Eteenpäin vievää dynamiikkaa – näihin seutuihin kietoutuu Suomen kasvu

Nuori tutkija kävi haastattelemassa kaupunkipolitiikasta. Väitöskirjaa varten hän oli selvittänyt 1990-luvun kaupunkipoliittisten työryhmien kokoonpanoja ja sieltä löytänyt minunkin nimeni. Sisäasiainministeriön nimeämänä työskenteli tuolloin useampikin kaupunkipoliittinen työryhmä.

Helsingin sosiaalivirastosta katsoen suurkaupungin ongelmat ja mahdollisuudet näyttivät vaativan painopisteiltään ja lähestymistavaltaan toisenlaista sosiaalipolitiikkaa kuin vähenevän väestön maaseutu taikka keskiverto Suomi. Yksityiskohtia myöten lainsäädäntöön sementoitu sosiaalipolitiikka – niin turvallinen ja tasa-arvoa vahvistava kuin se yksilöiden kannalta olikin – taipui huonosti muutosvirtojen, moniarvoisen kulttuurin, kansainvälistymisen, väestön muuttuvien tarpeiden kaupunkiympäristöön.

1990-luvun ja 2000-luvun alun jälkeen seurasi, jos ei nyt ihan pysähtymisen, niin ainakin hiljaiselon aika. Mutta keskustelu palaa.

Raportteja tuli, seminaareja pidettiin ja ulkomaisia asiantuntijoita konsultoitiin. Kansainvälistä vertailutietoa kerättiin. Selasin haastattelun pohjaksi vanhoja raportteja ja totesin, että samat kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia, ehkä vielä kärjistyneempinä. Suomen kasvun nähtiin jo tuolloin kietoutuvan tiiviisti kaupunkiseutujen kehitykseen. Kaupunkielämän moniulotteinen syke merkitsee dynaamisuutta ja kasvupotentiaalia, joka vahvistaa koko Suomen elinvoimaa. Näin ajateltiin työryhmien keskusteluissa ja tämän uskon pätevän edelleen.

Kaupunkipolitiikkaan liittyy myös professorien Matti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran pitkäjänteinen Helsingin seudun sosiaalisen kehityksen tutkimus. Alueeltaan rajattujen ”ongelmataskujen” sitkeä pysyvyys ja laajeneminen nostaa esiin kaupunkien kehityksen nurjaa puolta ja esittää vakavia haasteita kaupunkipoliittisiin ratkaisuihin. Tämä olisikin oman messunsa väärtti.

1990-luvun ja 2000-luvun alun jälkeen seurasi, jos ei nyt ihan pysähtymisen, niin ainakin hiljaiselon aika. Mutta keskustelu palaa. Ajankohtainen suunta maakuntien Suomeen on aktivoinut kaupunkipoliittisen keskustelun.

Tampereen ja Turun kaupunginjohtajat tilasivat aluepolitiikan tunnetuimmalta tutkijalta Timo Arolta raportin ja järjestivät 13.1. kiinnostavan seminaarin suurten kaupunkien merkityksestä tulevaisuuden Suomessa. Väestö keskittyy kaupunkiseuduille, kansainvälistyminen kasvaa, työelämä muotoutuu uudelleen, kulttuurista nousee uudenlaista pääomaa; pelkästään hallinnollisin rakentein ei muutosta voi hallita eikä ohjata.

Toivottavasti keskustelu käynnistää eteenpäin vievää dynamiikkaa ja suurten kaupunkien kehitykselle annetaan riittävästi tilaa, maakuntakeskeiseen suuntaan rakentuvassa Suomessa. Seminaarin puhujat näkivät jopa erityisen suurkaupunkilainsäädännön tarpeen, joidenkin maiden mallin mukaan.

Harmi, että maan ainoa kansainväliseksi mertropoliksi kehittymisedellytyksiä omaava pääkaupunkiseutu on näkemyksissään täysin hajallaan. Osa kaupungeista katselee tulevaisuuttaan lähimaaseudun kumppanina, kun yhdessä pitäisi katsoa Tukholman, Pietarin, Berliinin suuntaan, kenties toisille mantereillekin. Tästäkin syystä nyt on tarve ja tilaus kaupunkipoliittiselle keskustelulle.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat