ehdokasmainos

Kolumni

Riitta Ollila

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

Erikoisluokkien tilalle kaikille avointa kerhotoimintaa

Erikoisluokat ja kysymys niiden tuottamasta eriarvoisuudesta ovat synnyttäneet vilkasta keskustelua. Niin yleisönosastot kuin nettikeskustelu ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Aihe ei ole uusi, mutta opetussuunnitelmatyö, tuntijako sekä juuri tarkastettu Sonja Kosusen väitöskirja ovat ajankohtaistaneet keskustelua.

Argumentit tuntuvat pääsääntöisesti varteenotettavilta ja järkeviltä: koulun on oltava kaikille yhdenvertainen ja opetuksen on lähdettävä oppilaasta, annettava hänelle mahdollisuus kehittyä niin kiinnostuksen kuin lahjakkuudenkin suunnassa – näin voisi näkemykset ehkä tiivistää ja yksinkertaistaa. Mutta entä jos tämä mahdollisuus toteutuukin vain hyvässä asemassa olevien ja hyvätuloisten vanhempien lapsille? Tällöin ei toteudu kumpikaan edellä olevista näkemyksistä, jotka molemmat ovat peruskoulumme kulmakivet. Yhdenvertaisuus ei toteudu kyllä siinäkään, kun lahjakkuudella tarkoitetaan vain taiteellista, liikunnallista, matemaattista tai kielellistä lahjakkuutta.

Peruskoulun yksi tärkeä tehtävä on tarjota kaikille lapsille mahdollisuus löytää itsessään olevat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Peruskoulu myös mahdollistaa – tai sen tulisi mahdollistaa – näiden toteuttamisen riippumatta vanhempien taidoista, tiedoista, verkostoista ja varallisuudesta. Kun tutkimuksen mukaan (Piia Seppänen – Sonja Kosunen, ”Perheen tulotaso näkyy erikoisluokkien valinnassa” HS 27.1.2016) erikoisluokkien soveltuvuustesteihin hakeutuvat ja niissä menestyvät nuoret, jotka perheensä tukemina vapaa-aikanaan ovat kartuttaneet näitä tietoja ja taitoja, niin näin ei tapahdu. Vapaa-ajanviettotavat ovat myös sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Kotisivullaan opetusministeri varoittaa vahvistamasta sellaista kehitystä, ”jossa kotitausta määrittää, mikä lapsesta tulee isona”.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta.

Mielestäni erikoisluokat ja -koulut eivät toteuta peruskoulun perusajatusta. Ratkaisua oppilaan lahjojen kehittämisestä täytyy etsiä muualta. ”Opetusministeri luottaa erikoisluokkien opettajiin” otsikoi Aamulehti (20.1.2016). Eikö tässä yhteydessä tulisi luottaa ylipäänsä opettajiin? Siihen, että heillä koulutuksensa ja resurssien puitteissa olisi taito eriyttää luokan sisällä? Havaita jokaisen oppilaiden erityisosaamista ja vahvuuksia, kiinnostuksen suuntautumista? Moneen muuhun maahan verrattuna suomalaisilla opettajilla on oikeus valita opetusmenetelmänsä, opettajat ovat koululaitoksemme vahvuus.

Mitäpä,  jos luopuisimme erikoisluokista pääsykokeineen, jotka eivät opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosenkaan mukaan kuulu perusopetukseen ja ottaisimme käyttöön omassa koulussa toimivat kaikille avoimet kerhot ja muunlaiset järjestelyt esimerkiksi musiikin, kuvataiteiden, käden-  ja liikunnan taitojen kehittämiseksi? Pelkkä oppilaan innostus ja halu riittäisivät.

Tällaisesta toiminnasta meillä on jo tamperelainen esimerkki. Päivi Pyymäki aloitti toistakymmentä vuotta sitten Härmälän koulussa puhallinkoulun, jossa oppilas saa koulusta soittimen, yksityisopetuksen ja paikan puhallinorkesterissa. Mitään musikaalisuutestejä ei käytetä, pelkkä halu oppia soittamaan riittää. Peltolammin koulussa on samanlainen opetus lähtenyt riemukkaasti liikkeelle.

Perusopetuksen tehtävä on avata jokaiselle oppilaalle näköaloja monimuotoiseen maailmaan, auttaa häntä kehittämään itseään sekä antaa elämyksiä ja taitoja elämän iloksi ja rakennusaineeksi.

 

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.) Riitta Ollila

kirjoittaja on erityisopettaja ja Tampereem kaupunginvaltuutettu (sd.)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Kolumni

Anne Liimola

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd) ja päiväkodin johtaja

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd) ja päiväkodin johtaja

Lapsiystävällinen Tampere – onko näin?

Tampereen kaupunki ottaa asteittain käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin päätöksenteossaan. Kaupunginvaltuuston kokouksessaan 12. syyskuuta tekemä päätös on historiallinen. Jo päiväkodin johtajana toivon, että kaupunki etenee kohti aitoa lasten huomioimista.

Asteittain eteneminen tarkoittaa sitä, että arviointi vaatii myös valmistelijoiden kouluttamista. Asteittaisuus ei kuitenkaan saa kestää vuosia. Talousarvion laadinnassa, lasten ja nuorten palveluissa sekä asemakaavoissa vaikutusten arviointi on otettava aidosti käyttöön..

Prosessi on ollut hidas koko maassa, vaikka asia on huomioitu hallitusohjelmissakin. Lisäksi se sisältyy Suomessa vuonna 1991 voimaan tulleeseen YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on laajasti ratifioitu sopimus, jossa asetetaan valtiolle vastuu lasten ihmisoikeuksista. Sopimuksen kolmas artikla velvoittaa huomioimaan lapsen edun.

On oleellista, että kaupunginvaltuutettu ja lautakunnan jäsen tietää, mikä vaikutus tehdyllä päätöksellä on lapsiin; on kyse arvovalinnoista. Millainen vaikutus päätöksillä on lasten hyvinvointiin? Kenelle tätä kaupunkia kehitämme, millaisen tulevaisuuden haluamme lapsillemme?

Virkamiesten on päätöksiä tehdessään ja esitellessään selvitettävä, mihin päätös perustuu, ja mitkä ovat päätöksen vaikutukset lapsiin; negatiiviset ja positiiviset. Lapsivaikutusten arviointi voidaan tehdä monella tavalla – lapsia kuulemalla, osallistamalla ja perehtyen vaikkapa tutkimustietoon ja analysoimalla eri vaihtoehtoja.

 

Jos tilannetta ei saada pysyvästi paremmaksi, on kyse vain tekohengityksestä.

Tampereella on viime viikkoina keskusteltu paljon lapsiin liittyvistä asioista: palveluverkosta, koulupoluista ja yksityisestä päivähoidosta. Palveluverkkoasiakirjoissa ja asukastilaisuuksissa ei lapsivaikutusten arviointi ole tullut esille.

On ymmärrettävää, että sisäilmaongelmista kärsiviä yksiköitä suljetaan. Monen koulun ja päiväkodin sulkemispäätös on venynyt liian pitkälle. Kuinka monta lasta on altistunut huonon sisäilman takia? Millainen lasku yhteiskuntaa odottaa?

Tampereella on korjausvelkaa riittävästi. On turhaa tehdä väliaikaisia ilmastointiremontteja. Jos tilannetta ei saada pysyvästi paremmaksi, on kyse vain tekohengityksestä. Investoinnit tulee priorisoida. Listalle kuuluvat ensimmäisenä päiväkodit, koulut ja ikäihmisten tilat. Rahaa kaupungilla on, kyse on siitä, mihin eurot laitetaan.

Palveluverkkokeskustelussa olen hämmästellyt perusteluja, kustannustehokkuutta ja epätarkoituksenmukaisuutta. Tekstit ovat ristiriitaisia. Minusta ei ole kustannustehokasta taloudenpitoa, jos esimerkiksi noin miljoonalla eurolla kunnostettu Viinikan päiväkoti on suljettavien listalla jo parin vuoden päästä remontista.

Ei todellakaan ole sama, kuka lastasi kasvattaa.

Kaupungissa ei ole varaa sulkea yhtäkään päiväkotia, jossa on hyvä sisäilma. Erikoista on myös ajattelu, että vain suuri on kaunista. Mikä tekee hyvin toimivista, erinomaisesti palvelevista ja hyvällä paikalla sijaitsevista Koulukadun ja Viinikan päiväkodeista epätarkoituksenmukaisia? Lapsivaikutusten arviointi on tekemättä. Siksikö, että silloin todettaisiin, ettei lasten edun mukaista ole sulkea kyseisiä päiväkoteja.

Entä yksityisen päiväkodin sulkeminen?

Onneksi meillä on lait ja asetukset, jotka on laadittu takaamaan tietty laatutaso päiväkodeissa. Ei todellakaan ole sama, kuka lastasi kasvattaa.
Kuka on valmis ottamaan vastuun pienistä lapsista; ei ole helppoa olla varhaiskasvatuksen ammattilainen haasteiden ja vaatimusten lisääntyessä. On siis aivan oikein aluehallintoviranomaisilta sulkea yksikkö, jossa ei noudateta ohjeistuksia. Lait ja asetukset on laadittu lasten parhaaksi ja heidän eteensä tehtävän työn laadun varmistamiseksi.

Tampereellakin on halu lisätä yksityistä palvelutuotantoa, ihan kuin julkinen olisi huonoa ja kallista. Kaupungilla on kuitenkin vastuu valvoa ja ohjata yksityistäkin puolta.

Päiväkodin perustaminen ei edellytä alan koulutusta. Tässä piilee suuri haaste. Kun kouluakaan ei saa noin vaan perustaa, miksi siis päiväkodin?
Yksityisen tuotannon lisääntyessä varhaiskasvatus- ja sotepalveluissa, ei valvontaan ja ohjaukseen ole lisätty henkilökuntaa. Kaupungin on varmistettava, että yksityiseltä puolelta hankittavat palvelut ovat samaa tasoa kuin kunnallisella.

Ks. Tampereen kaupunki/toimielimet/kaupunginvaltuusto/Kokous 12.9.2016

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd) ja päiväkodin johtaja Anne Liimola

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd) ja päiväkodin johtaja

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Paavo Luokkala

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja

Rikas Tampere

Reippaasti yli puoli vuosisataa lehtimiehenä Tampereella työskennelleenä taidan tuntea satoja ellen tuhansia tamperelaisia. Siksi vähän ihmettelen, miksi en ole tavannut vielä ketään sellaista, joka pitäisi vähänkään järkevänä ajatusta vanhan tavara-aseman siirtämisestä rautatieläisten seurojentalon Morkun paikalle ja Morkun purkamista. En siis tunne ainuttakaan sellaista – tai no tunnenhan minä joitakuita, mutta ne kaikki ovat kaupunginvaltuuston jäseniä.

Siinä on kyllä ajatusta, että Ratapihankatu rakennetaan sisäkehäksi, kun niitä autoja nyt kumminkin näillä nurkin liikkuu pyrkimässä Rantaväylän tunneliin tai sieltä pois. Mutta eri asia on, pitääkö se tavara-asema säilyttää saati siirtää nykyiseltä paikaltaan.

Siirtämistä ja säilyttämistä on perusteltu sillä, että sanotaan parin tuhannen tammelalaisen pistäneen nimensä sellaiseen adressiin. Kas, kun en ole tavannut ketään sellaistakaan, vaikka olen vähän peräänkin kysellyt. Epäillen, ettei sellaisia olekaan.

Naapurissa asuvana ja ammattinikin puolesta olen kyllä monta kertaa käynyt niin tavara-asemalla kuin Morkussakin, ihan ullakollakin. Ne molemmat ovat läpilahoja ja umpihomeessa. Tuskin niissä lepakotkaan pysyvät hengissä.

Valtuusto nyt on kuitenkin päättänyt, että siirtää se pitää jollakin tunkki-trukki menetelmällä. Sen systeemin tutkiminenkin on nyt jo maksanut lie kuinka monta miljoonaa. Jonkinlaista vähäisenkään älyn heräämistä osoittaa, että asiaa mietitään uudemman kerran. Että jotain toivoa sentään taitaa olla.

Olen useaan otteeseen ehdottanut, että se purettaisiin ja rakennettaisiin uudelleen Tammelantorille kauppahalliksi.

Puolustan kyllä melko innokkaasti vanhan rakennuskannan säilyttämista ja suojelemista, mutta en ole siinäkään suhteessa mikään fundamentalisti. Niinpä on näe tavara-asemassa kovin suuria rakennustaiteellisia arvoja.

Jos tavara-asema kuitenkin halutaan säilyttää, niin sekin käy: Olen useaan otteeseen ehdottanut, että se purettaisiin ja rakennettaisiin uudelleen Tammelantorille kauppahalliksi. Muutama valtuutettukin on pitänyt ideaa kannatettavana, mutta on sitten prässääntynyt tämän siirtoajatuksen alle. Ei olisi isokaan vaiva säilyttää julkisivut nykyisellään ja sisustaa talo uuteen tarkoitukseensa, ja se tulisi halvemmaksikin kuin muut meiningit, mutta kun ei.

Onhan sekin tietysti mahdollista, että puretaan nyt sitten se Morkku ja tehdään Ratapihankatuun pieni mutka. Autoissa muistaakseni on kääntyvät etupyörät ja mutkissa voi vähän hidastaakin. Kaiketi sille rakennukselle jokin uusi käyttökin keksitään, eikä sinne tarvitsisi käyttäjien mennä Ratapihankadun ylitse, kun Rongan tunnelista voi sinne aika helposti tehdä nousun.

Kalliiksihan sekin tulee, mutta rahaa nyt tuntuu olevan järjettömiinkin tarkoituksiin. Niin rikas Tampere on.

Sitä Tammelantori-ajatusta kyllä häiritsee aikomus tehdä parkkihalli torin alle – sinne savimaahan. Pahaa pelkään, että vähintään parin vuoden rakennusajaksi tori on pakko sulkea. Vielä enemmän pelkään, ettei toria sitten enää koskaan avatakaan. Ja mihin niitä parkkipaikkoja sitten tarvittasiin?

Kovin paljon täällä suunnitellaan kaikkea yksityisen henkilöautoliikenteen tarpeiden kannalta. Parkkipaikkoja pitää olla vähän joka puolella. Jo virallisesti vanhusväestöön kuuluvanakin pystyn kyllä kävelemään varttitunnissa Tammelasta Hämeenpuistoon, eikä tee tiukkaakan. Mutta hyvää tekee. Ja tarvittaessa onnikoita menee.

Varmuuden vuoksi sanon, että pyrin elämään siten kuin opetankin. En ole koskaan omistanut autoa. Polkupyöriä kylläkin.

 

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja Paavo Luokkala

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

Hämmentävää

Pientä kulkijaa oudostuttavia ja hämmästyttäviä asioita on maailma nykyään niin täynnään, ettei paremmasta väliä. Vanhat totuudet ovat liuenneet olemattomiin, eikä uusia ole vielä saatu juntatuksi mieliimme. Oikeastaan vähän pelottaa tämä maailmantilanteen sotku.

Muutama vuosikymmen sitten meille kerrottiin, miten tyynesti, ovelasti, jopa sankarillisesti presidenttimme Urho Kekkonen ja silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali Sutela olivat onnistuneet torjumaan Neuvostoliiton marsalkka Ustinovin ehdotuksen tai – kuten annettiin ymmärtää – vaatimuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.

Puolueeton Suomihan ei ymmärrettävästi voinut sallia vieraan maan sotajoukkojen tuloa maaperälleen. Itsenäisyytemme siinä jo olisi ollut vaarassa, ja mitä siitä sitten olisivat ajattelleetkaan läntiset Nato-maat ja Amerikkakin.

Ja jos se outo kaheli Trump valitaan USA:n presidentiksi…

Jotakin perustavanlaatuista muutosta on tapahtunut, kun nykyään kerrotaan, että Suomen ja USA:n ilmavoimat yhdessä harjoittelevat suomalaisilta kentiltä ilmeisesti taistelulentoja. Erilaisia yhteisiä harjoituksia Nato-maiden kanssa taidetaan jatkuvasti harrastaa joka puolella maamme lähialueilla. Olenkohan jotenkin jättänyt lehtien lukemisen tai televisiouutisten katselun vähiin, kun en muista, että tämmöisestä valtavasta muutoksesta olisi juurikaan keskusteltu etukäteen. Nythän on tietysti myöhäistä rypistää…

Venäjän teutaroiva lähialuepolitiikka on tietysti perusteltu syy monenlaisiin uusiin asennoitumisiin. Sikäläinen media on jo ennättänyt kaataa syyn Suomen uusista sotilaallisista toimista maamme kenraalien niskaan, ovat toimineet maan poliittisen johdon selän takana. Nämä väitteet on torjuttu, mutta tosiasiaksi jää, että Suomi on kuitenkin ikään kuin valmistautumassa johonkin uhkaan.

Niin kummallinen tämä aika on, että välillä on pakko ajatella Natoon liittymisen olevan Suomelle kaikkein turvallisinta ja että välillä Natoon liittyminen tuntuu kaikkein vaarallisimmalta toimelta. Ja jos se outo kaheli Trump valitaan USA:n presidentiksi, Natokaan ei ilmeisesti enää puolustaisi Baltian maita ja Suomea mahdollisen maahantunkeutumisen tapahtuessa, Putinin kavereita kun kuuluu olevan…

Pienen kai täytyy vain olla vikkelä ja ovela – ja viisas.

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kilpailukykysopimus vie työpaikkoja julkisella sektorilla

Seuraavien vuosien kesinä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoille tarkoitetut kesäsijaisuudet entistä tiukemmassa. Sijaisuudet ovat olleet tärkeä osa nuorten ammatillista koulutusta. Paitsi nykyisin käytössä olevien kesäsulkujen johdosta, niin myös vakituisten työntekijöitten työajan pidennys vähentää alan työllisyyttä.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin HR-johtaja Raija Ruoranen kertoo Aamulehdessä 4.6.2016, että sairaanhoitopiiri voisi säästää työvoimakuluissa 100 henkilötyövuotta kilpailukykysopimuksen avulla.

Hallituksen takaa-ajamat 30 000 uutta työpaikkaa kilpailukykysopimuksen avulla eivät synny ainakaan julkiselle sektorille, päinvastoin. Olen tehnyt yksinkertaisia matemaattisia harjoituksia. Kunta-alalla sosiaali- ja terveydenhuollossa on THL:n tilastojen mukaan noin  258 000 työntekijää. Vuosittain yksi työntekijä tekee keskimäärin 1 687 tuntia työtä. Seitsemänkymmenen työntekijän vuosityöajan lisäyksellä saadaan aikaiseksi yksi ns. miestyövuosi. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstöstä voidaan laskennallisesti vähentää 3 685 työntekijää. Todennäköisesti tämä henkilöstövähennys myös toteutetaan, koska kuntien paineet kustannusten alentamiseen ovat kovat.

Kipeästi kaivatut työpaikat jäävät syntymättä

Hallituksen muiden toimenpiteiden johdosta työvoiman määrä vähenee myös päivähoitopuolella. Ryhmäkojen suurenemisesta johtuen työntekijöitä ei tarvita enää entistä määrää. Lapsimäärien mahdollinen lisäys voi keventää vähennystarvetta. Tarkkaa työpaikkojen vähennysmäärää pystyy tuskin kukaan tällä hetkellä määrittelemään. Kysymys on kuitenkin tuhansista työpaikoista.

Vanhuspuolella mitoitussuositus, eli montako hoitajaa yhtä vanhusta kohti tarvitaan, vähenee 0,5 hoitajasta 0,4:ään, ja jälleen menee tuhansia työpaikkoja.

Pelkästään henkilöstökulusäästöt kunnille tekevät satoja miljoonia euroja. Yksilötasollakin taloudelliset menetykset ovat lomarahaleikkausten johdosta vuositasolla useita satoja euroja. Ennen kaikkea, kipeästi kaivatut työpaikat jäävät syntymättä.

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Sipilä on kilauttanut kavereilleen

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) aikoo laittaa valtion yhtiöiden omaisuuden ”töihin”. Hän on keskustellut omistajaohjauksen muutoksista liikemiestuttaviensa kanssa. Hän on konsultoinut Suomen talouden eliittiä.

Mitä enemmän seuraan hallituksen touhuja, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että nyt tehtävät suunnitelmat ja päätökset ovat jo pitkään valmistellun strategian tulosta. Oikeisto on odotellut sopivaa hetkeä ja tilaisuutta toteuttaakseen unelmansa. Aiotaan tehdä täydellinen työreformi, joka ei onnistunut 1990-luvun alussa, sosialisoida kansallisomaisuus harvojen ja valittujen haltuun, jakaa kansa vuohiin ja lampaisiin sekä toteuttaa ns. rakenteelliset muutokset, ajaa alas julkinen sektori ja pakottaa yhteiskunta amerikkalaistyyppiseen vapaaseen markkinatalouteen.

Surkeinta tässä on se, että osa nyt tehtävistä muutoksista ovat pysyviä, ja korjausliikkeitä ei voi tehdä. Jos esimerkiksi palvelut altistetaan kilpailutukselle, hankintalain säännösten mukaan kilpailutusta on jatkettava hamaan tulevaisuuteen. Pakkivaihdetta ei tässä junassa ole. Valtion kerran myyty omaisuus ei palaa enää koskaan yhteiskunnalle, eikä työelämän lakeja ja työehtosopimuksia noin vain muutella jatkossa. Siitä pitävät työnantajat huolen kiristämällä palkansaajia työpaikkojen vähentämisellä ja yritysten maastamuutolla.

Kepulandiaan hoidettaisiin postipalvelut lain velvoittamana, mutta kermat kuorii yhtiö.

En millään tavalla voi hyväksyä Postin kannattavien osien yhtiöittämistä ja velvoitteiden siirtämistä veronmaksajien kontolle. Harvaan asuttuun kepulandiaan hoidettaisiin postipalvelut lain velvoittamana, mutta kermat kuorii yhtiö. Vielä kamalampaa olisi, että yhtiön omistaisi kokonaan joku muu taho kuin valtio. Sehän on suora lahjoitus markkinoille ja omistavalle luokalle. Sipilä on luvannut kertoa omistajapolitiikan suunnanmuutoksesta ensi tiistaina. Täytyy etukäteen katsella tukevaa tuolia, jolle istahtaa uutisia kuunnellessa.

Valtionyhtiö Finnairia suunnitellaan pistettävän lihoiksi. Ennakkotietojen mukaan valtio olisi luopumassa enemmistöomistuksestaan. Venäjän kanssa tehdyn ylilentosopimuksen vuoksi tarvitaan suomalaista omistusta yhtiössä yli 50 prosenttia, mutta Sipilällä lienee jo ostajaehdokas niille osakkeille, jotka siirretään ostavaan yhtiöön. Tietysti kauppaehdot ovat kavereille edulliset ja kannattavat.

Tulee mieleen Aasian tsunami-onnettomuus, jossa kuoli satojatuhansia ihmisiä. Maailman lentokonekapasiteetti oli täysin käytössä evakuoimassa eläviä ja loukkaantuneita sekä rahtaamassa ruumiita. Finnair nouti suomalaiset kotiin. Onneksi meillä suomalaisilla oli omassa hallinnassamme ja valtion omistamana lentoyhtiö, joka oli tarvittaessa käytettävissä. Muistaakseni nykyinen presidenttikin evakuoitiin onnettomuusalueelta Finnairin koneella. Jos lentoyhtiön enemmistöosakkuus muuttuu vähemmistöomistajuudeksi, mikä on ns. huoltovarmuus sen jälkeen?

Sipilä on aloittamassa uutta kasinopeliä kansalaisten rahoilla.

Entinen yrittäjä ja yritysjohtaja Sipilä on ottanut valtion omistajapolitiikan hahmottelussa merkittävän roolin. Hallituksen salkunjaossa Sipilä päätti ottaa vastuulleen myös omistajaohjauksen. Valtio on enemmistöomistajana yli 40 yhtiössä. Lisäksi valtiolla on merkittäviä omistuksia kahdessatoista pörssiyhtiössä. Näitä omistuksia hallinnoidaan valtion sijoitusyhtiön Solidiumin kautta. Suomessa valtionyhtiölain mukaan eduskunta päättää, missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksestaan. Toisin sanoen Sipilän hallituksella on lakimuutoksin mahdollisuus yksityistää valtionyhtiöitä ja luopua omistusosuuksistaan, jäädä vähemmistöosakkaaksi tai luopua kokonaan omistuksestaan. Näin on jo tapahtunut kymmenissä yhtiöissä. Tunnetuimpia yhtiöitä, joissa valtio on myynyt koko omistuksensa, ovat esimerkiksi Partek, Veitsiluoto, Medivire, Sisu ja Suomen Autokatsastus.

Ylen lähteiden mukaan hallitus suunnittelee Suomen Teollisuussijoituksen roolin selvää kasvattamista. Sipilä on hahmotellut mallia, jossa Teollisuussijoitukselle mahdollistettaisiin suurempi riskinotto. Hän on aloittamassa uutta kasinopeliä kansalaisten rahoilla ja menneitten sukupolvien kartuttamalla omaisuudella. Onko tämä nyt se kasvurahasto, josta Keskustapuolue puhui oppositiossa kaikkien ongelmien ratkaisijana, koska yhtiöiden myynnistä saatuja rahoja aiotaan sijoittaa Teollisuussijoitukseen? Hallituksessa tosin puolue ei tähän mennessä ole puhunut halaistua sanaa kasvurahastosta.

Ja myytävää riittää. Tunnettuja valtion omistamia yhtiöitä ovat muun muassa viinaa myyvä Altia, lentokenttiä operoiva Finavia, energiajätti Fortun, öljy-yhtiö Neste Oil, aseita valmista Patria, rakennuskoneita vuokraava Raskone, puuta ja turvetta myyvä Vapo ja Vr Group sekä lukuisa liuta muita. Lisäksi Sipilä hahmottelee sote-uudistuksen tiimoilta uutta valtionyhtiötä hallinnoimaan ICT-palveluita. Omistajaohjausta on myös hallituksen sote-palveluiden tuottajien yhtiöittämisvaatimus.

Sipilän mielestä valtion taseessa on laiskaa pääomaa, jota tarvitsee käyttää tehokkaammin. Onko yksityistäminen ainoa keino, joka tulee hallituksen mieleen tehostamistoimenpiteenä? Totta kai nämä toimenpiteet tullaan tekemään, koska näin on suunniteltu ja sovittu pienessä piirissä, kenties jo vuosia sitten. Valtion omistajuus pistellään parempiin suihin ja hyvinvointivaltion tukipilarit puretaan.

Ei käy, ei kerta kaikkiaan käy!

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd) Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta