Lasten asuminen kahden kodin välillä tuo perheille usein lisäkuluja ja käytännön hankaluuksia. Välimatkojen kulkeminen esimerkiksi kouluun tai kahden kodin välillä vie aikaa ja rahaa, minkä lisäksi haasteita aiheuttaa se, että lapsella voi olla vain yksi virallinen kotiosoite. Tämän seurauksena sosiaali- ja terveyspalvelujen saaminen voi vaikeutua silloin, kun lapsi ei asu samassa kunnassa kuin vanhempansa.

– Vanhempien kokemukset arjen haasteista ja palveluissa kohdatuista ongelmista auttavat jatkossa kiinnittämään huomiota myös siihen, miten erilaisissa palveluissa on mahdollista tukea vuoroasumista silloin kun se on lapsen edun mukaista, sanoo Kelan tutkija Anneli Miettinen tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa liittyy vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen tällä hetkellä useita ongelmia. Tutkijat ehdottavat, että lapsen kuuluminen kahteen ruokakuntaan tulisi huomioida asumistukijärjestelmää kehitettäessä. Lisäksi lapsilisän jakamismahdollisuutta ja koulukuljetusten järjestämistä molemmista kodeista tulisi tutkijoiden mukaan selvittää.

Tutkimuksen mukaan lasten vuoroasuminen on yhteydessä vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Hyvin toimeentulevissa perheissä vuoroasuminen on yleisempää, kun taas pienituloisissa perheissä harvinaisempaa. Pienituloisissa perheissä vuoroasumista voi hankaloittaa esimerkiksi se, etteivät vanhemmat pysty hankkimaan riittävän isoa asuntoa tai asumaan lähellä toisiaan.

Yleisimmin kahdessa kodissa asuvat 3–12-vuotiaat lapset. Myös osa nuoremmista ja vanhemmista lapsista vuoroasuu.

Tutkimuksessa selvitettiin lasten vuoroasumisen yleisyyttä ja kartoitettiin vuoroasumisen kansainvälisiä käytäntöjä. Suomessa Kelan, Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston toteuttamaan kyselyyn vastasi lähes 3 500 vanhempaa.