Salassa viranomaisilta kuvatun hyisen suomalaiselokuvan taustalla kummittelee Estonia

Pluragrotta tai tuttavallisemmin Plura on Pohjois-Norjassa sijaitseva Pohjois-Euroopan syvimmälle ulottuva veden täyttämä luolasto, jonka uumeniin sukellusta harrastavistakin vain rohkeimmat uskaltautuvat laitteistoineen tekemään löytöretkeilijöiden ja astronauttien unelmiin vertautuvaa tutkimusmatkaa. Sinne ei ole kokemattomilla, huonosti varustautuneena tai yksin mitään asiaa.

Helmikuussa 2014 viidestä suomalaissukeltajasta koostuva ryhmä joutui silti ongelmiin luolaston sisuksissa yli sadan metrin syvyydessä, missä näkyvyyttä on vain joitain metrejä. Kahden ja kolmen hengen ryhmiin jakautuneesta tiimistä kaksi ajautui kohtalokkaisiin vaikeuksiin varusteidensa kanssa äärimmäisen ahtaissa onkaloissa. Osaavat kanssasukeltajatkaan eivät uupuneina onnistuneet auttamaan kollegojaan olosuhteissa, joita tavallisten maakrapujen on varmaankin täysin mahdotonta sisäistää.

Myöskään viralliset nostojoukot eivät kyenneet noutamaan ruumiita ylös vaan lopettivat yritykset. Poliisi julisti Pluran luolaston sukelluskieltoon.

Takaisin pintaan (2016) ei kerro enää niinkään tuosta onnettomuudesta kuin siitä syntyneestä selviytyneiden kunniavelasta. Se saa kuolleiden ystävät ryhtymään hengenvaaralliseen hankkeeseen ja kansalaistottelemattomuuteen.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia.

Ohjaaja Juan Reinan mukaan hänen dokumenttielokuvansa alkuperäinen tarkoitus oli kuvata sukellusryhmää, joka tavoittelee luolasukelluksen maailmanennätystä. Menestystarinan sijaan häneen käsiinsä tulikin oikean elämän tragedia, jota elokuva kääntää jonkin asteen lähemmäs ensin mainittua. Uuden kertomuksen keskiössä on operaatio, joka on tehtävä salassa.

Ainakin minulle teos herättää ristiriitaisia ajatuksia. Onko ystävien kuolemasta sopivaa tehdä omiin tarpeisiin istutettua elokuvaa? Miksi ruumiiden hakemista ylipäänsä täytyy kuvata muuhun kuin mahdolliseen viranomaiskäyttöön? Olisiko Itämeren syvyyksiin uponneen Estonian hylyssä olevien ruumiiden nostamisesta voinut kuvata (dokumentti)elokuvan?

ELOKUVA:
Takaisin pintaan
Ohjaus: Juan Reina
Henkilöt: Patrik Grönqvist, Kai Känkänen, Sami Paakkarinen, Vesa Rantanen
2016, 85 minuuttia, ensi-ilta 19.2.
Reinan elokuvalle on varmasti omaisten hyväksyntä. Käy silti mielessä, mitä he ajattelevat esimerkiksi siitä, että ystävät vaarantavat uudelleen henkensä.

Ehkä koko jutussa onkin kyse juuri siitä ydinryhmän keskinäisestä ehdottomasta luottamuksesta ja löytöretkeilijähengestä, joita sukeltajien mukaan tässä lajissa tarvitaan. Ilman toverihenkeä ei ole mitään.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia. Kymmenien metrien syvyydessä on pimeää, ahdasta ja hiljaista. Yleisön ”pelastaa” eniten se, että näkyvyys on niin heikko. Elokuvan visuaalisen ilmeen kannalta tämä on tietysti ikävää, sillä suuri osa tapahtumista välittyy vain osittain. Silti elokuvassa on myös kauneutta, jonka sukeltajat ymmärtävät minua paremmin.

Dokumentissa ei ole varsinaisia kohokohtia mutta aihe huomioiden ei kai pidäkään olla. Lähimpänä niitä ovat Norjan poliisille ilmoittautuminen ja tunnustuksen saaminen raskaasta työstä. Ilo ja suru lyövät kättä.

Onnettomuus ja paluu pinnan alle koettelevat ryhmän jäseniä eri tavoin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lyhyehkö dokumentti porautuu siihen vain hetkittäin. Johtajina näyttäytyvät palomies ja sukellusyrittäjä pitävät itsensä kasassa parhaiten ja kykenevät nauramaankin vapautuneesti. Monilapsisen perheen isällä on näkyvästi vaikeampaa. Hän alkaa epäröidä kykyjensä rajoja ja uhrausten mielekkyyttä sekä potea jonkinlaista sukelluskammoa. Kaikki se on enemmän kuin ymmärrettävää.

Reinan ansioksi ohjaajana on sanottava se, ettei elokuva sen poikkeuksellisen surullisesta ja henkilökohtaisesta sävystä huolimatta lipsahda menneiden märehtimiseksi ja kuolleiden ylistämiseksi. Sukeltajien ryhmästä tuleekin mieleen eräänlainen yhteen hitsautunut sotilasjoukko, joille suunnitelmassa onnistuminen on kunnia-asia.

Niin kliseistä kuin se onkin, kaveria ei jätetä.

”Hienoa, että he uskovat Helsinkiin ja minuun” – Nasima Razmyarista pormestaripelin yllätysnimi

Kuva: Jukka-Pekka Flander
23198410844_40ccf82c00_k
Esitys pormestariehdokkuudesta yllätti Nasima Razmyarin. Iloisesti.

Eurooppademarit – Tähti ry. päätti syyskokouksessaan esittää kansanedustaja Nasima Razmyria SDP Helsingin pormestariehdokkaaksi. Helsinki tarvitsee näköisensä pormestarin, joka saa helsinkiläiset tuntemaan kaupungin omakseen, yhdistys perustelee.

– Ihan puskista tuli. Olen tosi yllättynyt, Nasima Razmyar kommentoi.

Hän kuuli ehdotuksesta Demokraatilta olleessaan metsäpolulla liikkeellä lastenvaunujen kanssa. Razmyar on parhaillaan äitiyslomalla. Vauva syntyi elokuussa.

– Ihanaa. Onhan se tosi hienoa, ja varsinkin se, että ehdotus tulee Eurooppademareilta. Että he uskovat Helsinkiin ja minuun, hän iloitsee.

Razmyar suuntaa ensi kevään kuntavaaleihin Helsingissä.

– Tulen tekemään sen kampanjani, kuten jokaisen kampanjan ennen tätä, 110 prosenttia lasissa.

”Ilman muuta vähintäänkin pitää harkita.”

Hän summaa ajatuksensa mahdollisesta pormestariehdokkuudesta näin:

– Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Onhan tämä hieno ja suuri luottamuksen paikka. Ilman muuta vähintäänkin pitää harkita.

Eurooppademarien puheenjohtaja Hanna-Mari Koski pitää Nasima Razmyaria innostavana ja osaavana johtajana.

Yhdistyksen mukaan Razmyar olisi pormestari, joka pystyisi inspiroimaan helsinkiläisiä toimijoita, jotta kaupungista tulisi entistäkin upeampi.

– Meidän Helsinkimme näköinen pormestariehdokas, puheenjohtaja Koski kehuu.

Heinäluoma: ”Lupaan miettiä omalta kohdaltani, natsaisiko tämä asia.”

Julkishallinnon Helsingin sosialidemokraatit esitti alkusyksystä, että sosialidemokraatit asettaisi pormestariehdokkaaksi kansanedustaja Eero Heinäluoman.

— Lupaan miettiä omalta kohdaltani, natsaisiko tämä asia omiin ajatuksiini ja suunnitelmiini. Vielä ei ole vastausta. Tämä ehdotus tuli pyytämättä ja yllättäen, Heinäluoma kommentoi Demokraatille (23.9.).

Helsingin uusi johtamismalli tulee voimaan kuntavaalien jälkeen keväällä 2017.

Nykyisten kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien sijaan valitaan pormestari ja neljä apulaispormestaria.

Pormestari valittaneen niin, että puolueet nimeävät ennen vaaleja omat ehdokkaansa pormestariksi.

Suomelle katkera tappio EU:ssa — ”Todennäköisesti nostaisi jäsenmaiden kuluttajahintoja”

Suomi jäi häviölle, kun EU-maiden viestintäministerit äänestivät tänään kannastaan verkkovierailumaksuja koskeviin neuvotteluihin. Enemmistö EU-maista puoltaa kantaa, joka voi johtaa suomalaisten kännykkäliittymien kallistumiseen.

Kännykän käyttäjien verkkovierailumaksuista on tarkoitus päästä EU:ssa eroon ensi kesänä. Lähtökohtana on, että sen jälkeen kännykkää voisi käyttää toisessa EU-maassa vieraillessa kuten kotimaassa.

Tätä ennen EU:ssa pitää sopia siitä, minkä verran eri maiden operaattorit joutuvat korkeintaan maksamaan toisilleen asiakkaidensa vierailusta toisen ylläpitämässä verkossa.

EU-maat esittävät datan käyttöä koskeville tukkuhinnoille asteittain laskevaa kattoa, joka olisi alkuun 10 euroa gigatavulta.

Suomalaisoperaattorit ovat pitäneet näin korkeaa tasoa kestämättömänä ja varoittaneet, että se johtaisi hintojen nousuun kotimaassa tai asiakkaiden datan käytön rajoittamiseen ulkomaanmatkoilla.

– Suomi katsoi, että (EU-maiden) neuvoston puheenjohtajan esittämä hintakatto oli edelleen liian korkea ja sellaisenaan todennäköisesti nostaisi jäsenmaiden kuluttajahintoja, liikenne- ja viestintäministeriö kertoo tiedotteessa.

EU-maat äänestivät tukkuhinnoista jo aiemmin syksyllä virkamiestasolla, ja myös tuolloin Suomi jäi alakynteen. Seuraavaksi neuvottelut käydään Euroopan parlamentin kanssa. Sopu pitäisi puristaa lähikuukausien aikana.

Parlamentti kannattaa yli puolet alhaisempaa hintakattoa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tulli-aikeet nostavat ihmetystä — ”Se laittaa Suomen maailman mitassa samaan koriin Bahrainin ja Omanin kanssa”

Kuva: lehtikuva / miika siltalahti

SDP:n hallintovaliokunnassa istuvat kansanedustajat Sirpa Paatero, Mika Kari ja Joona Räsänen ihmettelevät selvityshenkilö Anneli Tainan ajatusta Tullin siirtämisestä osin sisäministeriöön.

Selvityksessä ehdotetaan, että Tulli säilyy itsenäisenä virastona ja se siirretään sisäministeriön alaiseksi virastoksi kuitenkin siten, että verotukseen, veropolitiikkaan ja yleiseen tullipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelutehtävistä vastaa jatkossakin valtiovarainministeriö.

— Tullin säilyttäminen itsenäisenä virastona on oikea lähtökohta. Tullin siirtäminen sisäministeriön alaiseksi virastoksi on kuitenkin erikoinen valinta. Se laittaa Suomen maailman mitassa samaan koriin Bahrainin ja Omanin kanssa. Kaikissa muissa maissa tunnustetaan Tullin päätehtävä ensisijaisesti ulkomaankaupan mahdollistajana.

Jakaminen kahteen ministeriöön ei ainakaan selkeytä Tullin johtamista.

— Rikostorjunta, tullivalvonta ja tarkastukset ovat vain osa Tullin tehtäviä. Tulli kantaa yli neljänneksen valtion verotuloista. Tämä kuten myös Tullin tehtävä ulkomaankaupassa ankkuroi Tullin tältä osin vahvasti valtiovarainministeriön ydintehtävään. Jakaminen kahteen ministeriöön ei ainakaan selkeytä Tullin johtamista.

— On muistettava, että sisäministeriöllä on jo olemassa viranomainen, joka suorittaa rikostorjuntaa (poliisi). Samoin sisäministeriöllä on jo olemassa rajalla toimiva viranomainen (rajavartiolaitos). PTR-yhteistyön kehittäminen on tärkeää, mutta se ei voi olla kiinni siitä, että kaikki toimijat olisivat saman ministeriön alaisuudessa.

Demarien mukaan aikeet siirtää Tulli sisäministeriön alaisuuteen lisäävät ihmetystä siitä, että Tulli ei ole mukana hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteossa.

— Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen hallinnollisen yhteistyön syventämistä tulee jatkaa kadottamatta eri toimijoiden omaa erityisosaamista. Rikostorjunta ja harmaan talouden torjunta liittyvät saumattomasti Tullin muihin tehtäviin. Suurin huoli liittyykin Tullin rikostorjunnan erikoisosaamiseen. Sitä ei saa hallinnollisilla uudistuksilla kadottaa samalla tavalla kuin kävi esimerkiksi, kun liikkuvan poliisin lakkauttamisen myötä menetettiin poliisin erityisosaamista liikennevalvonnan kohdalla.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Alkolle taas murskakritiikkiä — ”Käsittämätöntä”

Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä on käärmeissään Alkon Suomi100 -tuotesarjan kilpailutuksesta.

— On käsittämätöntä, että Alko ei ole kilpailuttanut tai hankkinut tuotesarjan tuotteitaan niin, että kotimaiset tuotteet olisivat pärjänneet kilpailutuksessa. Itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi myydään nyt esimerkiksi virolaista likööriä, vaikka kotimaassakin olisi valmistajia.

Kansanedustaja pitää sinällään positiivisena, että Alko nostaa esille itsenäisyyden juhlavuotta tuotteissaan, mutta ihmettelee, miksi sen kunniaksi halutaan ohjata kulutusta ulkolaisiin tuotteisiin.

— Itsenäisyys on suomalaisille tärkeä asia ja tällaiset etiketit ohjaavat ostopäätöstä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi itsenäisyyden kunniaksi halutaan myydä ulkolaista shamppanjaa tai konjakkia? Eikö olisi parasta ohjata kulutusta vain kotimaisiin tuotteisiin? Kilpailutuksen lopputulos herättää myös kysymyksen, onko hankintalain nojalla tehty kaikki voitava, että kotimainen likööri olisi pärjännyt? Onko otettu huomioon myös laatukriteerit vai onko kilpailutettu pelkällä hinnalla? Hankintaosaamisessa meillä suomalaisilla on kyllä parannettavaa. On myös muistettava, että emmehän me anna esimerkiksi Joutsenmerkkiäkään ulkomaisille tuotteille.

Kärnä on kuitenkin tyytyväinen, että Alko on nostanut tuotesarjassaan esille myös kotimaisia tuotteita.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Väyrynen saamassa puolueensa puoluerekisteriin

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
Paavi Väyrynen on saamassa Kansalaispuolueensa puoluerekisteriin.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) kertoi perjantaina toimittaneensa oikeusministeriöön noin 1 550 kannattajakorttia Kansalaispuolueen saamiseksi puoluerekisteriin. Väyrynen toimitti kesän alussa oikeusministeriöön kannattajakortteja, mutta silloin ministeriö ilmoitti noin 1 300 kortin puuttuvan. Puoluerekisteriin pääsyyn tarvitaan yhteensä 5 000 kannattajakorttia.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen vahvistaa STT:lle, että nyt 5 000 kannattajakorttia näyttäisi olevan kasassa.

– Uudet kortit pitää kuitenkin vielä tarkastaa. Toivottavasti asia on selvä ennen joulua, Jääskeläinen sanoo.

Keräys jatkuu Väyrysen mukaan edelleen.