6.7.2016 21:01 ・ Päivitetty: 5.7.2016 10:25
EU josta populistit vaikenevat
Kun enemmistö Britannian äänestäjistä valitsi odotusten vastaisesti brexitin juhannuksen alla järjestetyssä kansanäänestyksessä, moni piti tulosta demokratian tappiona. Brittien ajateltiin haluavan ulos EU:sta oman etunsa vastaisesti, ja tulos nähtiin vääränä vaikka kansan tahtoa onkin kunnioitettava.
Äänestystulosta on selitetty piittaamattoman ja vieraantuneen EU-eliitin aiheuttamalla pettymyksen tunteella. Osittain näin varmasti onkin, ja elitismin oireena voidaan pitää myös syytöksiä väärin äänestämisestä. Briteillä on pettymykseen syytäkin. EU ja sitä puolustaneet hallitukset eivät ole kyenneet suojaamaan työväkeä globalisaation haittavaikutuksilta.
Pettymystä on myös populistisesti lietsottu levittämällä väärää tietoa. Brittien on ollut vaikea nähdä EU:n hyviä puolia, kun brexitiä on kaupattu heille muun muassa maahanmuuttovastaisuudella ja mahdollisuudella kasvattaa terveydenhuollon budjettia.
EU:n myönteisiä puolia hämärtävä populismi on myynyt lehtiä ja tuonut poliittista kannatusta. Riippumatta siitä kuinka totta ajatus vieraantuneesta eliitistä on, se sopii erinomaisesti tarinaan EU:sta kasvottomana ja byrokraattisena tavallisen kansalaisen vihollisena, joka harjoittaa tarpeetonta talouskuria ja säätelee kurkkujen käyryyttä. Tarina itsessään on luultavasti yksi syy tuntoihin, jotka ohjasivat 17 miljoonaa brittiä kannattamaan EU:sta eroamista.
Värikkään populistisessa EU-tarinassa on ongelmia, vaikka faktat pitäisivät paikkansa.
Eräs populistisen EU-tarinan kirjoittajista on brexit-liikkeen kärkihahmo, entinen Telegraph-lehden Brysselin-kirjeenvaihtaja Boris Johnson. Brexit-kampanjoinnissaan Johnson jatkoi kärjistysten ja väärien väitteiden esittämistä EU:sta. Brysselissä toimiessaan hänen on sanottu vaikuttaneen koko brittilehdistön tapaan kirjoittaa unionista.
Värikkään populistisessa EU-tarinassa on ongelmia, vaikka faktat pitäisivät paikkansa. Ongelma on siinä mitä jätetään sanomatta, kun huomio on byrokratiassa ja huonosti hoidetussa talouskriisissä. EU:n tarinaan kuuluu myös yhtenäisyyden tuoma vakaus, jota ilman ei voi olla vaurautta.
Lisää aiheesta
Maailmansotien repimä Eurooppa sai 1900-luvun lopulla EU:sta kaivattua turvallisuutta. EU patosi liiallista nationalismia ja yhdisti rautaesiripun takaa vapautunutta köyhää Itä-Eurooppaa osaksi länttä.
Eräs merkki EU:n onnistumisesta on vaikeus ymmärtää millaisessa Euroopassa sata vuotta sitten elettiin. Heinäkuussa 1916 Saksa soti Ranskaa ja Britanniaa vastaan nykyisen EU:n sydänmailla. Satoja tuhansia ihmisiä menehtyi taisteluhautoihin, ja I:n maailmansodan rintamasukupolven vieraantuminen kylvi siemenen fasismille ja uudelle maailmansodalle.
Eurooppa ei tarvitse uusia jakolinjoja. EU:n tarinaa kirjoittavien poliitikkojen ja toimittajien tehtävänä on pitää omalta osaltaan huolta siitä, ettei niitä synny.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.