Eivätkä tässä ole mukana Helsingin omistamien yhtiöiden tai yhteisöjen omistuksissa olevat kiinteistöt. Ne käsittävät noin 1 200
kiinteistöä, keski-iältään 1960-luvun rakennuskantaa. Ja vielä harvempi tulee miettineeksi, että näissä kiinteistöissä on noin 1,2 miljardin euron edestä korjausvelkaa. Eli kiinteistöt ovat ajan saatossa rapisseet enemmän kuin mitä niitä on korjailtu. Jokainen asuntonsa omistava ei varmasti sulattaisi tällaista vaan pyrkisi pitämään omaisuudestaan parempaa huolta.

Onneksi Helsingissä ollaan tarttumassa tähänkin haasteeseen ja valmistelussa on ollut pääkaupunkimme lähes 470-vuotisen historian ensimmäinen kiinteistöstrategia, joka on tällä hetkellä poliittisessa päätöksenteon putkessa. Strategiatasolla tarkoitus on linjata pitkälle tulevaisuuteen kaupungin kiinteistöjen suunnittelua, rakennuttamista, rakentamista, ylläpitoa ja omistamista unohtamatta erillistä ohjelmaa, jolla pyritään selättämään kaupungin omissa kiinteistöissä ilmeneviä sisäilmaongelmia. Jokaisella kaupungin työntekijällä, varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella, koulussa käyvällä nuorella, kaupungin hoivassa olevalla vanhuksella, kaikkilla, jotka kaupungin tiloja käyttävät, on oikeus terveelliseen toimintaympäristöön.

Yhdelläkään strategialla ja toimenpideohjelmalla ei saavuteta mitään, ellei niiden jalkauttamisessa onnistuta. Tämä koskee itse asiassa kaikkia strategioita toimialoista riippumatta. Strategioihin kirjatut kunnianhimoiset tavoitteet ja toimenpideohjelman kirjaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä, ellei kaupungin suorittavalla portaalla ole minkäänlaisia edellytyksiä toteuttaa tavoitteita ja toimenpiteitä, joita poliittiset tahot ovat linjanneet. Toki se vaatii aivan uudenlaista ajattelua ja ymmärrystä mitä on järkevää tehdä, miten se on järkevintä tehdä, miettiä prosesseja, kenties kohdentaa jo olemassa olevia resurssejakin uudella tavalla ja ennen kaikkea selkeyttää johtamista ja vastuita. Kutsuttakoon tätä jalkauttamista operatiiviseksi toiminnaksi, jossa vastuu on virkamieskunnalla ja suorittavalla portaalla.

Poliittisen päätöksenteon vastuu konkretisoituu taas siinä vaiheessa, kun aletaan puhumaan resursseista. Meidän päättäjien tehtävänä ei suinkaan ole keksiä suorittavalla portaalle mahdollisimman paljon tehtäviä vaan yhtä lailla mahdollistaa, että tehtävät ovat sisällöllisesti sellaisia, jotka ovat resursseiltaan mahdollista toteuttaa. Ja tämä pätee ihan kaikkeen tekemiseen, vaikkapa vanhustenhoidosta, nuorten syrjäytymisen ehkäisystä aina varhaiskasvatukseen.

Luottamus siihen, että kaupungissa tehdään työt olemassa olevilla resursseilla mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti on yhtä oleellista kuin luottamus siihen, että mikäli resurssit eivät riitä, niistä pitää uskaltaa puhua ja tarpeen mukaan niitä lisätä. Siitäkin huolimatta. että Helsingin kaupunkistrategian tiukat talous- ja tuottavuustavoitekirjaukset ylivallalta tuntuukin. Siksi joka vuosi me päättäjät istumme viikon ajan kaupungintalolla neuvottelemassa aina seuraavan vuoden budjetista. Ja kuten apulaispormestarimme Nasima Razmyar on kaupungintalolla asian ansiokkaasti kiteyttänyt, jotta Helsinki olisi maailman toimivin kaupunki, meidän tulee pyrkiä tekemään asiat päivä päivältä paremmin.