Salassa viranomaisilta kuvatun hyisen suomalaiselokuvan taustalla kummittelee Estonia

Pluragrotta tai tuttavallisemmin Plura on Pohjois-Norjassa sijaitseva Pohjois-Euroopan syvimmälle ulottuva veden täyttämä luolasto, jonka uumeniin sukellusta harrastavistakin vain rohkeimmat uskaltautuvat laitteistoineen tekemään löytöretkeilijöiden ja astronauttien unelmiin vertautuvaa tutkimusmatkaa. Sinne ei ole kokemattomilla, huonosti varustautuneena tai yksin mitään asiaa.

Helmikuussa 2014 viidestä suomalaissukeltajasta koostuva ryhmä joutui silti ongelmiin luolaston sisuksissa yli sadan metrin syvyydessä, missä näkyvyyttä on vain joitain metrejä. Kahden ja kolmen hengen ryhmiin jakautuneesta tiimistä kaksi ajautui kohtalokkaisiin vaikeuksiin varusteidensa kanssa äärimmäisen ahtaissa onkaloissa. Osaavat kanssasukeltajatkaan eivät uupuneina onnistuneet auttamaan kollegojaan olosuhteissa, joita tavallisten maakrapujen on varmaankin täysin mahdotonta sisäistää.

Myöskään viralliset nostojoukot eivät kyenneet noutamaan ruumiita ylös vaan lopettivat yritykset. Poliisi julisti Pluran luolaston sukelluskieltoon.

Takaisin pintaan (2016) ei kerro enää niinkään tuosta onnettomuudesta kuin siitä syntyneestä selviytyneiden kunniavelasta. Se saa kuolleiden ystävät ryhtymään hengenvaaralliseen hankkeeseen ja kansalaistottelemattomuuteen.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia.

Ohjaaja Juan Reinan mukaan hänen dokumenttielokuvansa alkuperäinen tarkoitus oli kuvata sukellusryhmää, joka tavoittelee luolasukelluksen maailmanennätystä. Menestystarinan sijaan häneen käsiinsä tulikin oikean elämän tragedia, jota elokuva kääntää jonkin asteen lähemmäs ensin mainittua. Uuden kertomuksen keskiössä on operaatio, joka on tehtävä salassa.

Ainakin minulle teos herättää ristiriitaisia ajatuksia. Onko ystävien kuolemasta sopivaa tehdä omiin tarpeisiin istutettua elokuvaa? Miksi ruumiiden hakemista ylipäänsä täytyy kuvata muuhun kuin mahdolliseen viranomaiskäyttöön? Olisiko Itämeren syvyyksiin uponneen Estonian hylyssä olevien ruumiiden nostamisesta voinut kuvata (dokumentti)elokuvan?

ELOKUVA:
Takaisin pintaan
Ohjaus: Juan Reina
Henkilöt: Patrik Grönqvist, Kai Känkänen, Sami Paakkarinen, Vesa Rantanen
2016, 85 minuuttia, ensi-ilta 19.2.
Reinan elokuvalle on varmasti omaisten hyväksyntä. Käy silti mielessä, mitä he ajattelevat esimerkiksi siitä, että ystävät vaarantavat uudelleen henkensä.

Ehkä koko jutussa onkin kyse juuri siitä ydinryhmän keskinäisestä ehdottomasta luottamuksesta ja löytöretkeilijähengestä, joita sukeltajien mukaan tässä lajissa tarvitaan. Ilman toverihenkeä ei ole mitään.

Teatteriolosuhteet ovat turvalliset, mutta hetkittäin dokumentti tuottaa silti klaustrofobisia tuntemuksia. Kymmenien metrien syvyydessä on pimeää, ahdasta ja hiljaista. Yleisön “pelastaa” eniten se, että näkyvyys on niin heikko. Elokuvan visuaalisen ilmeen kannalta tämä on tietysti ikävää, sillä suuri osa tapahtumista välittyy vain osittain. Silti elokuvassa on myös kauneutta, jonka sukeltajat ymmärtävät minua paremmin.

Dokumentissa ei ole varsinaisia kohokohtia mutta aihe huomioiden ei kai pidäkään olla. Lähimpänä niitä ovat Norjan poliisille ilmoittautuminen ja tunnustuksen saaminen raskaasta työstä. Ilo ja suru lyövät kättä.

Onnettomuus ja paluu pinnan alle koettelevat ryhmän jäseniä eri tavoin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lyhyehkö dokumentti porautuu siihen vain hetkittäin. Johtajina näyttäytyvät palomies ja sukellusyrittäjä pitävät itsensä kasassa parhaiten ja kykenevät nauramaankin vapautuneesti. Monilapsisen perheen isällä on näkyvästi vaikeampaa. Hän alkaa epäröidä kykyjensä rajoja ja uhrausten mielekkyyttä sekä potea jonkinlaista sukelluskammoa. Kaikki se on enemmän kuin ymmärrettävää.

Reinan ansioksi ohjaajana on sanottava se, ettei elokuva sen poikkeuksellisen surullisesta ja henkilökohtaisesta sävystä huolimatta lipsahda menneiden märehtimiseksi ja kuolleiden ylistämiseksi. Sukeltajien ryhmästä tuleekin mieleen eräänlainen yhteen hitsautunut sotilasjoukko, joille suunnitelmassa onnistuminen on kunnia-asia.

Niin kliseistä kuin se onkin, kaveria ei jätetä.

“Sama se miten pukeutuu, kunhan osaa asiansa” – JHL:n Päivi Niemi-Laine hätkähdytti ensimmäisissä neuvotteluissaan

Kuva: Jari Soini
päivi-niemi-laine
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine haluaa pysyä johtajanakin omana itsenään.

Naiset kokevat työelämässä monenlaista syrjintää aliarvioinnista aina seksuaaliseen häirintään saakka. Julkis- ja hyvinvointialojen puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine on välttynyt siltä, mutta on kuullut pöyristyttävistä kokemuksista naisystäviltään.

JHL:n jäsenistä noin 70 prosenttia on naisia. Minkä neuvon puheenjohtaja antaa, jos työpaikalla joutuu kokemaan epäasiallista käytöstä?

– Siitä pitää kertoa heti ääneen ja esimiesten on puututtava asiaan. Sitä vaatii jo työturvallisuuslakikin. Tarvitaan myös työvälineitä. Mikään sormella heristely ei riitä.

Niemi-Lainetta kismittää se, että naisella on aina kaksinkertainen taakka todistaa uskottavuutensa – on sitten kyse pätevyydestä tai toisen, yleensä miehen, epäasiallisesta käytöksestä.

JHL:n tuoretta puheenjohtajaa on vaikea laittaa ihan perinteiseen ay-johtajan muottiin.

– Olen aina pukeutunut aika räväkästi, Niemi-Laine naurahtaa.

Hän muistaa vielä ay-uransa ensimmäisen tärkeän neuvottelunsa. Kyseessä olivat Kuntien eläkevakuutuksen Kevan työehtosopimukset.

– Muut katsoivat vaatteitani. Tulin neuvotteluihin minihameessa ja yli polven ulottuvissa saappaissa.

Suut menivät tukkoon, kun yksi mies tokaisi: “Sama se, miten pukeutuu, kunhan osaa asiansa”. Eli ei siitä sitten sen enempää. Asiat kun olivat hallussa.

Jokaisen pitää uskaltaa johtaa asioita omalla tavallaan.

Niemi-Laine on miettinyt omaa johtajan rooliaan. Hänen mielestään naisten ei tarvitse “muuttua” miehiksi käytökseltään, kun on valtaa ja vastuuta.

– Jokaisen pitää uskaltaa johtaa asioita omalla tavallaan. Tärkeää on olla sinut itsensä kanssa, tuntea omat hyvät ja huonot puolensa – ja oppia elämään niiden kanssa.

Hän myöntää olevansa aikamoinen “jänääjä”.

– Minun pitää opetella kuuntelemaan paremmin.

JHL:n edustajisto kokoontuu torstaina valitsemaan liitolle väliaikaisen puheenjohtajan. Päivi Niemi-Laineelle ei ainakaan vielä viime viikolla ollut löytynyt vastaehdokasta. Tämä pesti kestää ensi kesään asti, jolloin liitto saa pysyvän puheenjohtajan.

Lue Päivi Niemi-Laineen koko haastattelu Demokraatin viikkolehdestä 1.9.

Katso myös video verkkolehdestä.

“Nyt on paha paikka kikyn suhteen” – Pron Malinen: Riskinä on koko prosessin romuttaminen

Kuva: Kari Hulkko
Malinen-Pro-verkkoon-17.4.-Kari-Hulkko
Pron puheenjohtaja Jorma Malinen.

Jo moneen kertaan syntyneeksi julistettu kilpailukykysopimus näytti jälleen havisevan tänään, kun kunta-ala uhkasi jäädä sopimuksen ulkopuolelle.

Kunta-alan työntekijäliittojen mielestä hallitus yrittää ujuttaa kunnille ensi vuoden budjetissa uusia leikkauksia, jotka ovat kilpailukykysopimuksen vastaisia. Kunta-alan työntekijäliittojen ja valtiovarainministeriön laskelmat kilpailukykysopimuksen ja budjetin vaikutuksista eroavat.

– Meidän näkemyksemme mukaan valtionvarainministeriön esityksessä on säästöjä kilpailukykysopimuksessa sovitun päälle, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoi.

– Hallituksen pitäisi käydä neuvotteluita kuntien pääsopijajärjestöjen kanssa, jotta lukko aukeaisi, keskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder kommentoi tänään.

Fjäderin mukaan kyseessä on ennen kaikkea alakohtainen kiista, joten se pitäisi myös ratkaista alakohtaisesti. Fjäderin mukaan myös keskusjärjestöt ovat käytettävissä, jos niiltä pyydetään apua.

“Mahdammeko me haluta pitää kiinni sovitusta, jos sama ei toisille käy. Arvaatte vastauksen.”

Ammattiliitto Pron puheenjohtajan Jorma Malinen kommentoi tilanetta Facebook-päivityksessään alkuillasta näin:

“No nyt on paha paikka kikyn suhteen. Pro teki varmasti parhaansa hyvin vaikeiden neuvotteluiden osalta sekä finanssi- että ict-alan osalta. Löysimme ratkaisut yhdessä Paltan kanssa, nyt riskinä on koko prosessin romuttaminen.
Mahdammeko me haluta pitää kiinni sovitusta, jos sama ei toisille käy. Arvaatte vastauksen.”

Päivityksessään Pron Malinen viittaa Palvelualojen työnantajat Paltaan, joka on palveluyritysten ja yhteisöjen edunvalvontajärjestö.

Palkansaajakeskusjärjestöt eivät halunneet keskiviikkona ottaa itselleen pelinrakentajan roolia tuoreimmassa kiky-kiistassa.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta toivoi kunta-alan löytävän itse ratkaisun hallituksen kanssa. Hänen mukaansa kunta-alan kiky-säästöjä käydään läpi hallituksen ja suoraan kunta-alan järjestöjen ja kuntatyönantajan kesken.

– Tietysti toivotaan, että sieltä löytyy yhteinen näkemys ja meidän ei tarvitse tässä sen enempää asiaa ruveta mestaroimaan, Eloranta sanoi STT:lle tänään.

Kunta-alan on määrä allekirjoittaa kilpailukykysopimus maanantaina, mutta hallituksen pitäisi päättää veroratkaisuistaan viimeistään torstaina.

9.11. on dead line kommenteille – sote-lakiluonnos lausuntokierrokselle kuntiin

Kuva: Timo Sparf
kunnatsparf1

Sote-lakia koskeva esitysluonnos lähti lausuntokierrokselle kuntiin keskiviikkona.

Laki julkaistiin luonnoksena jo kesäkuun lopussa, eikä siihen ole tehty merkittäviä muutoksia kesän aikana.

Lakiehdotuksen tarkoitus on siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu kunnilta maakunnille vuonna 2019.

Uusi laki myös siirtäisi vastuun sote-palveluista kunnilta maakunnille, joita olisi 18.

Luonnosta koskevat kommentit tulee jättää sosiaali- ja terveysministeriöön marraskuun 9. päivään mennessä.

Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoitusta koskeva luonnos valmistuu loppuvuonna. Se annetaan eduskunnalle ensi keväänä, jotta sitä voidaan käsitellä rinnakkain sote-uudistusta koskevan esityksen kanssa.

AVAINSANAT

“Kunta-alan järjestöillä ja hallituksella on tahto viedä tämä maaliin” – SAK:n Eloranta luottaa ratkaisun löytymiseen

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
LKS 20160831 Ulkoministeri Timo Soini, pääministeri Juha Sipilä sekä valtiovarainministeri Petteri Orpo (pöydän toisella puolella) aloittamassa hallituksen budjettineuvotteluita pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa Helsingissä keskiviikkona 31. elokuuta 2016. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Hallituksen kaksipäiväinen budjettiriihi alkoi tänään pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa Helsingissä ja jatkuu huomiseen.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta luottaa siihen, että kunta-alan työntekijäliittojen ja hallituksen erimielisyyteen kunta-alan kiky-säästöistä löytyy ratkaisu.

– Varmasti kunta-alan järjestöillä itselläänkin on myös tahto viedä tämä maaliin ja hallituksella myös, eiköhän tässä ratkaisu löydy, Eloranta sanoi.

Hän toivoo, että löydetään sellainen kompromissi, jonka kanssa voidaan viedä sopimusta eteenpäin ja kuntatalous pärjää.
Eloranta ei tänään lähtenyt ennakoimaan, voiko kiista kariuttaa koko kilpailukykysopimuksen.

– Minä en ainakaan näiltä istumilta kyllä usko siihen, että tämä olisi kuitenkaan kokonaisuudessaan kaatumassa, Eloranta sanoi.

Hänen mukaansa lähtökohtana oli, että kilpailukykysopimus olisi neutraali kuntatalouden kannalta.

– Kaikki puhuivat kesäkuussa kustannusneutraalisuudesta suhteessa kuntatalouteen, ja tämä ongelma pumpsahti vasta elokuussa esille, Eloranta sanoi.

Hänen mukaansa asia olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan jo kun sopimusta allekirjoitettiin.

– Kun kellään ei ollut tästä teknisestä veroasiasta, maksuihin liittyvästä asiasta, silloin vielä tietoa eikä havaintoa, niin sen takia se jäi tänne vähän jälkikäteen ratkaistavaksi, Eloranta sanoi.

Keskusjärjestöjen välillä asia on todettu, mutta sen tarkemmin sitä ei ole Elorannan mukaan käyty läpi.

Eloranta kertoi, että SAK:lla ei ole tällä hetkellä suunnitelmia ryhtyä toimenpiteisiin asian tiimoilta.

Kunta-alan työntekijäliitot ovat uhanneet kaataa koko kilpailukykysopimuksen, jos hallitus ei poista ensi vuoden budjettiesityksestä kuntien talouteen kohdistuvia lisäleikkauksia. Asiasta kertoi ensimmäisenä Lännen Media.

Korkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön osalta kiky-sopimuksen vastaisina pidetyt säästöt veisivät tulevana vuonna noin 30 miljoonaa euroa. Summa kasvaisi vuoteen 2020 mennessä.

Sivistystyöantajat ovat jo allekirjoittaneet kilpailukykysopimuksen.

STT:n tietojen mukaan hallitus odottaa työmarkkinajärjestöiltä tietoa kilpailukykysopimuksen kattavuudesta. Hallitus ei aio tehdä päätöstä tuloveron kevennyksistä ennen kuin on varmistunut, että myös kunta-ala on mukana sopimuksessa.

STT-tieto hallituksen odotuksesta lisätty jutun loppuun klo 17.50.

PAMin Selin näkee Guggenheimissa potentiaalia – “Olisi tarvittava elvytystoimenpide”

Kuva: Lehtikuva
Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin edellyttää matkailuelinkeinon kasvun ja työllisyyden tukemista. Yhtenä esimerkkinä Selin nostaa esille Guggenheimin museon, jonka arvioidaan tukevan Suomen tunnettuutta matkailukohteena.

Selvitysten mukaan Guggenheim lisää Helsingin ja koko Suomen vetovoimaa matkailukohteena. Museon avulla voitaneen vauhdittaa myös stop over -matkailun kehitystä ja Guggenheimilla on arvioitu olevan positiivinen vaikutus myös Helsingin museotarjontaan.

– Matkailuelinkeinon kasvua ja positiivista työllisyyskehitystä on Suomessa edistettävä. Emme kuitenkaan voi rakentaa Guggenheimia ilman nyt esitettyä laajempaa yksityistä rahoitusta, Selin korostaa.

– Onneksi yksityisen sektorin toimijat ovat innostuneet hankkeesta ja museon kaksikymmenvuotinen lisenssimaksu on jo lähes kasassa. Yksityisesti rahoitetun lisenssimaksun lisäksi odotamme kuitenkin panostuksia myös rakennusaikaisiin investointikuluihin, koska kyseessä on tunnettu brändi ja kansainvälinen toimija, hän toteaa.

Emme kuitenkaan voi rakentaa Guggenheimia ilman nyt esitettyä laajempaa yksityistä rahoitusta.

Selin huomauttaa, että Guggenheimin rakennusajan työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin tuhat henkilötyövuotta.

– Laskelmien perusteella museon rakentaminen olisi tarvittava elvytystoimenpide, joiden merkitystä talouskasvun pohjana useat asiantuntijat ovat peräänkuuluttaneet. Jos valtio ja Helsingin kaupunki omistaisivat rakennuksen, heillä olisi myös tarvittaessa mahdollisuus pohtia rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamista.

Työ- ja elinkeinoministeriön matkailutilaston mukaan matkailun kokonaiskysyntä on kasvanut Suomessa viime vuosina ja se muodostaa noin 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Matkailuala on lisäksi työvoimavaltainen ala, Selin muistuttaa, ja työllisten määrä on kysynnän vaihteluista huolimatta jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2014 matkailualan työllisten lukumäärä on noin 139 200 henkilöä, vuokratyövoima pois lukien.

– Vaikka matkailu on parhaimmillaan teollisuuteen verrattava toimiala, sitä ei edelleenkään mielletä sellaiseksi. Tosiasia kuitenkin on, että Suomeen on kyettävä luomaan uusia työpaikkoja ja matkailutulon kasvattaminen on tähän yksi vastaus, Selin sanoo.