3.8.2016 12:23 ・ Päivitetty: 3.8.2016 20:40
Grimmin karmean komea satumaailma – Riihimäen Teatteri vakuuttaa Teatterikesässä taas
Päänsä pariinkin kertaan menettävä pikkupoika, Jumalan kuolemantaudilla rankaisema itsepäinen tyttö, myllynkiven alle rusentuva äiti ja vielä toinen, umpiahne äiti, joka syöksee perheensä hävitykseen halutessaan ensin kartanonrouvaksi, sitten kuninkaaksi, paaviksi ja lopulta kuun ja tähdet taivaalta.
Ilmestyskirjaako tässä lehteillään?
Ei, vaan Grimmin veljesten satuja. Tosin teatterikollektiivi Näyttämö 3T:n käsittelyssä satukirja on taipunut totuudenmukaisempaan muotoon “The Grimm Book of Horrors”.
Tampereen Teatterikesä
Riihimäen Teatteri & Näyttämö 3T
The Grimm Book of Horrors
Esityksen käsikirjoitus, suunnittelu ja näyttämöllepano 3T (Samuli Reunanen, Liisa Risu, Iiro Ollila) – Puvut Hanna Saarenpää – Näyttelijät Diana Tenkorang, Katja Peacock, Ninu Lindfors Mikko Nuopponen; kuoro Aino Arkko, Janita Juvonen, Aino Karlstedt, Annika Lohilahti, Leona Pälvimäki, Julia Tanhula, Janna Vastela
Kolmeteen kuskit Samuli Reunanen (ohjaaja), Liisa Risu (koreografia) ja Iiro Ollila ovat tehneet Riihimäen Teatterille uljaan ja kauhistuttavan, jos kohta äärimakaaberisuuksillaa väkisin myös naurattavan teatterikollaasin. Sen vaikuttavissa näyttämökuvissa silmä lepää, mutta mieli myllertää julmia juttuja kuunnellessa. Näitäkö on tosiaan luettu ennen muinoin lapsille? Ei menisi läpi facebook-aikana, sometuomiolla olisi usutettu suojeluviranomaiset moisiin perheisiin tositarkoitusella.
Monivärinen ja -muotoinen mosaiikki
The Grimm Book of Horrors on kiehtova mosaiikkityö, joka rakentuu luonnosmaisista draamakohtauksista, tanssista, laulusta ja vangitsevasta visualisoinnista, jossa rajut vastavalot, peilit ja tekstiplanssit ovat tärkeässä osassa. Neljä näyttelijää, seitsemän nuoren naisen kuoro (joka myös näyttelee) ja kolme muusikkoa luovat tunnelmia, joissa on kriipivän ristiriitaisesti kauheutta ja kauneutta.
Esityksen sirpaleisuutta lisää se, että Grimmin satuja pätkitään toistensa lomaan ja nivotaan yhteen. Keskiössä on kuusi tarinaa, joista oikeastaan vain “Punahilkka” kuuluu veljesten tunnetuimpien luomusten kastiin, muut ovat harvemmin luetettuja kauhistuksia. Mutta myös Ruusunen, Tuhkimo ja Lumikki pääsevät kollaasiin mukaan, nekin astetta hyytävämmin linkityksin.
Tummaihoinen Diana Tenkorang on rullatuoliin sidottuna ilmeikkäänä Punahilkkana katseenvangitsija vailla vertaa. Visio suden suuhun lähetettävästä tytöstä käy vain vaikuttavammaksi, kun hänen kehoaan ja kasvojaan hamuaa seitsemän käsiparin yhtenäinen “kohtalonkoura”. Ja kaikki kahdeksan vielä samanlaisessa, koulupukua muistuttavassa asussa. Hyytää!
Samuli Reunanen on aina ohjaustöissään luonut näyttämölle hienoja näkymiä, usein valosuunnittelijan kanssa juuri vahvoilla sivu- ja vastavaloilla. Kun hänellä nyt on 3T-triossa työtovereina Liisa Risun kaltainen huippukoreografi ja teatterimusiikkia paljon tehnyt Iiro Ollila, visuaaliset tehot kertautuvat. Liike ja ääni tulevat kuvaan uusiksi väreiksi.
Riihimäellä ollaan hyvällä tiellä
Riihimäen Teatteri on päässyt Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon toisena kesänä peräkkäin. Se on pienelle teatterille upea saavutus. Vuosi sitten nähtiin ihan toisenlainen esitys, musiikkiteatterin traditiolla keveästi leikitellyt ja samalla suomalaista kevyen musiikin historiaa vakavasti tutkaillut Saana Lavasteen ohjaus “Harmony Sisters - kolmannen valtakunnan sisaret”.
Pienessä Teatterissa on tehty paljon asioita oikein, kun on saatu palaset loksahtamaan näin komeasti kohdalleen. Ohjelmistosuunnittelussa on otettu riskejä, jotka ovat todellakin kannattaneet. Toivottavasti rohkeus on palkittu myös lippuluukulla, jolloin tällä linjalla voidaan jatkaa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.