– Vuoden alkupuoliskon lukemat antavat toivoa siitä, että palokuolemien määrä voisi laskea siihen mihin pitääkin eli nollaan, SPEKin erityisasiantuntija Ira Pasi sanoo.

Tämä toteutui hetkellisesti vuosi sitten heinäkuussa, jolloin tulipaloissa ei menehtynyt yhtään ihmistä. Tämän vuoden alkupuoliskon lukema 23 palokuolemaa vahvistaa, että palokuolemien määrä jatkaa laskuaan. Vuoden vaihteessa tehdyn tarkastelun mukaan kuuden vuoden liukuva keskiarvo on laskenut 2010-luvulla noin sadasta noin 75:een.

– Jokainen palokuolema on turha ja surullinen, varsinkin kun ne olisi voitu estää. Toimiva palovaroitin on mahtava henkivartija, koska se herättää syvästäkin unesta. Useimmat palonalut pystyy itse sammuttamaan, ja jos poistumisreitit on katsottu ja kokeiltu, on tulipalosta hyvät pelastautumismahdollisuudet.

Pasi muistuttaa myös, että tulipalot voidaan ehkäistä, eivätkä konstit ole kovin kummoiset.

– Silmät auki ja maalaisjärki käyttöön, niin itse kukin havaitsee, missä riskit ovat. Sen jälkeen riskit on helppo poistaa tai minimoida. Esimerkiksi ruokaa ei jätetä liedelle – tai grilliin – kypsymään ilman valvontaa ja lieden ympäristö pidetään tyhjänä palavista materiaaleista.

Tiedot perustuvat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön mediaseurantaan ja Pelastusopiston Pronto-tilastointiin.