“George Martin oli minulle kuin toinen isä” – Paul McCartney ylistää legendaarista Beatles-tuottajaa

Kuva: Lehtikuva-AFP
LKS 20160309 - JH1669; Former Beatle member and recording artist Sir Paul McCartney attends his daughter Stella McCartney's 2016-2017 fall / winter ready-to-wear show on March 7, 2016 in Paris. LEHTIKUVA / AFP PHOTO / PATRICK KOVARIK
Paul McCartney työskenteli George Martinin kanssa studiossa niin The Beatlesin jäsenenä kuin myöhemmin sooloartistina.

The Beatles olisi ollut kovin toisenlainen yhtye ilman tuottajaansa George Martinia, joka kuoli tiistaina kotonaan 90-vuotiaana. Näin määritteli BBC:n musiikkitoimittaja Mark Savage tarunhohtoisen brittituottajan merkityksen.

Martin tuotti suurimman osan Beatlesin levyistä. Hän luotsasi 1960-luvun alussa neljän lahjakkaan liverpoolilaisnuoren nelikon maailmanmaineeseen matkalla harmonisesta popista ja alkuvoimaisesta rockista musiikillisiin kokeiluihin, ja yhteistyöstä sukeutui tukuittain populaarimusiikin klassikkoja.

Heti alussa George Martin ehdotti Please Please Me -kappaleen tempon nopeuttamista, mikä avitti yhtyettä saamaan sen tarvitseman laadukkaan ykköshitin ensisinglen Love Me Do seuraajaksi.

Kirjoituksessaan verkkosivullaan The Beatlesin Paul McCartney nostaa tärkeänä hetkenä esiin etenkin Martinin päätöksen lisätä jouset hänen sävellykseensä Yesterday – sekä sen, miten tuottaja suostutteli myös yhtyeen hyväksymään ratkaisun.

– Kun nauhoitimme jouset Abbey Roadin studiolla (1965), olin niin innoissani hänen päätöksensä osuvuudesta, että selitin siitä ihmisille viikkotolkulla.

Martinin sovitukset värittivät ja muovasivat Beatlesin jäsenten sävellyksiä Eleanor Rigbyn jousioktetista Strawberry Fields Foreverin kerrokselliseen psykedeliaan ja A Day In The Lifen orkestraaliosuuteen. Martin soitti itse In My Lifen klassisen barokkihenkisen pianosoolon levylle. Vastaavia esimerkkejä riittää.

Paul McCartney luonnehti Martinia keskiviikkona todelliseksi herrasmieheksi ja sanoi tämän olleen hänelle kuin toinen isä.

– Jos joku on ansainnut “viidennen Beatlen” arvonimen, se on George, hän kirjoitti verkkosivuillaan.

Paul McCarney: Jos joku on ansainnut “viidennen Beatlen” arvonimen, se on George Martin.

Vaikka Martin tunnettiin tiukkana ammattilaisena, McCartneyn mukaan hänellä oli myös huumorintajua.

– Hänessä ei ollut jälkeäkään hienostelusta edes sen jälkeen, kun kuningatar teki hänestä ritarin.

Puusepän perheeseen vuonna 1926 syntynyt Martin hankki itselleen klassisen musiikin koulutuksen ja haaveili aluksi tulevansa Sergei Rahmaninovin kaltaiseksi säveltäjäksi ja soittajaksi. Sotavuosien jälkeen hän soitti oboeta Lontoon baareissa ja klubeissa.

Hän meni levy-yhtiö EMIin töihin ja nousi sen Parlophone-levymerkin johtoon 1950-luvulla. Moni tuottaja oli torjunut aloittelevan Beatlesin, kunnes Martin kuuli yhtyeen demonauhan 1962 ja otti yhtyeen hoteisiinsa.

– Pidin heistä ihmisinä ja olin vakuuttunut, että meillä oli hittiyhtyeen ainekset, Martin muisteli Melody Makerin haastattelussa.

Vuonna 1970 hajonneen The Beatlesin levyjä on tähän mennessä myyty hämmästyttävät 1,6 miljardia kappaletta.

Keskustelua aiheesta

Huima ilta Huvilassa: Jimmy Webbin tuhannen ja yhden yön musiikilliset tarinat

Kuva: Kari Hulkko
jimmy webb huvilateltassa
Jimmy Webb osoitti Huvilan konsertissaan olevansa paitsi hieno lauluntekijä, myös verraton viihdyttäjä ja tarinaniskijä.

Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltassa ei varmaan ole aiemmin nähty niin monelle populaarimusiikin kirkkaimmille tähdille biisejä kirjoittanutta lauluntekijää. Jimmy Webb on myös saanut amerikkalaisen musiikkibisneksen liki kaikki tärkeimmät palkinnot ja huomionosoitukset, ja hän on itse asiassa ainoa lauluntekijä, jolle on myönnetty Grammy-palkinto kolmessa keskeisessä kategoriassa – säveltäjänä, sanoittajana ja sovittajana.

Kun Webbin tekemiä kappaleita ovat levyttäneet sellaiset eri genrejen mahtinimet kuin Frank Sinatra, Nina Simone, Art Garfunkel, Linda Ronstadt, Glen Campbell tai Donna Summer unohtamatta The Fifth Dimension -yhtyettä, ei ole ihme, että hän ei ole itse esiintyvänä artistina kohonnut sellaisiin sfääreihin ja mega-arvostukseen kuin laulunkirjoittajana.

Ehkä tähtien varjoon jääminen ei ole ainoa syy Webbin matalampaan profiiliin omien laulujensa esittäjänä. Huvila-teltan konsertti näet osoitti, ettei hän ole laulajana sieltä virtuoosimaisemmasta päästä. Aivan ykkösluokan esiintyjä, viihdyttäjä ja tarinakertoja hän kuitenkin on, joten lauluäänen puutteet korvautuvat vahvalla läsnäololla. Etenkin, kun hän osaa heittää äänellisestä händikäpistään itseironista läppää ja pyytää jopa yleisöä auttamaan kohdassa, jossa äänen pitää nouste erityisen korkealle.

Vakuuttava setti

Webbin konserttien perussettiin ei kuulu kuin kymmenkunta kappaletta, mutta liki puolet puolitoistatuntisen konsertin kestosta kuluukin laulujen ympärille kutoutuvien tarinoiden kertomiseen.Yhdistelmästä syntyi musiikillinen tarinailta, joka piti Huvilankin katsomossa intensiteetin huipussaan alkuakordeista viimeisiin kiitoksiin.

Jimmy Webbin biisilista Huvilateltassa
The Highwayman
Galveston
By the Time I Get to Phoenix
Didn’t We?
Up, Up and Away
Do What You Gonna Do
All I Know
Wichita Lineman
MacArthur Park
Time Flies

Juttua piisasi joka biisin ympärille riittoisasti, ja name-dropping oli armotonta, mutta varsin oikeutettua. Jos esimerkiksi Sinatra on tullut sanomaan tuolloin vielä teini-ikäiselle klopille tämän tekemästä kappaleesta, että se on komein rakkauslaulu, minkä hän on kuunaan kuullut, niin saahan sitä omaa häntäänsä vähän nostaa.

Webbin tarinointi oli ennen kaikkea suurille artisteille hattua kohottavaa. Erityisen lämpimän huomion sai laulu-uransa jokunen vuosi sitten alzheimerin taudin takia lopettamaan joutunut Glen Campbell, jolle Webb kirjoitti enemmän lauluja kuin kellekään toiselle.

Mukavia olivat myös muistot vuoden biisinä 1968 Grammy-palkitusta Fifth Dimension -hitistä “Up, Up Away”, jonka Webb vakuutti jälleen kerran olevan vain laulu kuumailmapallosta. Ei siis mistään filosofisesti korkealentoisemmasta tai vaikkapa sen ajan innoittamasta pilvimatkailusta. – Se nousi USA:n Top 40 -listalla  ensimmäisellä viikolla sijalle 25, ja voin vakuuttaa, että se oli sen listan ainoa kappale, joka ei kertonut huumeista,”, Webb virnuili.

Huvila-keikan alku oli suorastaan tyrmäävä. Klassikkoputki “Highwayman”, “Galveston”, “By the Time I Get to Phoenix” ei jättänyt sijaa epäilyksille: nyt todella ollaan suuren amerikkalaisen laulukirjan äärellä ja sitä lukee sen kirjoittaja itse. Muutenkin setti oli rakennettu varmoille kivijaloille. Kymmenestä kuullusta biisistä kuusi löytyi arvostetun amerikkalaisen listalehti Billboardin erikseen Jimmy Webbin kappaleista laatimalta Top 10 -listalta.

Jos oli setin alku silkkaa murhaa, niin pieni kuolema ravisteli yleisöä lopussakin. Webbin ehkä kaksi kaikkien aikojen tunnetuinta laulua hänen itsensä totutusta aika poikkeavalla tavalla esittämänä ponnauttivat kansan aplodeeraamaan seisaaltaan. Campbellille kirjoitetun jättihitti “Wichita Linemanin” ja irlantilaisnäyttelijä Richard Harrisin ikimuistoisesti 1980-luvulla kärisemän “MacArthur Park”  -pop-sinfonian jälkeen standing ovation oli kerrankin kohdallaan.

Encorena kuultu, Rosemary Clooneyn myöhäisemmällä urallaan levyttämä “Time Flies”  oli kaunis päätös hienolle illalle.

“Limppunen” lämppääjänä

Mies ja piano -pohjalta suuria sävelteoksiaan pelkistänyttä Webbiä ennen Huvilan lavalle nousi suomalaisessa mittakaavassa liki saman mittaluokan lauluntekijä. Dave Lindholmilta pelkistyksiin on totuttu, ja yksin luuttu- ja slidekitaransa kanssa hän nytkin stagella oli.

Päinvastoin kuin illan spiikkeri lupaili, Daven vajaan tunnin setti ei koostunut siitä ihan tutuimmasta klassikkokamasta. Toki repertuaarissa olivat myös ne isommat hitit kuten “Annan kitaran laulaa vaan” “Joo, joo mä rakastan sua” ja “Pieni ja hento ote”, mutta myös ei ihan joka päivä kuultua tavaraa. Dave esimerkiksi polkaisi homman käyntiin parin vuoden takaisella luomulaululullaan “Hoida puut” ja bluesimmassa jaksossa kuultiin muun muassa  Big Boy Crudupin “That’s All Right Mama” alkuperäisessä, ei elvismäisessä muodossaan.

Maittava setti, hyvin samanmoinen kuin kuultiin Työväen Musiikkitapahtumassa toissa kesänä.

Keskustelua aiheesta

Teoston tilastot paljastavat suosituimmat keikkapaikat – legendaarinen Tavastia yhdeksäs

Teoston keräämien tietojen mukaan vuonna 2015 Suomessa soitettiin 60 146 keikkaa 51 611 eri tapahtumassa. Keikkojen määrä koko maassa kasvoi edellisvuodesta. Vuonna 2014 keikkoja oli 58 506.

Elävää musiikkia sisältävien tapahtumien määrä jatkoi silti hienoista laskuaan: vuonna 2014 elävän musiikin tapahtumia oli 52 559.

Teosto on tilastoinut elävää musiikkia sisältävien tapahtumien ja keikkojen kokonaismäärää Suomessa vuodesta 2009. Vuoteen 2013 asti tapahtumien ja keikkojen määrä kasvoi vuosittain, mutta vuonna 2014 sekä keikkojen että eri tapahtumien määrä laski noin 6 prosenttia.

Laskun syynä pidettiin Suomen taloudellisesti haastavan tilanteen heijastumista ravintoloihin ja tapahtumanjärjestäjiin, artistien esiintymispalkkioiden nousua ja äänitealan murroksen aiheuttamaa livemusiikin ylitarjontaa.

Teosto kerää tietoa elävän musiikin esitystapahtumista vuosittain. Tietoja kerätään sekä tapahtumajärjestäjiltä että artisteilta ja bändeiltä. Tietoja käytetään esityskorvausten maksamiseen musiikin tekijöille.

Keikka- ja tapahtumamäärissä maakuntien Top 5 -listalle ylsivät Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Suomi.

Paikkakunnan asukaslukuun suhteutettuna eniten keikkoja ja tapahtumia järjestettiin edellisten vuosien tapaan Lapissa: sijoituksen selittää alueen pienet asukasmäärät ja hiihtokeskusten suuri elävän musiikin tarjonta.

Uudellamaalla eniten keikkoja järjestettiin viime vuonna Irish Bar Molly Malone’ssa (370 keikkaa). Helsingin Musiikkitalo oli listalla sijalla kolme (333 keikkaa) ja legendaarinen Tavastia-klubi sijalla neljä (314 keikkaa).

Valtakunnan ykkösesityspaikka on Teoston julkaiseman keikkakartan mukaan M/S Finlandia 648 keikalla. Tässä listassa esimerkiksi Tavastia on vasta yhdeksäs.

Juhlaviikkojen avauskonsertti: Kokeillen ja varman päälle

Kuva: Anu Pynnönen
verkko Kuriton pieni
Dalia Stasevskan johtamaa Helsingin juhlaviikkojen Kuriton kesäyö -konserttia siivitti myös Danceteam International -tanssiryhmä.

Helsingin juhlaviikot, Musiikkitalo
Kuriton kesäyö
HKO ja RSO, kapellimestarina Dalia Stasevska; Paperi T (rap), Lauri Porra(Omniwerk), Teemu Korpipää (live-elektroniikka)
Danceteam International

Juhlaviikkoperinne kuplii Helsinginkin kohdalla. Flow-festivaali sai vasta sormen pystyyn ahneuden ja narsistisen kiiltokuvakävelyn vallattua turhan keskeisen sijan. Jälkiä riittää.

Festivaali tarkoittaa juhlaa (juhlallista), ilon ja mieltä kohottavien kokemusten tuottamista. Optimaalisen tunnelman luominen ei ole yksinkertainen asia.

Ongelmaksi tuntuu muodostuvan se, miten kohdistaa ohjelmisto mahdollisimman suurelle yleisölle. Se varmistaisi paitsi talouden, myös intiimimmät tilaisuudet, kokeilut ja uudistukset. Samalla on muistettava, että jonkin vuoden kuluttua kaikki saattaa olla vallan toisin.

Yleisö on oikullinen, kyllästyminen yleistä, odotukset kaikessa hajanaisuudessaan suuria. Samalla lailla järjestäjät saattavat olla liikatietäviä, väärin oikeassa. Yhtälö on hankala, toivoa sopiikin että ymmärrystä riittää puolin ja toisin. Ratkaisujen suhteen on laskettava tarkkaan, toisaalta on oltava ennakkoluuloton. Onni saattaa kohdata rohkean.

Porra tosissaan

Lauri Porran “Kohta”-teos on vakavamielinen kannanotto niin yleisen kuin yksityisenkin maailman tilaan.

Alakuloinen harmonia vie heti alussa ajatukset syvälle aiheeseen. Latautunut RSO esittelee teoksen ilmaisukirjoa, draaman henki mukaanlukien. Vaskien vahva osuus, vivahteikkaasti sahaava rytmikäs jousisto, lyömäsoitinten riitinomainen jyske täyttävät partituurin. Toiston tehot ovat käytössä, erilaisia soitinnus- ja orkestrointiesimerkkejä riittää. Akustinen sointi ja Teemu Korpipään loihtima elektroninen taso ovat tasapainossa. Porran uusvanha soitin Omniwerk muokkaa hillitysti maisemaa. Laulaja-lyyrikko Paperi T avaa ikkunat ihmissisimpään ja maailman nykytilaan. Saranat natisevat.

Magnus Lindbergin tilausteos “Two Episodes” oli saanut lontoolaisilta ohjeen muistaa Beethovenin IX sinfoniaa. Myös Sibeliuksen pieni pianoteos “Capriccietto” on teoksen taustalla. Säveltäjän tietotaito tuottaa täysipainoisia, jänniä harmonisia sävyjä. Teos uhkuu valoa ja voimaa, paloittelee materiaalia seesteisen tasapainoisesti, tarjoaa vietävän tai oik. vuotavan kauniita hetkiä. Säveltäjäuskollista tahtotyyliä. Lindbergin suvereniteettia luonnehtii käsite intensiteetti. Ote on aina määrätietoinen, vaikka tuntu olisi miten hauras. Riemastuttava loppunousu sopisi festivaalikruunuksi. Dalia Stasevska näytti mihin kapellimestarimatka on jo edennyt. Orkesterin pitävää hallintaa, tulkinnan tietoista näkemyksellisyyttä. RSO totteli ja heittäytyi.

Orkesteriloistoa RSO:sta HKO:hon

Kun orkesteri vaihtui HKO:ksi, muuttui musiikkityylikin. Mendelssohnin Kesäyön unelman alkusoitto oli valon kesämaasta herännyt, Suomiluonto kun on koivunlehteä isompi käsite. Keveys hämmästytti, heleys oli ilmavaa rytminen päästely vastapainona. Täällä laskemattoman auringon maassa voisi joskus ottaa mallia tällaisesta kesäyön käsittelystä ja kohtaamisesta. Teoksen tanssiryhmä esitteli Kesäyön taitojaan akrobaattisen näyttävästi.

John Luther Adamsin minimalismin jälkikaiku, “Become Ocean”, on tauottomana hyökyvä meren ja musiikin symbioosi. Teoksessa kaikuu hitaan liikkeen käskyvalta, lakkaamattomien maininkien musiikillinen huokaus, häilyvänä vangitseva liike. Matkaa luonnehtii palindromi-tekniikka, paluu alkuun. Paperi T:n uhkakuvakin sai tukea. Kun jäinen napaseutu sulaa, muuttuuko ihminen silloin osaksi vettä, valtamerta?

Dalia Stasevska hioi Mendelssohnin “Kesäyön unelman” näkymättömistä langoista pidellen ikimuistoisen kokemuksen. Adamsin raskaana vellova massa eli hitaassa liikkeessään. Lindbergin värikylläinen teos piteli otteessaan, virkeä tulkinta. Porran teos teki näyttävästi kunniaa uudelle tulokkaalle.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Pelastaako digitaalisuus oopperan ja baletin elitistisen maineen? Pääjohtaja Päivi Kärkkäinen: “Otamme tiukasti yhteen päivällä”

Maailmanparantaminen on ollut Päivi Kärkkäisen ajatuksissa lapsesta asti.

Suomen Kansallisooppera ja –baletti on mukana EU-rahoitteisessa The Europa Platform-hankkeessa, jossa on katsottavissa useita oopperaesityksiä ilmaiseksi. Pääjohtaja Päivi Kärkkäinen uskoo, että digitaalinen ensikosketus oopperaan madaltaa kynnystä tulla paikan päälle.

Digitaalisuus edistää myös tasa-arvoa, koska esityksiä voi katsoa missä tahansa. Kärkkäinen haluaa levittää oopperan ja baletin hyväätekevää vaikutusta kaikille. Hän törmää harmikseen yhä ennakkoluuloihin niiden elitismistä.

Kärkkäinen tapaa usein myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet oopperassa tai baletissa. Hän muistuttaa, ettei näkemättä ja kokematta kannata tuomita.

– Pitää uskaltaa heittäytyä, hän rohkaisee.

Jokaisessa päivässä on omat ilonsa.

Vuodet Kansallisoopperassa ja –baletissa ovat kasvattaneet pääjohtajan kärsivällisyyttä. Epävarmuuden sietäminen on tullut tutuksi. Ongelmatilanteet ovat Kärkkäiselle haasteita, joissa voi ottaa oppia aiemmista virheistä.

Työn hektisyys on välillä uuvuttavaa. Pienet onnistumiset kannattelevat arjessa.

– Jokaisessa päivässä on omat ilonsa. Pitää vain yrittää löytää ne, Kärkkäinen luonnehtii.

Joskus hänen on muistutettava työntekijöitä siitä, että kyseessä on työyhteisö, jossa jokaisen on käyttäydyttävä sen mukaisesti. Ongelmatilanteessa hän pyrkii pysyttelemään rauhallisena ja saamaan huomion itse asiaan.

– Päivällä saatamme ottaa tiukastikin yhteen, mutta illalla esityksessä jokainen tekee parhaansa, hän puntaroi.

Entisen kansallisoopperan johtajan Juhani Raiskisen poismeno alkukesästä tuli Kärkkäiselle yllätyksenä, koska mies oli vielä hyvässä kunnossa. Tunnelma on haikea, vaikka he eivät kovin läheisesti tunteneetkaan toisiaan.

– Hän oli hyvin pidetty johtaja. Kovin moni muistaa suurella lämmöllä häntä. Arvostan häntä kovasti, Kärkkäinen summaa.

Lue lisää Päivi Kärkkäisen ajatuksista torstain 11.8. Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

“Iskelmästä on tullut coolia” – Suvi Teräsniska nappasi Iskelmä-Finlandian

Kuva: LEHTIKUVA / Kalle Parkkinen
teräsniska
Suvi Teräsniskan ansioksi luettiin, että iskelmä on saanut kuulijoita nuoremmastakin väestä.

Iskelmä-Finlandia jaettiin perjantaina Tapsan Tahtien yhteydessä iskelmälaulaja Suvi Teräsniskalle. Valinnan teki Turkka Malin johtama asiantuntijaraati.

Tunnustus tehtiin kevyen musiikin eteen tehdystä työstä, ja palkinto on arvoltaan 10 000 euroa. Palkinnon myönsi Nokian kaupunki.

Palkinnon ojensivat Nokian kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jari Haapaniemi ja Iskelmä Finlandia -raadin puheenjohtaja Mali. Palkinto jaettiin 15. kerran.

Raati perusteli valintaansa muun muassa sillä, että Teräsniska on osaltaan vaikuttanut siihen, että iskelmägenren raja-aidat ovat laventuneet ja iskelmä on saanut uusia kuulijoita myös nuoremmasta sukupolvesta.

– Teräsniska on osaltaan vaikuttanut vahvasti siihen, että iskelmästä on tullut coolia, raati perustelee.

Keskustelua aiheesta