Joka päivä EU-maissa pestään arviolta yli 400 miljoonaa euroa rahaa. Interpol arvioi, että tästä jättimäisestä jopa tuhansien miljardien eurojen likaisesta rahaliikkeestä vain prosentti onnistutaan jäljittämään ja tästäkin luvusta vain murto-osa onnistutaan takavarikoimaan.

HUUMEKAUPPA ja järjestäytynyt rikollisuus käyttävät lailliselta vaikuttavia taloudellisen toiminnan ulkokuoria. Rahan siirtelyllä yrityksestä toiseen sen alkuperä häivytetään. Samoin kiinteistökaupoissa omaisuus saatetaan uuteen muotoon ja varallisuuden todelliset lähteet voidaan piilottaa.

Rahanpesun laajuus ja keinot ovat lisääntyneet erityisesti teknologisen kehityksen myötä. Kehityksen myötä rahanpesun vastaiset säännökset ovat vanhentuneita ja vaikuttavuudeltaan riittämättömiä.

Ääritapauksissa rahansiirroilla rahoitetaan puolueita, jotka ovat valmiita myymään mielipiteitään rahasta. Härskeimmillään tätä vaikuttamiskauppaa käydään rahoitettavien puolueiden aloitteesta, kuten esimerkiksi tapahtui muutama vuosi sitten Itävallan hallituksen kaataneessa oikeistopopulistisen FPÖ:n lahjusskandaalissa.

VALMISTELEN parhaillaan EU-parlamentille esitystä uudeksi rahanpesulainsäädännöksi. Jäsenmaissa sovellettavat direktiivit ovat liian tulkinnanvaraisia ja turhia aukkoja jättäviä. Tarkoitukseni on esittää suoraa EU-lainsäädäntöä, joka on sellaisenaan jäsenmaissa noudatettavaa. Näin erilaisten porsaanreikien käyttö ja tiukempien säännösten voimaantulon viiveet saadaan minimoitua.

Uudesta rahanpesulainsäädännöstä on odotettavissa ensi syksynä kovaa vääntöä parlamenttiryhmien välillä. Uskon, että kansalaisilta tuleva paine tiukempaan lainsäädäntöön ohjaa kuitenkin tehokkaasti EU-parlamentin työtä oikeaan suuntaan.

RAHANPESUN lopettaminen vaatii kansallisille viranomaisille oikeat työkalut ja vahvaa eurooppalaista valvontaa. Kansalliseen löperyyteen on voitava puuttua, jotta rehellinen yritystoiminta voi kukoistaa ja rikollinen business karsitaan pois. Rahanpesun torjuntaan keskittyvä eurooppalainen viranomainen on sekin syntymässä.

Rahanpesun torjuminen ja eurooppalainen valvonta ovat esimerkkejä alueista, joilla suomalainen päätöksenteko ei yksin riitä rakentamaan oikeudenmukaista maailmaa. Rahanpesu ei noudata maiden rajoja, joten tarvitsemme sen estämisessä rajat ylittävää yhteistoimintaa ja yhteistä lainsäädäntöä.