tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Salassa viranomaisilta kuvatun hyisen suomalaiselokuvan taustalla kummittelee Estonia

Pluragrotta tai tuttavallisemmin Plura on Pohjois-Norjassa sijaitseva Pohjois-Euroopan syvimmälle ulottuva veden täyttämä luolasto, jonka uumeniin sukellusta harrastavistakin vain rohkeimmat uskaltautuvat laitteistoineen tekemään löytöretkeilijöiden ja astronauttien unelmiin vertautuvaa tutkimusmatkaa. Sinne ei ole kokemattomilla, huonosti varustautuneena tai yksin mitään asiaa.

Helmikuussa 2014 viidestä suomalaissukeltajasta koostuva ryhmä joutui silti ongelmiin luolaston sisuksissa yli sadan metrin syvyydessä, missä näkyvyyttä on vain joitain metrejä. Kahden ja kolmen hengen ryhmiin jakautuneesta tiimistä kaksi ajautui kohtalokkaisiin vaikeuksiin varusteidensa kanssa äärimmäisen ahtaissa onkaloissa. Osaavat kanssasukeltajatkaan eivät uupuneina onnistuneet auttamaan kollegojaan olosuhteissa, joita tavallisten maakrapujen on varmaankin täysin mahdotonta sisäistää.

Myöskään viralliset nostojoukot eivät kyenneet noutamaan ruumiita ylös vaan lopettivat yritykset. Poliisi julisti Pluran luolaston sukelluskieltoon.

Takaisin pintaan (2016) ei kerro enää niinkään tuosta onnettomuudesta kuin siitä syntyneestä selviytyneiden kunniavelasta. Se saa kuolleiden ystävät ryhtymään hengenvaaralliseen hankkeeseen ja kansalaistottelemattomuuteen.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia.

Ohjaaja Juan Reinan mukaan hänen dokumenttielokuvansa alkuperäinen tarkoitus oli kuvata sukellusryhmää, joka tavoittelee luolasukelluksen maailmanennätystä. Menestystarinan sijaan häneen käsiinsä tulikin oikean elämän tragedia, jota elokuva kääntää jonkin asteen lähemmäs ensin mainittua. Uuden kertomuksen keskiössä on operaatio, joka on tehtävä salassa.

Ainakin minulle teos herättää ristiriitaisia ajatuksia. Onko ystävien kuolemasta sopivaa tehdä omiin tarpeisiin istutettua elokuvaa? Miksi ruumiiden hakemista ylipäänsä täytyy kuvata muuhun kuin mahdolliseen viranomaiskäyttöön? Olisiko Itämeren syvyyksiin uponneen Estonian hylyssä olevien ruumiiden nostamisesta voinut kuvata (dokumentti)elokuvan?

ELOKUVA:
Takaisin pintaan
Ohjaus: Juan Reina
Henkilöt: Patrik Grönqvist, Kai Känkänen, Sami Paakkarinen, Vesa Rantanen
2016, 85 minuuttia, ensi-ilta 19.2.
Reinan elokuvalle on varmasti omaisten hyväksyntä. Käy silti mielessä, mitä he ajattelevat esimerkiksi siitä, että ystävät vaarantavat uudelleen henkensä.

Ehkä koko jutussa onkin kyse juuri siitä ydinryhmän keskinäisestä ehdottomasta luottamuksesta ja löytöretkeilijähengestä, joita sukeltajien mukaan tässä lajissa tarvitaan. Ilman toverihenkeä ei ole mitään.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia. Kymmenien metrien syvyydessä on pimeää, ahdasta ja hiljaista. Yleisön ”pelastaa” eniten se, että näkyvyys on niin heikko. Elokuvan visuaalisen ilmeen kannalta tämä on tietysti ikävää, sillä suuri osa tapahtumista välittyy vain osittain. Silti elokuvassa on myös kauneutta, jonka sukeltajat ymmärtävät minua paremmin.

Dokumentissa ei ole varsinaisia kohokohtia mutta aihe huomioiden ei kai pidäkään olla. Lähimpänä niitä ovat Norjan poliisille ilmoittautuminen ja tunnustuksen saaminen raskaasta työstä. Ilo ja suru lyövät kättä.

Onnettomuus ja paluu pinnan alle koettelevat ryhmän jäseniä eri tavoin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lyhyehkö dokumentti porautuu siihen vain hetkittäin. Johtajina näyttäytyvät palomies ja sukellusyrittäjä pitävät itsensä kasassa parhaiten ja kykenevät nauramaankin vapautuneesti. Monilapsisen perheen isällä on näkyvästi vaikeampaa. Hän alkaa epäröidä kykyjensä rajoja ja uhrausten mielekkyyttä sekä potea jonkinlaista sukelluskammoa. Kaikki se on enemmän kuin ymmärrettävää.

Reinan ansioksi ohjaajana on sanottava se, ettei elokuva sen poikkeuksellisen surullisesta ja henkilökohtaisesta sävystä huolimatta lipsahda menneiden märehtimiseksi ja kuolleiden ylistämiseksi. Sukeltajien ryhmästä tuleekin mieleen eräänlainen yhteen hitsautunut sotilasjoukko, joille suunnitelmassa onnistuminen on kunnia-asia.

Niin kliseistä kuin se onkin, kaveria ei jätetä.

Cargotec vähentää 45 työpaikkaa Suomessa

Lastinkäsittely-yhtiö Cargotec vähentää 45 työpaikkaa Suomessa. Yhtiön mukaan työpaikkoja karsitaan Helsingissä, Kaarinassa, Tampereella ja Raisiossa.

Cargotec kertoo virtaviivaistavansa yhteisiä tukitoimintojaan. Lisäksi tietyt rahoitukseen, henkilöstöhallintoon, tietohallintoon ja epäsuoriin hankintoihin liittyvät palvelut tuotetaan vastaisuudessa yhtiön uudesta palvelukeskuksesta, joka sijaitsee Sofiassa Bulgariassa. Järjestelyt alkavat tänä vuonna ja ne on määrä saada päätökseen viimeistään ensi vuoden aikana.

Cargotec kertoi yt-neuvottelujen alkamisesta toukokuussa. Tuolloin tavoiteltiin 50 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä ja vähennystarpeeksi arvioitiin noin 60 työntekijää.

Cargotecillä on Suomessa noin 950 työntekijää. Yhteensä yhtiö työllistää yli 11 000 henkeä.

Keskustelua aiheesta

Hanna Mäntylä sai vapautuksen kansanedustajan toimesta

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kansanedustaja Hanna Mäntylä siirtyy asiantuntijaksi Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin.

Eduskunta on myöntänyt kansanedustaja Hanna Mäntylälle (uv.) vapautuksen kansanedustajan tehtävästä. Mäntylä siirtyy asiantuntijaksi Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin.

Mäntylän tilalle eduskuntaan nousee Lapin vaalipiirissä ensimmäisellä varasijalla ollut Matti Torvinen. Hän on kertonut liittyvänsä perussuomalaisista irtaantuneeseen Uusi vaihtoehto -ryhmään.

IS: Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Annikki Tähti.

Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut 87-vuotiaana, kertoo Ilta-Sanomat. Lehden tietojen mukaan hän kuoli 19. kesäkuuta. Tähti muistetaan muun muassa Muistatko Monrepos’n -kappaleesta, jonka hän levytti vuonna 1955.

Useita klassikoita levyttänyt artisti muistetaan myös muun muassa iskelmistä Kuningaskobra ja Balladi Olavinlinnasta.

Tähti sai keväällä 2008 aivoinfarktin, jonka jälkeen vetäytyi julkisuudesta.

Kansallisbiografian mukaan Tähti esiintyi yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Reijo Paanasen uusi asemapaikka on Tukholma – SDP:n ex-puoluesihteeri Pohjoismaiden teollisuustyöntekijöiden pääsihteeriksi

Kuva: Kari Hulkko

– Nyt se tapahtui! Minut on juuri valittu Pohjoismaiden teollisuustyöntekijöiden pääsihteeriksi.

Näin päivitti SDP:n edellinen puoluesihteeri Reijo Paananen Facebook-sivulleen  ja Twitter-tililleen tänään aamupäivällä. Islannin Reykjavikissa tehdyn päivityksen hymiö kertoo kirjoittajan olevan loistotuulella.

Paanasen uusi asemapaikka on länsinaapurissa.

– Jos valinta toteutuu, edessä on muutto Tukholmaan, missä Pohjoismaiden teollisuustyöntekijöiden pääpaikka on. Muutos ei ole suuri. Sisaruksiani on jo pitkään asunut Ruotsissa, Paananen kertoi Demokraatille keväällä.

Pohjoismaiden teollisuustyöntekijät – Nordic-In on teollisuusliittojen yhteisorganisaatio, jossa on 1,1 miljoonaa eri teollisuusalojen palkansaajaa järjestöjensä kautta. Suomesta on mukana seitsemän liittoa.

Reijo Paananen toimi SDP:n puoluesihteerinä vuodestä 2012 Lahden puoluekokoukseen helmikuussa 2017.

Blues ja jazz soivat taas tanssilavalla Valkeakoskella

Jukka Eskolan (keskellä) soultriossa rumpuja soittaa Teppo Mäkynen ja urkuja Mikko Helevä.

Valkeakosken Kirjaslammen rannalla sijaitseva tanssilava muuttuu jälleen viikonloppuna laadukkaan bluesin ja jazzin areenaksi. Kaksipäiväinen Kirjazz & Blues järjestetään nyt toista kertaa.

Perjantai 30.6. on blues-päivä, jonka pääesiintyjänä nähdään Heikki Silvennoinen Acoustic Time. Heikki Silvennoinen lukeutuu eittämättä maamme kovimpiin blueskitaristeihin ja -laulajiin, vaikka hänet  vielä laajemmin ehkä tunnetaankin Kummeli-koomikkoryhmän jäsenenä.

Silvennoisen lisäksi perjantain ohjelmassa on huippuluokan bluesduo Micke & Lefty eli Micke Björklöf ja Lefty Leppänen. Kaksikko on niittänyt mainetta Micke Björklöf & Blue Strip -bändin riveissä ja kiertänyt myös pienemmällä kokoonpanolla aina Keski-Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Heti Valkeakosken keikan jälkeen Micke ja Lefty nousevat lauantaina Blue Stripin kanssa kesän bluespäätapahtuman,  Järvenpään Puistobluesin päälavalle.

Perjantaina Valkeakosken blues-ohjelmassa kuullaan myös paikallista comboa Tapsa Tuomisto & Bad Brakes.

Lauantain jazz-päivää tähdittää Jukka Eskola Soul Trio. Trumpetisti Jukka Eskola kuuluu ehdottomasti tämän hetken arvostetuimpien jazzmuusikoiden joukkoon. Moderniin klubijazziin kallellaan oleva Eskola on soittanut lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten artistien kanssa sekä useissa eri kokoonpanoissa, joista tunnetuin lienee kansainvälisestikin mittavaa suosiota nauttinut The Five Corners Quintet. Soul Triossa jhänen rinnallaan soittavat Mikko Helevä (urut) ja Teppo Mäkynen (rummut).

Eskolan lisäksi jazz-päivän ohjelmassa ovat jazz-jamit, joissa vierailee myös laulaja Anna Inginmaa. Inginmaa on vaikuttava musiikintekijä, joka on viime aikoina tehnyt yhteistyötä muun muassa Kauko Röyhkän ja The Hypnomenin kanssa.

Paikallisväriä saadaan myös jazz-päivään, kun Jukka Iisakkilan luotsaama koskilaisbändi The Breed esittää Pekka Pohjolan musiikkia.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta