– Toisinaan nämä tavoitteet yhdistyvät, mutta usein, varsinkin kaupallisuuden astuessa kuvioihin, ne ovat kuitenkin ristiriitaisia, Hämeen-Anttila kirjoittaa kolumnissaan Helsingin Sanomissa.

Hän muistuttaa, että tieteen peruslähtökohtana on avoimuus. Tulokset on julkistettava, jotta muut tutkijat voivat varmistua niiden oikeellisuudesta.

– Yritysmaailmassa oleellista on pitää tutkimustulokset vain niistä hyötyvän yrityksen yksityisomaisuutena. Tiede pyrkii ilmiöiden ymmärtämiseen arvottamatta tutkimuksen sovellettavuutta. Sumerin syntaksin tutkiminen on aivan yhtä tärkeää kuin englannin syntaksin tutkiminen, vaikka edellistä ei voi kaupallistaa konekääntämistä varten, Hämeen-Anttila vertaa.

– Ei kansainvälistä tiedemaailmaa kiinnosta, hyötyykö jokin paikallinen yritys jossakin marginaalisessa yliopistossa tehdystä tuotekehittelystä. Korkeatasoiset tiedejulkaisut ovat edelleen kansainvälisen arvostuksen perusta, vaikka julkaisut käsittelisivät klassista arabialaista kirjallisuutta, jolla varmasti ei ole taloudellista sovellusarvoa.

Hän vaatii avointa ja rehellistä keskustelua suomalaisten yliopistojen kehittämisestä. Pitäisi ainakin myöntää, että “kaikkea ei voi saada samaan aikaan, ei ainakaan samalla rahalla”.

– Jos haluamme kansainvälisesti arvostettua huippututkimusta, rahoitusta on suunnattava puhtaaseen tieteeseen. Jos taas haluamme yliopistoista talouselämän vetureita, tai palvelijoita, moni korkeatasoinen mutta taloudellisesti tuottamaton tieteenala saa lähteä. Vain juhlapuheissa nämä tavoitteet ovat ristiriidattomia.

Hämeen-Anttila huoahtaa, että onneksi kyse ei sentään ole toisensa kokonaan poissulkevista vaihtoehdoista. Yliopistoissa voidaan tehdä samaan aikaan teoreettista perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta.

– Yliopistojen on vain määriteltävä oma tavoitteensa: kuinka paljon haluamme suunnata resursseja kumpaankin. Molempia ei voi yhtä aikaa tukea maksimaalisen paljon. Tämä tavoite on myös lausuttava julki, juoksematta juhlapuheitten maailmaan, jossa kaikki on mahdollista yhtä aikaa.

Edinburgissa nykyään vaikuttava arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori huomauttaa, että yliopiston on myös säilytettävä riippumattomuutensa niin politiikasta kuin liike-elämästäkin.

– Riippumatta kulloisenkin hallituksen poliittisesta linjasta. Hallitukset tulevat ja menevät, yliopisto säilyy.