Kirjallisuus
26.10.2017 13:06 ・ Päivitetty: 26.10.2017 13:06
Esikoiskirjailijat eivät häkelly messuhulinasta: “Mukavaa tohinaahan tämä on
Helsingin kirjamessut on kutsunut kaikki vuonna 2017 esikoisromaaninsa julkaisseet kirjailijat osallistumaan messuohjelmaan. Komean kavalkadin aloittivat torstain keskipäivässä kuusi tekijää, joista yksi oli toki jo konkari kulttuurin kentillä. Elokuussa seitsemänkymppiä täyttänyt Lauri Törhönen tunnetaan 13 pitkän elokuvan ohjaajana, tv-töistään ja elokuvakoulun professorina, joten ihan keltanokkana häntä ei tohdi enää pitää, vaikka ensimmäisen romaaninsa hän on julkaissut vasta tänä vuonna.
Vähän aidommin taipaleensa alussa ovat esikoisromaaninsa tänä vuonna maailmaan saattaneet Satu Lepistö ja Terhi Törmälehto. Lepistöltä tosin on ilmestynyt aiemmin pari runokirjaa, mutta tänä syksynä julkaistu “Lintutarha” on hänen debyyttinsä proosapuolella. Terhi Törmälehdolle romaani “Vaikka vuoret järkkyisivät” on yksiselitteisesti päänavaus kirjalliselle taipaleelle.
Demokraatti pysäytti Lepistön ja Törmälehdon messuvilinän keskellä kertomaan, millaista polkua he ovat kulkeneet tähän pisteeseen, eli demoamaan kirjojaan maan suurimmassa kirjatapahtumassa.
– Olen kirjoittanut koko ikäni, ilmoitin jo nelivuotiaana, että minusta tulee kirjailija. 2000-luvun alussa kävin Tampereella Viita-akatemian kirjoittajakoulun ja olen myös ehtinyt osallistua moniin kirjoituskilpailuihin, muun muassa Pirkanmaan kirjoituskilpailun voitto on tipahtanut. Mutta elämässä piti vielä tulla joku erityinen nyrjähdys, että romaani lähti syntymään. Minulle se oli se, kun sisareni sairastui vakavasti: siinä kohtaa esikoiseni tuli lopulta valmiiksi, kertoo Satu Lepistö (s. 1976).
Terhi Törmälehto (s.1977) sanoo, että vaikka hänen polkunsa on ollut monessa kohtaa samankaltainen kuin Lepistöllä, hänen teoksellaan on vähän erilainen syntyhistoria.
– En ole kirjoittanut läpi elämääni, romaanikäsikirjoitus on ensimmäinen proosatekstini sitten yläkouluaikojen. Lapsena haaveilin kirjailijaurasta, mutta sitten ne unelmat hälvenivät, kun elämään tuli kaikkea muuta. Mutta jotain mullistavaa piti minullekin tapahtua, että homma kirjoittaminen lähti uudestaan käyntiin. Minulle se oli lapsen syntymä; asuin silloin Bogotassa Kolumbiassa vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa, ja silloin oli paljon joutilasta aikaa. Yhtäkkiä huomasin kirjoittavani proosaa.
Matkan jatkuessa…
Kun pää on onnistuneesti avattu, aikovat molemmat debytantit myös jatkaa prosaistin tiellä.
– Vaikka runoilla aloitinkin, luulen, että jatkan proosan kanssa. Minun romaanistanihan tuli hyvin lyyrinen, koska menen aina kieli edellä. Olen nyt kirjoittamassa toista romaaniani, sanoo Lepistö.
– Olen ollut hyvin otettu ympäri Suomea saamastani kannustavasta palautteesta. On kyselty, että kirjoitathan lisää. Totta vie tekee mieli kirjoittaa lisää, kun näin ihanasti on otettu vastaan, lupaa Törmälehto.
Kumpikaan esikoiskirjailijoista ei tunnu myöskään kavahtavan kirjamessujen kirkkaita valoja ja kakofoniaa. Siirtymä kirjoitusprosessin eristäytyneisyydestä keskelle hulabaloota on sujunut tuskattomasti.
– Kirjailijan työssä pidän toki eniten tietysti kirjoittamisesta, ja myös luovan kirjoittamisen opettamisesta. Mutta tykkään myös näistämessuista, mukavaa tohinaahan tämä on, Lepistö vakuuttaa.
– Kun olen leipätyökseni opettaja, se auttaa messuhommassa. Monia kammioissaan työskentelemään tottuneita kirjailijoita saattaa täällä vaivata lievä jännitys, mutta meitä puhetyöhön tottuuneita opettajia ei, naurahtaa Törmälehto.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.