– Mitä myrskyn jälkeen, sitä ei tiedä valitettavasti vielä kukaan. Selvää on vain, että kolmikantainen sopimusyhteiskunta ei enää ole entisensä, kun työmarkkinoilla valmistaudutaan nykyisten työehtosopimusten päättymiseen ensi syksystä alkaen, hän arvioi vapun nettikirjoituksessaan.

Hyytävä ei ole vallan tuore ilmiö, vaan puhuri on Filatovin mukaan kestänyt jo jonkin aikaa, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti jo marraskuussa 2015 sääntömuutoksellaan kieltää kokonaan keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen tekemisen.

Hän näkee viimeisen vuoden kuluessa liittotason neuvottelu- ja sopimustoiminnassa on ollut rajuilman merkkejä, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti lopettavansa työehtosopimusten tekemisen syksyllä 2020. Keväällä 2021 perässä seurasi vastaavan ilmoituksen tehnyt Teknologiateollisuus ry.

Filatov painottaa, että paikallisen sopimisen laajentaminen käy työntekijöille, kunhan kyse on aidosta sopimisesta. Sen edellytyksenä on tasapuolinen neuvotteluasetelma ja toimiva luottamusmiesjärjestelmä.

– Valitettavasti tuntuu siltä, että paikallisen sopimisen edistäminen näillä ehdoilla ei käy työnantajille. Työehtosopimustoiminnan lopettaminen näyttää sen sijaan strategiselta siirrolta, jolla pyritään nakertamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä työpaikoilla ja lisäämään työnantajien määräysvaltaa.

Hän huomauttaa, että vientiliittojen ratkaisuilla on perinteisesti ollut merkitystä muiden alojen palkanmuodostukseen ja työehtosopimustoimintaan.

– Kun vientialoilla yleissitovat työehtosopimukset ovat nyt vaakalaudalla, mihin muut sektorit jatkossa ankkuroivat omat neuvottelu- ja sopimustavoitteensa?

Kokemukset politiikan puuttumisesta palkkaneuvotteluihin ovat Filatovin mielestä kyseenalaisia: vuonna 2007 kokoomuksen hoitajille eduskuntavaaleissa lupailemat palkankorotukset johtivat lakkoon ja tiukkoihin tilanteisiin. Jopa silloisen porvarihallituksen pyrkimykseen murtaa lakko.

– Sopimusyhteiskunnan kolmikantaperiaatteeseen on kuulunut, että vaikutusvaltaa ei pyritä lisäämään hyödyntämällä poliittisia suhdanteita, sillä poliittisen kortin pelaaminen heikentää työmarkkinoiden yli vaalikautista ennustettavuutta. Silti työmarkkinoilla vilkuillaan yhä enemmän poliittiselle ohituskaistalle strategisten ja jopa ideologisten tavoitteiden edistämiseksi.

Filatov arvioi, että seurauksena saattaa olla palkanmuodostukseen ja työehtoihin liittyvien kysymysten pysyvä politisoituminen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa nähdyn tapaan.

– En usko, että pöytien sotkemisesta seuraa parempaa järjestelmää.

Hänen mukaansa yhteistä näkymää tulevien neuvottelu- ja sopimuskierrosten koordinaatiosta ei toistaiseksi ole.

– Tupojen aikaan tuskin on paluuta eikä kukaan niitä enää tavoittelekaan. Solidaarisen yhteiskuntakehityksen kannalta täysin hajautettu sopiminen on vaikea yhtälö.

Filatovista olisi toivottavaa, että työmarkkinoiden toimijat kykenisivät yhteistyössä vastaamaan työn ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin – suomalaista sopimisen kulttuuria kunnioittaen.

– Sillä pitkällä tähtäimellä sopimisen tie tuottaa aina jatkuvaa vastakkainasettelua paremman lopputuloksen sekä työnantajille että työntekijöille.