niin yleisönosastot kuin nettikeskustelu ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Aihe ei ole uusi, mutta opetussuunnitelmatyö, tuntijako sekä juuri tarkastettu Sonja Kosusen väitöskirja ovat ajankohtaistaneet keskustelua.

Argumentit tuntuvat pääsääntöisesti varteenotettavilta ja järkeviltä: koulun on oltava kaikille yhdenvertainen ja opetuksen on lähdettävä oppilaasta, annettava hänelle mahdollisuus kehittyä niin kiinnostuksen kuin lahjakkuudenkin suunnassa – näin voisi näkemykset ehkä tiivistää ja yksinkertaistaa. Mutta entä jos tämä mahdollisuus toteutuukin vain hyvässä asemassa olevien ja hyvätuloisten vanhempien lapsille? Tällöin ei toteudu kumpikaan edellä olevista näkemyksistä, jotka molemmat ovat peruskoulumme kulmakivet. Yhdenvertaisuus ei toteudu kyllä siinäkään, kun lahjakkuudella tarkoitetaan vain taiteellista, liikunnallista, matemaattista tai kielellistä lahjakkuutta.

Peruskoulun yksi tärkeä tehtävä on tarjota kaikille lapsille mahdollisuus löytää itsessään olevat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Peruskoulu myös mahdollistaa – tai sen tulisi mahdollistaa – näiden toteuttamisen riippumatta vanhempien taidoista, tiedoista, verkostoista ja varallisuudesta. Kun tutkimuksen mukaan (Piia Seppänen – Sonja Kosunen, ”Perheen tulotaso näkyy erikoisluokkien valinnassa” HS 27.1.2016) erikoisluokkien soveltuvuustesteihin hakeutuvat ja niissä menestyvät nuoret, jotka perheensä tukemina vapaa-aikanaan ovat kartuttaneet näitä tietoja ja taitoja, niin näin ei tapahdu. Vapaa-ajanviettotavat ovat myös sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Kotisivullaan opetusministeri varoittaa vahvistamasta sellaista kehitystä, ”jossa kotitausta määrittää, mikä lapsesta tulee isona”.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta. Ratkaisua oppilaan lahjojen kehittämisestä täytyy etsiä muualta. ”Opetusministeri luottaa erikoisluokkien opettajiin” otsikoi Aamulehti (20.1.2016). Eikö tässä yhteydessä tulisi luottaa ylipäänsä opettajiin? Siihen, että heillä koulutuksensa ja resurssien puitteissa olisi taito eriyttää luokan sisällä? Havaita jokaisen oppilaiden erityisosaamista ja vahvuuksia, kiinnostuksen suuntautumista? Moneen muuhun maahan verrattuna suomalaisilla opettajilla on oikeus valita opetusmenetelmänsä, opettajat ovat koululaitoksemme vahvuus.

Mitäpä,  jos luopuisimme erikoisluokista pääsykokeineen, jotka eivät opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosenkaan mukaan kuulu perusopetukseen ja ottaisimme käyttöön omassa koulussa toimivat kaikille avoimet kerhot ja muunlaiset järjestelyt esimerkiksi musiikin, kuvataiteiden, käden-  ja liikunnan taitojen kehittämiseksi? Pelkkä oppilaan innostus ja halu riittäisivät.

Tällaisesta toiminnasta meillä on jo tamperelainen esimerkki. Päivi Pyymäki aloitti toistakymmentä vuotta sitten Härmälän koulussa puhallinkoulun, jossa oppilas saa koulusta soittimen, yksityisopetuksen ja paikan puhallinorkesterissa. Mitään musikaalisuutestejä ei käytetä, pelkkä halu oppia soittamaan riittää. Peltolammin koulussa on samanlainen opetus lähtenyt riemukkaasti liikkeelle.

Perusopetuksen tehtävä on avata jokaiselle oppilaalle näköaloja monimuotoiseen maailmaan, auttaa häntä kehittämään itseään sekä antaa elämyksiä ja taitoja elämän iloksi ja rakennusaineeksi.

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat