Tapaukset ovat saaneet paljon mediahuomiota, ja julkisuudessa on pohdittu myös sitä, lisäävätkö korona-ajan aiheuttamat ongelmat väkivaltaa perheissä. Psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri ja Turun yliopiston dosentti Hannu Lauerma on huolissaan ihmisten ja perheiden henkisestä hyvinvoinnista korona-aikana ja sen jälkeen.

– Korona-aika luultavasti tuo esiin sekä ihmisten hyviä että huonoja puolia: osa ihmisistä reagoi niin, että yhdessä vietettävä aika nousee enemmän tapetille ja toisista pidetään huolta. Sitten ovat ne ihmiset, joilla on valmiiksi elämässään isoja ongelmia ja jotka näissä oloissa tympääntyvät, tuskastuvat ja kriisiytyvät entisestään. Olen huolissani siitä, että nyt jää hoitamatta paljon sellaista, joka ajoissa hoidettuna hoituisi helpommin ja joka hoitamatta pahenee ja kroonistuu, Lauerma sanoo.

Poliisi ei ole toistaiseksi kertonut Vantaan tai Oripään tapauksista mitään sellaista, mikä viittaisi korona-aikaan mahdollisena taustatekijänä. Vaikka erilaiset kriisit koettelevat ihmisten henkistä kestävyyttä, Lauerman mukaan aiempien suurten mullistusten – kuten talouskriisien – aikana ei kuitenkaan yleensä ole nähty nousua esimerkiksi itsemurhien määrässä, jopa päinvastoin.

Vaikuttaako uutisointi uusiin tekoihin?

Lauerma haluaa korostaa, että lapsisurmat ovat Suomessa nykyään erittäin harvinaisia aiempiin aikoihin verrattuna.

– Jos tilannetta tarkastellaan vaikka 1950-luvulta lähtien ja mukaan otetaan myös perhesurmat, joissa tekijä ottaa hengiltä koko perheen, alle 14-vuotiaan lapsen todennäköisyys tulla tapetuksi on nykyään aivan minimaalinen. Vielä 1990-luvulla surmattujen lasten lukumäärä oli kaksinkertainen verrattuna 2000-lukuun, Lauerma sanoo.

Lauerman mukaan ihmisten käsitys tapausten yleisyydestä on vääristynyt median takia.

– Meillä vallitsee illuusio aivan päinvastaisesta tilanteesta, koska nykyään perhesurmat ovat aina iltapäivälehtien lööpeissä, ja ne uutisoidaan hyvin näyttävästi ja vielä kolmessa vaiheessa: ensin esitutkinnassa, sitten alioikeuskäsittelyn aikana ja jokseenkin säännönmukaisesti vielä hovioikeuskäsittelynkin vaiheessa.

Lauerma epäilee, että näyttävä uutisointi voi jopa olla osaltaan vaikuttimena uusissa samankaltaisissa teoissa.

– Uutisoinnissa pitäisi korostaa avun saamisen mahdollisuutta sen sijaan, että tehdään sellaista sosiaalipornoa kuin tehdään. Pidän aika mahdollisena, että nykyinen näyttävä uutisointi lisää tekojen todennäköisyyttä siten, että niissä on malli valmiina.

Naisten ahdinko huomataan usein neuvolassa

Kun lapsisurmista puhutaan yleisellä tasolla, isien ja äitien teoissa nähdään joitain eroja, Lauerma kertoo.

– Miehet surmaavat yleensä vanhempia lapsia kuin naiset. Naiset tekevät pääasiassa enemmän jopa vastasyntyneisiin ja vauvaikäisiin kohdistuvia tekoja. Se onkin ainoa vakavien väkivaltarikosten laji, jossa naiset johtavat miehiä.

Naisten tekojen takana on usein äärimmäinen psykososiaalinen ahdinko ja suorastaan mielisairauden asteinen niin sanottu lapsivuodepsykoosi tai psykoottinen depressio, Lauerma selittää.

– Ensinnäkin tilanne voi olla sellainen, jossa lapsen syntymään liittyy voimakkaita ristiriitaisia tunteita. Toisekseen synnytyksen jälkeen aiemmin korkealla ollut estrogeenin eli naishormonin määrä tulee romahtaen alas, mikä altistaa äidin sekä depressiolle että psykoosille. Jos sen lisäksi vielä kitisevä nyytti valvottaa yön toisensa perään eikä apua ole, aiemmin terve ihminen voi sairastua hyvin rajustikin tällaiseen tilaan.

Lauerma kertoo, että Suomen neuvolajärjestelmän ansiosta tilanne yleensä huomataan ja äiti pystytään ohjaamaan hoitoon.

– Näiden tilojen hoito psykiatrisella osastolla tapahtuu nopeasti, ja ne vastaavat yleensä hoitoon erittäin hyvin. Ennuste on hyvä.

Isien ongelmat jäävät helpommin piiloon

Miesten ongelmien huomaaminen on vaikeampaa.

– Miehillä on valmiiksi enemmän mielenterveysongelmia. He ovat useammin asosiaalisia tai persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, jotka tekevät tekonsa jonkinlaisessa ahdingossa tai jopa ihan vain kostamisen takia. Olen nähnyt tapauksia, joissa avioerotilanteessa mies on ajatellut, että tehokkain, karmein ja subjektiivisesti tyydyttävin tapa kostaa koettu hylkääminen on se, että otetaan lapset hengiltä.

Lauerman mukaan miehet tekevät myös naisia enemmän niin kutsuttuja laajennettuja itsemurhia, joissa tekijä tappaa itsensä lisäksi koko perheensä.

– Tällaiset persoonat pitäisi saada ajoissa tunnistetuksi. Se on vaikeaa varsinkin kun he eivät useinkaan ole hoitomyönteisiä, Lauerma sanoo.

Suomessa apua vaikeassa tilanteessa antaa esimerkiksi Mieli Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelin, joka päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111. Lisätietoa ruotsin-, englannin- ja arabiankielisistä kriisipuhelimista löytyy osoitteesta http://www.mieli.fi.

Maria Rosvall