x
Kuva: Ella Kaverma
Hannu Lintu, 48: ”Monet lukevat kasvojani aivan päin seiniä”

Hannu Lintu, 48

Kun katson itseäni peilistä, koen olevani todellinen stone face mutta tiedän kyllä, että muut näkevät minut hyvinkin ilmeikkäänä. Joitakin naamani ärsyttää, joitakin se kiinnostaa ja joidenkin mielestä se on ilmeisesti jotenkin kovin taiteellinen. Ongelmia syntyy usein silloin kun luullaan kasvojeni kertovan kaiken sisäisestä maailmastani. Olen koko ikäni kuullut, että ”Hannusta näkee aina mitä se ajattelee”. Virhe! Ihmiset ovat usein tulkinneet ilmeitäni väärin.

Olen toki aina tiennyt olevani ilmeikäs, mutta meni aika pitkään ennen kuin tajusin, että monet ihmiset lukevat kasvojani aivan päin seiniä. Minulla oli aikoinaan paljonkin maneereita ja ilmeitä, jotka olivat tahattomia. Esimerkiksi urani alkuvaiheessa valitettiin usein, että ”se hymyilee ivallisesti”.

Itselläni ei aluksi ollut aavistustakaan siitä mitä ilmettä tarkoitettiin kunnes tajusin, että normaaliksi tarkoittamani hymy luettiin tietoiseksi ylimielisyyden osoitukseksi. Tämä sietämätön tulkinta seurasi minua pitkään.

Varsinkin silmät ovat tärkeä osa kommunikaatiota ja niiden kautta kulkee tietoisesti paljon reaktioita ja informaatiota.

Yleisesti ottaen meitä kapellimestareita on kahdenlaisia: toiset ovat kivikasvoja, joilla ei ilmekään värähdä vaikka musiikissa olisi kyse atomiräjähdyksestä, ja toiset taas ovat hirvittävän ilmeikkäitä. Olen kyllä silloin tällöin yrittänyt pitää naamani töissä peruslukemilla, mutta eihän se pysy. Orkesterinjohtajalla on sitä paitsi kiireellisempääkin tekemistä kuin järjestellä ilmeitään. Toisaalta kasvot, varsinkin silmät, ovat tärkeä osa kommunikaatiota ja niiden kautta kulkee tietoisesti paljon reaktioita ja informaatiota jos niin halutaan.

Olen onneksi suhteellisen tyytyväinen katsoessani peiliin. Kyllähän kasvoissani näkyvät usein väsymyksen, stressin, juhlimisen ja jetlagin merkit, mutta eivät ne minua vaivaa. Vanheneminen ei myöskään häiritse: iän myötä huomaan pitäväni kasvoistani yhä enemmän.
Hannu Lintu on Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari.

 

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 18.8.2016.

Keskustelua aiheesta