Lukijaristeily2017

Kolumni

Aulikki Kananoja

Kirjoittaja on ylisosiaalineuvos ja Helsingin entinen sosiaalijohtaja.

Eteenpäin vievää dynamiikkaa – näihin seutuihin kietoutuu Suomen kasvu

Nuori tutkija kävi haastattelemassa kaupunkipolitiikasta. Väitöskirjaa varten hän oli selvittänyt 1990-luvun kaupunkipoliittisten työryhmien kokoonpanoja ja sieltä löytänyt minunkin nimeni. Sisäasiainministeriön nimeämänä työskenteli tuolloin useampikin kaupunkipoliittinen työryhmä.

Helsingin sosiaalivirastosta katsoen suurkaupungin ongelmat ja mahdollisuudet näyttivät vaativan painopisteiltään ja lähestymistavaltaan toisenlaista sosiaalipolitiikkaa kuin vähenevän väestön maaseutu taikka keskiverto Suomi. Yksityiskohtia myöten lainsäädäntöön sementoitu sosiaalipolitiikka – niin turvallinen ja tasa-arvoa vahvistava kuin se yksilöiden kannalta olikin – taipui huonosti muutosvirtojen, moniarvoisen kulttuurin, kansainvälistymisen, väestön muuttuvien tarpeiden kaupunkiympäristöön.

1990-luvun ja 2000-luvun alun jälkeen seurasi, jos ei nyt ihan pysähtymisen, niin ainakin hiljaiselon aika. Mutta keskustelu palaa.

Raportteja tuli, seminaareja pidettiin ja ulkomaisia asiantuntijoita konsultoitiin. Kansainvälistä vertailutietoa kerättiin. Selasin haastattelun pohjaksi vanhoja raportteja ja totesin, että samat kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia, ehkä vielä kärjistyneempinä. Suomen kasvun nähtiin jo tuolloin kietoutuvan tiiviisti kaupunkiseutujen kehitykseen. Kaupunkielämän moniulotteinen syke merkitsee dynaamisuutta ja kasvupotentiaalia, joka vahvistaa koko Suomen elinvoimaa. Näin ajateltiin työryhmien keskusteluissa ja tämän uskon pätevän edelleen.

Kaupunkipolitiikkaan liittyy myös professorien Matti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran pitkäjänteinen Helsingin seudun sosiaalisen kehityksen tutkimus. Alueeltaan rajattujen ”ongelmataskujen” sitkeä pysyvyys ja laajeneminen nostaa esiin kaupunkien kehityksen nurjaa puolta ja esittää vakavia haasteita kaupunkipoliittisiin ratkaisuihin. Tämä olisikin oman messunsa väärtti.

1990-luvun ja 2000-luvun alun jälkeen seurasi, jos ei nyt ihan pysähtymisen, niin ainakin hiljaiselon aika. Mutta keskustelu palaa. Ajankohtainen suunta maakuntien Suomeen on aktivoinut kaupunkipoliittisen keskustelun.

Tampereen ja Turun kaupunginjohtajat tilasivat aluepolitiikan tunnetuimmalta tutkijalta Timo Arolta raportin ja järjestivät 13.1. kiinnostavan seminaarin suurten kaupunkien merkityksestä tulevaisuuden Suomessa. Väestö keskittyy kaupunkiseuduille, kansainvälistyminen kasvaa, työelämä muotoutuu uudelleen, kulttuurista nousee uudenlaista pääomaa; pelkästään hallinnollisin rakentein ei muutosta voi hallita eikä ohjata.

Toivottavasti keskustelu käynnistää eteenpäin vievää dynamiikkaa ja suurten kaupunkien kehitykselle annetaan riittävästi tilaa, maakuntakeskeiseen suuntaan rakentuvassa Suomessa. Seminaarin puhujat näkivät jopa erityisen suurkaupunkilainsäädännön tarpeen, joidenkin maiden mallin mukaan.

Harmi, että maan ainoa kansainväliseksi mertropoliksi kehittymisedellytyksiä omaava pääkaupunkiseutu on näkemyksissään täysin hajallaan. Osa kaupungeista katselee tulevaisuuttaan lähimaaseudun kumppanina, kun yhdessä pitäisi katsoa Tukholman, Pietarin, Berliinin suuntaan, kenties toisille mantereillekin. Tästäkin syystä nyt on tarve ja tilaus kaupunkipoliittiselle keskustelulle.

Aulikki Kananoja

Kirjoittaja on ylisosiaalineuvos ja Helsingin entinen sosiaalijohtaja.

Päätoimittajalta

Kirjoittaja on Demokraatin päätoimittaja.

Hellahuoneesta kansakunnan kaapin päälle

Vapun tienoilla vuonna 2013 presidentti Mauno Koivisto oli virkeällä päällä. Hän osallistui kunniavieraana Demokraatin lukijaristeilylle puolisonsa rouva Tellervo Koiviston kanssa. Turusta Tukholmaan matkasi 240 ihmisen lukijajoukko.

Presidentin katse oli vielä vuonna 2013 vahvasti kohti tulevaisuutta. Hän kommentoi toimittajallemme Anna-Liisa Blombergille risteilytunnelmaa näin:” Elän siinä toivossa, että uuttakin voisi oppia ja ottaa varteen.” Elinikäinen oppiminen olikin Koiviston keskeinen ajattelun osa.

Suomen kansa hiljentyi eilen helatorstaina muistelemaan rakasta johtajaansa. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat saattamassa ”koko kansan presidenttiä” kohti viimeistä leposijaansa Hietaniemen hautausmaalla.

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi taisi sittenkin saada odottamattoman kohokohtansa jo ennen itsenäisyyspäivää. Juhlavuoden teema ”Yhdessä” ei voi enää kerätä yhdistävämpää kansallista latausta kuin mitä eilen yhdessä koimme. Ei liene sattumaa, että Koivisto kuoli Snellmanin päivänä, jolloin liputetaan suomalaisuuden puolesta.

Presidentti Koiviston elämäntarina on monen draamaelokuvan arvoinen.

Presidentti Koiviston johdolla Suomi otti selkeän askeleen kohti läntistä Eurooppaa sekä vahvempaa kansanvaltaa. Koiviston presidenttikaudella eduskunnan rooli päivänpolitiikassa vahvistui selvästi. Presidentin valtaoikeudet rajattiin koskemaan pääasiassa ulkopolitiikkaa. Viimeisessä haastattelussaan Koivisto tosin kyseli itseltään: ”Mentiinkö sittenkin liian pitkälle?”

Presidentti Koiviston elämäntarina on monen draamaelokuvan arvoinen. Kymmenen ikäisenä äitinsä menettänyt Mauno-poika keitti ruokaa kahdelle sisarukselleen 12 neliön yksiössä Kerttulinkadulla Turussa. Oppikouluun hänellä ei ollut asiaa, mutta oppivelvollisuuden täytyttyä jatkokoulu tarjosi nuorelle Maunolle hämmästyttävän koulutuspolun, joka toi hänelle 33-vuotiaana filosofian tohtorin tutkinnon. Puusepän pojan elämänura hakee vertaistaan Suomen historiassa.

On ironista, että Mauno Koivisto saatettiin haudan lepoon juuri helatorstaina. Hän nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen. Koivisto oli tarkan markan miehenä huolissaan rikkonaisista työviikoista ja asettui kiistassa ammattiyhdistysliikettä ja kirkkoa vastaan. Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle.

Joskus 2000-luvun alussa istuin papin vaatteissani Kluuvikadun kahvilan terassilla. Yliopistonkatua pitkin käveli pitkä, hieman kumarainen ja karismaattinen hahmo. Tunnistin hänet presidentti Koivistoksi.

Yliopistonkadun jalkakäytävälle oli joku paikallinen pizzeria-yrittäjä sijoittanut jalallisen mainostaulunsa keskelle kulkuväylää. Koivisto pysähtyi kyltin eteen, nosti sen varmoin ottein ravintolan seinän viereen ja jatkoi eleettömästi matkaansa. Samalla hiljaisella, määrätietoisella ja luottamusta herättävällä tyylillä hän johti Suomea kohti syvempää demokratiaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Rakas presidenttimme Mauno, ilta on laskeutunut ajan ylle. Lepää rauhassa, sillä aamu on kirkas!

Kirjoittaja on Demokraatin päätoimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

39382362

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja muistutti Trumpia läntisistä arvoista

Erimielisyyksiä ei peitelty, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja EU-johtajat tapasivat Brysselissä.
Valtionpäämiehet tulevat yleensä ulos huipputapaamisista korostaen yhteistyötä ja hyviä suhteita.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk myönsi lyhyessä lausunnossaan, että ilmasto- ja kauppakysymykset pysyivät avoimina. Hän kertoi myös, ettei ole aivan varma, onko hänellä ja presidentti Trumpilla samanlainen näkemys Venäjästä.

– Mutta mitä tulee konfliktiin Ukrainassa, näytti siltä, että olemme samoilla linjoilla, Tusk sanoi.

Tusk on arvioinut aiemmin, että Yhdysvaltain uusi hallinto laittaa EU:n vaikeaan tilanteeseen, koska se näyttää kyseenalaistavan 70 vuotta kestäneen ulkopolitiikan linjan.

Arvot ja periaatteet ensin, on se mitä meidän pitäisi sanoa.

Trump on arvostellut EU:ta suoraan ja ymmärtänyt Britannian eropäätöstä. Hän on tehnyt myös hyvin selväksi, että maa ajaa kauppapolitiikassa omaa etuaan.

Torstaina Tusk kertoi sanoneensa Trumpille, että läntiset arvot kuten vapaus, ihmisoikeudet ja ihmisyyden kunnioitus antavat pohjan Yhdysvaltain ja EU:n yhteistyölle.

– Arvot ja periaatteet ensin, on se mitä meidän pitäisi sanoa.

Trumpin vastausta ei kuultu, sillä tämä ei järjestänyt tiedotustilaisuutta.

Trumpin hallinnolta odotetaan edelleen kantoja niin Pariisin ilmastosopimukseen kuin maan lähtökohtiin kauppaneuvotteluissa.

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kertoi torstaina, että USA ja EU jatkavat keskustelua kaupasta. EU-komission ja Yhdysvaltojen delegaatioiden on tarkoitus tavata muutaman viikon sisällä.

Tsäkättävien helikopterien melu peitti torstaina Brysselin, kun Trumpin lisäksi kaupunkiin saapuivat kaikki muutkin Nato-maiden johtajat Kanadan Justin Trudeausta, Angela Merkeliin, Emmanuel Macroniin ja Turkin Recep Tayyip Erdoganiin.

Tapaamista leimasi jännitys siitä, onnistuuko Trump pitämään kielenkantansa kurissa, sillä onhan hän aiemmin moittinut Natoa aikansa eläneeksi. Sittemmin hän on tosin kehunutkin sotilasliittoa.

Symbolisena eleenä Nato-johtajat sopivat, että sotilasliitto osallistuu järjestönä Yhdysvaltain johtamaan Isisin vastaiseen koalitioon. Kaikki Naton jäsenmaat ovat jo mukana koalitiossa, mutta järjestön ilmoittautuminen mukaan on ele sitoutumisesta Yhdysvaltain vetämään työhön.

Tilanne ei ole reilua veronmaksajille Yhdysvalloissa

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg toivoi ennen sotilasliiton päämiestapaamista, että päätös välittää selkeän viestin Naton sitoutumisesta terrorismin vastaiseen taisteluun.

Päätös ei hänen mukaansa tarkoita sitä, että Nato sitoutuisi taisteluoperaatioihin.

Trump muistutti Nato-maita reilusta taakanjaosta. Naton uuden päämajan pihamaalla, WTC-iskujen muistomerkin vieressä Trump toivoi kumppaneita kantamaan osuutensa puolustusmenoista.

– Tilanne ei ole reilua veronmaksajille Yhdysvalloissa, Trump sanoi viitaten tavoitteeseen kahden prosentin puolustusmenoista suhteessa bkt:hen.

Vastauksena toistuviin muistutuksiin Nato-maiden odotettiin sitoutuvan torstaina siihen, että kukin maa valmistelee vuoden loppuun mennessä suunnitelman tavoitteen täyttämisestä.

Nato-kumppaneilla oli heilläkin muistutus Trumpille.

Naton Stoltenberg muistutti WTC-iskujen muistomerkin vierellä siitä, että Naton puolustuslauseke, artikla 5, on otettu käyttöön vain kerran, Trumpin kotikaupunkiin New Yorkiin kohdistuneen iskun jälkeen.

STT–ANNIINA LUOTONEN

39382362

Kolumni

39382400

Kreikan entinen pääministeri loukkaantui vakavasti kirjepommi-iskussa

Kreikan entinen pääministeri Lukas Papademos on haavoittunut vakavasti autoonsa tehdyssä kirjepommi-iskussa, kertoo kreikkalainen sanomalehti Kathimerini.

Lehden mukaan Papademos avasi automatkan aikana Ateenan ydinkeskustassa iltapäivällä kirjekuoren, joka räjähti.
Papademos sai vakavia vammoja vatsan alueelle ja on viety sairaalahoitoon.

Myös Papademosin autonkuljettaja haavoittui räjähdyksessä.

Papademos toimi Kreikan pääministerinä vuosina 2011 ja 2012. Hän on tunnettu taloustieteilijä ja Kreikan keskuspankin entinen pääjohtaja.

Lukas Papademos johti väliaikaishallitusta, joka neuvotteli Kreikan säästöohjelmasta talouskriisin pahimpina aikoina.

Mikään ryhmä ei tuoreeltaan ilmoittautunut iskun tekijäksi, mutta kreikkalaiset anarkistiryhmät ovat aiemminkin tehneet kirjepommi-iskuja. Esimerkiksi maaliskuussa Kansainvälisen valuuttarahaston sihteeri haavoittui kirjepommin räjähdettyä järjestön Pariisin-toimistossa.

39382400
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

39376063

Obama surun murtama Manchesterin terrori-iskun vuoksi

Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama sanoi olevansa surun murtama Manchesterissa tehdyn itsemurhaiskun takia.

Hänen mukaansa se oli muistutus terrorismin suuresta vaarasta ja ihmisistä, jotka haluavat vahingoittaa muita ihmisiä vain siksi, että nämä ovat toisenlaisia.

Obama puhui torstaina Berliinissä, missä hän osallistui Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa Saksan kirkkopäiville, joilla vietetään reformaation 500-vuotisjuhlaa. Brandenburgin portilla järjestettyyn tapahtumaan osallistui noin 70 000 ihmistä.

Obama ja Merkel ovat lähettäneet yhteisen osanottonsa Manchesterin iskussa kuolleiden perheille.

Obama antoi arvokasta tukea Merkelille syyskuun liittopäivävaaleja silmällä pitäen.

– Liittokansleri Merkel on tehnyt erinomaista työtä ei pelkästään täällä Saksassa vaan eri puolilla maailmaa, Obama sanoi.

39376063

Kolumni

katsojia-haudalla

”Varmasti itku tulee” – Suomalaiset muistavat Koiviston kansanmiehenä

Presidentti Mauno Koiviston hautajaisia ja surusaattoa seuranneet muistivat Koiviston fundeeraavana kansanmiehenä, jolle urheilu oli lähellä sydäntä. Koiviston presidenttikauden aikana Suomi otti suunnan kohti uutta, kansalaiset muistelivat.
Monelle surusaatto ja hautajaiset olivat historiallinen tapahtuma, jota tultiin katsomaan koko perheen voimin.

Helsingissä Tuomiokirkon edustalle kerääntyi jo aamulla ihmisiä, jotka jonottivat pääsyä siunaustilaisuuteen. Tuomiokirkon tilaisuuteen saapunut kouvolalainen Aila Lemola sanoo, että Koivisto oli ihmisenä ystävällinen, vaatimaton ja helposti lähestyttävä.

Lemolalla on Koivistosta paljon omakohtaisia muistoja, sillä hän työskenteli lentoemäntänä koneessa, jolla presidentit tekivät virkamatkoja. Koivistoa Lemola pitää oikeudenmukaisena ja tasapuolisena presidenttinä.

– Kun hän oli itse lähtenyt pohjalta, hän ymmärsi varmaan tavallista työläiskansaakin paremmin kuin herraperheeseen syntynyt.

Lemola muistaa viimeisen tapaamisensa Koiviston kanssa pari vuotta sitten. Se tapahtui Helsingissä kansallisoopperan lähistöllä. Koivisto oli tuolloin ottanut harrastuksekseen raitiovaunuilla ajamisen.

– Kysyin, minne hän on menossa. Hän sanoi, että vaihtaa kympin ratikasta toiseen ja lähtee sitten kotiin.

Olen Koivisto-fani

Siunaustilaisuuteen oli tulossa myös vantaalainen Sinikka Haaksiluoto, joka saapui paikalle Vantaalta Henna– ja Helmi-tyttäriensä kanssa.

– Olen presidenttifani ja Koivisto-fani. Olen lukenut juuri kylmän sodan ajasta ja sen päättymisestä. Olen tajunnut, kuinka iso rooli hänellä on ollut siinä, millä tavalla hän hoiti Suomen pikkuhiljaa idästä länteen.

Haaksiluoto kertoi arvostavansa presidentti Koivistoa, joka piti matalaa profiilia ja jolla oli ”fundeeraava” luonne.
Surusaattoa seurasi myös vantaalainen Elina Tuomaala ja hänen poikansa 5-vuotias Sisu Tuomaala.

– Olin suunnilleen Sisun ikäinen, kun Kekkonen kuoli. Siitä jäi muisto, ja toivon, että pojalleni jää samanlainen, hän sanoo.
Seurassa olivat myös Sisun 11-vuotias serkkupoika Veeti Kervinen ja pappa Markku Saastamoinen. Saastamoinen muistaa elävästi, kun Koivistosta tuli Kekkosen jälkeen presidentti.

– Silloin tuli ajatus, että kyllä se siitä.

Koiviston siunaustilaisuus välitettiin Senaatintorille kaiuttimien kautta, jonka alkua Kaj-Erik ja Anneli Fohlin odottivat mietteliäinä. Kumpikin kertoo arvostavansa sitä, että Koivisto vei Suomea länteen.

– Koivisto piti sekä USA:han että Venäjälle hyvät suhteet, hän oli rauhanrakentaja. Ajattelimme, että nyt kylmä sota päättyy, kun meillä on Koivisto, joka tekee rauhaa, Kaj-Erik Fohlin sanoo.

Varmasti itku tulee

Sirpa Nyberg ja Gullan Kousa seurasivat surusaattoa Presidentinlinnan luona.

– Hän oli paras presidentti, sillä hän oli kaikkien presidentti, Kousa sanoo.

Nybergille Koivisto oli muutakin kuin vain presidentti, sillä hän työskenteli Helsingin Työväen säästöpankissa Koiviston ollessa johtajana.

– Hän oli ystävällinen ja hyvä ihminen.

Molemmat muistavat Koiviston ajattelevaisena presidenttinä.

– Häntä pidettiin vähän sellaisena hiljaisena, mutta hän fundeerasi aina paljon. Hän mietti asiat ensin ja toteutti vasta sitten, Nyberg sanoo.

Molemmat tulivat seuraamaan Koiviston saattoa haikeina.

– Varmasti itku tulee, Nyberg sanoo.

STT–VIIVI SALMINEN, SUSANNA JÄÄSKELÄINEN, MARI LAINE

katsojia-haudalla