”Hallitus teki suuren virheen” – Professori HS:lle Caruna-kaupasta

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Professori painottaa, että luonnollista monopolia ei pidä koskaan yksityistää.

Hallitus teki suuren virheen salliessaan sähkönsiirtoverkon myymisen yksityiselle yritykselle, sanoo Suomen johtava kilpailuoikeuden asiantuntija Petri Kuoppamäki. Aalto-yliopiston professori arvioi asiaa Helsingin Sanomille.

Sähkönsiirrossa on kyse niin sanotusta luonnollisesta monopolista, joka tarjoaa välttämättömyyshyödykettä. Kuoppamäki painottaa, että luonnollista monopolia ei pidä koskaan yksityistää.

Luonnollinen monopoli tarkoittaa asetelmaa, jossa monopoli ei ole syntynyt lainsäädännöllä. Sähkönsiirtoon se syntyi, koska Suomeen ei ole järkevää eikä taloudellisesti mahdollista rakentaa rinnakkaista siirtoverkkoa.

Yksityistäminen nousi otsikoihin, kun Caruna-yhtiö ilmoitti roimasta kuluttajahintojen korotuksesta. Yhtiö on perustellut päätöstä suunnitelmillaan isoista investoinneista siirtoverkkoon.

AVAINSANAT

Uutta tietoa Ugandassa kuolleesta suomalaisesta – Yle: Ruumiista löytyi vierasta ainetta, 4–5 pidätetty tapaukseen liittyen

Kuva: Lehtikuva
Kampalan Pearl of Africa -hotelli.

Ugandan poliisin mukaan neljä tai viisi henkilöä on pidätettynä suomalaismiehen kuolemantapaukseen liittyen, kertoo Yle. Poliisin mukaan ruumiista on löytynyt jonkinlaista vierasta ainetta.

Ylen mukaan tieto perustuu toksikologiseen tutkimukseen, joka ruumiille on tehty Ugandassa. Yle oli paikalla poliisin tiedotustilaisuudessa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

Ruumiissa ei ole kuitenkaan fyysisiä vammoja.

Suomalainen liikemies löydettiin kuolleena Kampalan Pearl of Africa -hotellista 6. helmikuuta. Suomen poliisi sai Ugandasta virka-apupyynnön perjantaina. Liikemiehen ruumis siirrettiin viime viikolla Suomeen, jossa sille voidaan tehdä oma kuolinsyytutkinta.

AVAINSANAT

Tulevaisuuden työelämä ja alustatalous

Päivän teemaksi voisi kutsua yleistä keskustelua tulevaisuuden työelämästä, robotisaatiosta ja alustataloudesta. Nämä eivät sinänsä ole asioina uusia, mutta teknologia näiden asioiden tiimoilta kehittyy nopeammin kuin ennen. Näistä asioista kirjoitan hieman ajatuksiani alustataloudesta, koska se huolestuttaa minua.

Alustatalous tarkoittaa sitä, että internetin välityksellä joku on valmis tarjoamaan jotakin työtehtävää jollakin hinnalla, ja sitten internetin kautta työntekijät käyvät keskenään huutokauppaa kuka sen on luotettavimmin ja halvimmin valmis tekemään. Työn tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisensa paremmin, mutta ilman sääntelyä ne kohtaavat työntekijöiden työehtojen kustannuksella. Käytännössä freelancerit ovat eläneet tätä aikaa jo pitkään, ja alustatalouden uhkat ja mahdollisuudet ovat jo sinänsä tiedossa. Nyt kuitenkin netissä toimivan alustan kautta saatava työ voi olla kestoltaan hyvinkin epävarmalla pohjalla, eivätkä kaikki siellä olevat töiden tarjoajat välttämättä katso itseään edes työnantajiksi. Tällöin syntyy ongelma, jos ei ole ketään kenen kanssa keskustella työehdoista.

Suomessa työelämää ovat kautta aikojen säädelleet lait ja työehtosopimukset. Näitä ovat kuitenkin murentaneet markkinoiden ja rajojen avautuminen Euroopan ja maailman tasolla. Ratkaisu näihin on ylikansallisten sopimusten tekeminen, joita jo nytkin on olemassa. Esimerkiksi työelämän maailmanlaajuisista minimipelisäännöistä sovitaan ILO:ssa, ja hieman paikallisemmin EU:ssa. Koska yrityksetkin ovat monikansallisia, on luonnollisesti syntynyt tarve keskustella yrityksen laajuisista sopimuksista ja työelämän minimipelisäännöistä. Mutta kenen kanssa neuvotellaan työehdoista, jos töitä tarjoava osapuoli ei tunnustaudu työnantajaksi, ja jos ainoa toimistokin sijaitsee pöytälaatikossa paratiisisaarilla?

Tulevaisuuden työelämä on juuri sellainen, minkälaisen me siitä itse teemme. Näin on ollut ennenkin, eikä ole mitään syytä, että tämä periaate muuksi muuttuu vaikka teknologia kehittyisikin suurin harppauksin. Alustatalouden haasteissa on kyse viimekädessä vain lainsäädännön puutteista. Jos emme halua työssä käyvää köyhälistöä, tulee alustataloutta koskevia lakeja säätää EU:n ja Suomen tasolla, jotta palkalla voi tulevaisuudessakin tulla täällä länsimaissa toimeen. Minimipalkkalaki ei ole ratkaisu, koska se ei ole kehittyvissä talouksissa mikään tae sille, että palkka on elämiseen riittävällä tasolla.

Kaikki työ ei mene alustoille, ellemme sitten äänestä itse sellaisia poliitikkoja, jotka antavat ne sinne mennä ilman sääntelyä. Tässäkin, kuten kaikessa muussakin asiassa, on viimekädessä kyse rahasta, ja elinkeinoelämän maalaamasta ehdottomasta tulevaisuuden kuvasta, jonka me palkansaajat itse voimme maalata paljon kauniimmaksi ja sinisemmäksi.

Rajoittamaton alustatalous palvelee vain pientä rahaeliittiä, sekä niitä harvoja, joille luoja on suonut sellaiset työnantajan kannalta edulliset supertyöntekijän geenit, jotka antavat hyvän muistin, pienen ravintotarpeen, olemattoman unentarpeen, sairastumattomuuden ja lapsettomuuden. Sellaista Suomea minä en halua, eikä tämä tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaikka niin annetaankin ymmärtää. Työehtosopimuksille on tulevaisuudessakin paikkansa, ja varsinkin kolmikannalle, myös ylikansallisissa elimissä ja -yrityksissä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Hilkka Ahde korostaa oikeusjutun suurempaa merkitystä: ”Että kiusatut ihmiset uskaltavat viedä asiansa Aviin”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n viestintäpäällikkönä toimineen Hilkka Ahteen työsyrjintäjutun käsittely alkoi tänä aamuna korkeimmassa oikeudessa. Ahde saapui oikeudenkäyntiin hyvillä mielin siitä, että vuosia kestänyt oikeusprosessi on jo loppusuoralla.

– Olen selvinnyt oman perheen ja liikunnan avulla. Ja myös työkavereiden tuki on ollut tärkeää, eläkkeelle viime syyskuussa jäänyt Ahde kertoi ennen oikeuden istuntoa.

Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2015 AKT:n ex-puheenjohtajan Timo Rädyn työsyrjinnästä. Vuoden 2016 marraskuussa hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen työsyrjinnästä äänestysratkaisulla.

Syyttäjä haki valituslupaa asialle korkeimmasta oikeudesta. Ahde yhtyi syyttäjän valituslupahakemukseen.

– Koko asia on syyttäjän. Minä en ole nostanut mitään oikeusjuttuja, vaan kaikki jutut ovat lähteneet yleiseltä syyttäjältä. Avilta (Aluehallintovirasto) ensin poliisille ja poliisilta syyttäjälle.

Ahteen mukaan tällä oikeudenkäynnillä ei ole enää hänelle merkitystä.

– Minä olen oman asiani voittanut kahdessa oikeusasteessa. Tällä on suurempaa, laajempaa merkitystä. Että kuinka kiusatut ihmiset uskaltavat jatkossa viedä oman asiansa Aluehallintovirastoon.

Vaikuttiko kantelu irtisanomiseen?

Asiassa on kyse siitä, irtisanottiinko Ahteen työsuhde sen vuoksi, että hän oli kannellut Rädyn käytöksestä aville.

Ahde oli jättänyt vuoden 2011 kesäkuussa kantelun Rädyn käytöksestä Aluehallintovirastoon, joka kehotti myöhemmin AKT:ta korjaaviin toimiin epäasiallisen kohtelun loppumiseksi.

Tapaus sai paljon julkisuutta, ja liittoa syytettiin lopulta jopa omien sääntöjensä rikkomisesta, kun AKT:n valtuuston puheenjohtaja ei ottanut esitystä Rädyn hyllyttämisestä käsittelyyn.

Liitto irtisanoi Ahteen seuraavan vuoden maaliskuussa. Ahteen irtisanominen kuitenkin peruttiin nopeasti ja hänen tehtävänimikkeensä vaihdettiin viestintäpäälliköstä yhteyspäälliköksi.

Räty kertoi hovioikeudelle äänestäneensä AKT:n hallituksessa irtisanomisen puolesta luottamuspulan eikä kantelun takia. Se oli myös irtisanomisen ilmoitettu syy.

Hovioikeus totesi kuten käräjäoikeuskin, että Ahteen käsittelypyyntö työsuojeluviranomaisille olisi ollut syrjivä irtisanomisperuste. Hovioikeuden mukaan ei kuitenkaan ollut riittävää varmuutta siitä, että juuri se oli irtisanomisen syy.

Räty tuomittiin hovissa vuonna 2015 Ahteen työpaikkakiusaamisesta vuosina 2006–2012. Oikeuden mukaan Räty oli kiusannut myös entistä sihteeriään. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa 2014 Rädyn 80 päiväsakkoon, mikä hänen tuloillaan oli noin 2 000 euroa. Helsingin hovioikeus päätti helmikuussa 2015 pitää tuomion voimassa.

Oikeuden mukaan Räty syyllistyi työturvallisuusrikokseen ja Ahteen osalta myös pahoinpitelyyn.

Myös kaksi AKT:n luottamushenkilöä tuomittiin sakkoihin, ja AKT sai 20 000 euron yhteisösakon.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN

Keskustelua aiheesta

Finanssikriisi romahdutti innovaatiot – Akava vaatii 6 miljardin yritystukiin uutta suuntaa

Kuva: Thinkstock

Parlamentaarinen yritystukityöryhmä laatii parhaillaan tiekarttaa yritystukien uudistamiseksi. Korkeastikoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava vaatii, että yhteensä noin kuuden miljardin euron tukia suunnataan entistä enemmän yritysten uudistumiseen ja tuottavuuden kasvuun.

Suomen elinkeinorakenteen uudistuminen edellyttää Akavan mielestä sitä, että yritykset kehittävät nykyistä voimakkaammin uusia tuotteita ja palveluita maailmanmarkkinoille.

Järjestö on huolissaan siitä, että sekä julkiset että teollisuuden investoinnit innovaatioihin ovat laskeneet voimakkaasti finanssikriisin jälkeen.

– Suurin romahdus on tapahtunut elektroniikkateollisuudessa, mutta muillakaan toimialoilla kehitys ei ole ollut kovin mainittavaa, Tekniikan akateemiset TEK:n toiminnanjohtaja Heikki Kauppi huomauttaa.

Innovaatiotoimintaan on löydettävä Akavan mielestä uutta rahoitusta jo vuoden 2019 budjetissa. Muun muassa Tekesin myöntämien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tukien määrä on laskenut yli 30 prosenttia reilussa viidessä vuodessa.

– Talouden uudistuminen edellyttää tuottavuuden kasvua lisääviä toimia, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder painottaa.

Hänen mukaansa yrityksiä on kannustettava kasvattamaan arvonlisäystä, tuottavuutta ja kansainvälistymään.

Akava laskee, että julkisten TKI-tukien palauttaminen vuoden 2011 tasolle vaatisi lisärahaa noin 200 miljoonaa euroa. Sen mielestä korotus voitaisiin hoitaa ainakin osittin yritystukiuudistuksesta vapautuvilla varoilla.

Innovaatiotukien tasokorotus voitaneen ainakin osittain rahoittaa yritystukiuudistuksesta vapautuvilla varoilla. Jotta julkiset TKI-tuet yrityksille palautuisivat reaalisesti vuoden 2011 tasolle, tarvitaan noin 200 miljoonan euron lisäpanostus.

Akavan mukaan Suomessa on monimuotoista innovaatiotoimintaa erityisesti teknologian, metsän, biotuotteiden, kemian ja palveluiden saralla.

Yritystukityöryhmän työn on määrä valmistua helmikuussa. Kaksivaiheisesti toteutettavan uudistuksen on tarkoitus astua voimaan vaiheittain vuosina 2019–2023.

Keskustelua aiheesta

Tampereen oopperan suurhanke Veljeni vartija julistaa: Vain aseeton mies on vapaa

Kuva: Petri Nuutinen
Tampereen oopperan suurhanke "Veljeni vartija" on rohkea yritys ratkoa vuoden 1918 traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta.

Vuoden 1918 kansallisen kivun ja häpeän jälkiä on riittämiin. Pidäkkeettömän vihan, kiihkeän idealismin, vallanhimon ja hukatun yhteiskunnallisen suuntavaiston kanssa riittää punnittavaa seuraaville sukupolville vuosikymmeniksi.

Asiaa on Suomessa toki koetettu selvitellä. Historiaa on peitelty, paikkailtu, selitelty ja omin näkökulmin muokattu.

Tampereen oopperan suurhanke ”Veljeni vartija” on yritys ratkoa traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta. Tarinaa ei todellakaan voi syyttää lässähtämisestä tai vaikean aiheen kiertämisestä.

Libretisti Tuomas Parkkinen on tarttunut rohkeasti kipeisiin, raskaisiin ja tuhoisiin aiheisiin. Ajautuminen konflikteihin oli yhtä lailla sattumanvaraista kuin suunnitelmallista. Väkivalta ja impulssit ohjasivat ihmistä ja jääräpäinen periksiantamattomuus johti tuhoisiin seuraamuksiin.

OOPPERA

Tampereen ooppera, Tampere-talo

Olli Kortekangas: Veljeni vartija

Libretto Tuomas Parkkinen – Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Kati Lukka – Puvut Tarja Simone – Valot Ville Syrjä – Koreografi Osku Heiskanen – Kuoronjohto Heikki Liimola – Rooleissa Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala, Juha Kotilainen, Pävi Nisula, Erica Back, Virpi Räisänen, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik; Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro, Tampereen oopperan lapsikuoro

Libretistin valinta on ollut pyrkiä olemaan ärsyttämättä ketään. Ansionsa mukaan saavat niin valkoiset kuin punaiset eikä kukaan pahastu, kun vastapuoli saadaan tuomita yhtälailla. Toiseksi tarina etäännyttää poliittiset linjaukset ja päätökset keskiöstä sivummalle. Liikutaan yksilön kokemuspiirissä. Lisäksi kosiskelu nykyajan suuntaan sirpaloi enemmän kuin rikastaa kerrontaa.

Voittajana tällaisessa on tarinan toiminnallisuus, häviäjänä tapahtumien taustat.

Niin, tämä on draamaa.

Epookkinäyttämöllä sekavuutta

Kati Lukan lavastus heijastelee sekä luokka-asetelmia ja ryhmittymiä että raakalautaisen sekasortoista tilannetta. Varsinkaan katsomon takaosaan yksityiskohdat eivät erotu, niinpä kokonaisuus on hieman sekava. Kohtauksittain notkeasti laskeutuvat kangasseinämät toimivat sen sijaan erinomaisesti, epookki elää. Rakennuslavojen funktiota en tavoittanut, elleivät ne sitten viitanneet muutokseen, muuttoon, lavoiksi lavalla. Ehkä kyse oli eri aikatasojen kohtaamisesta, samaan tapaan mitä tarinan viittauksellisuudessa.

Libretisti-ohjaaja Tuomas Parkkisen näyttämöllä on samaa sekavuutta. Tarina heittelehtii ja koskettelee asioita hektisesti, aineksia on yllin kyllin. Riimittely helpottaa sanottavan erittelyä ja ymmärtämistä. Ohjauksessa on luovaa keksintää, kosketuspintoja riittämiin, intensiteetti paikoin turhankin kireäksi viritetty. Koreografi Osku Heiskanen on hurjan tehtävän edessä, liike kun on muutakin kuin tanssin askelia. Ville Syrjän valot ja Tarja Simonen puvut ovat luonnollinen osa näyttämön informaatiota.

Veljeni vartija -oopperan solistikaarti tekee kauttaaltaan hienoa työtä. Kuvassa heistä vasemmalta Ville Rusanen, Tuuli Takala, Päivi Nisula ja Juha Kotilainen.

Olli Kortekankaan musiikissa on värikkyyttä ja luottamusta hienovireisyyden kantavuuteen. Yksittäinen lauluosuus etenee rapisevasti resitoivan melisman – yksitavuisen itsenäisen sävelkulun – lailla. Kamarimusiikillisen herkkä soinnillisuus on silkkaa nautintoa.

On kuin säveltäjä olisi vapautunut laskettelemaan, viehtynyt sanottavan laventamisen äärellä. Orkestrointi on rohkeaa, puhuttelevaa kerrontaa, tuntuvaa eli kuulijaa koskettavaa.

Orkesteri näytti kapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvalin tyynen selkeästi johtamin ajatuksin ja ohjein mahtavan kuntoisuutensa. Heikki Liimolan valmentamalle kuorolle riitti töitä ja se selvitti ne niin laulun kuin esiintymisen osalta luotettavasti. Ja lapsikuoro, huomisen mestarikurssilla!

Ensi-illassa Tuuli Takala, Tuomas Katajala ja Juha Kotilainen vetivät korkeatasoista solistikaartia kohti uljasta tuloksellisuutta. Kypsyyttä ja soinnin rikkautta, volyymin riittävyyttä oli!

Ville Rusanen, Päivi Nisula, Erica Back, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik sekä Virpi Räisänen varmistivat ammattimaisen onnistumisen. Hieno solistiensemble.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta