Elokuva
8.12.2016 20:00 ・ Päivitetty: 7.12.2016 15:58
Hätkähdyttävässä raiskauselokuvassa menestyvä yrittäjänainen ei tyydy uhrin osaan
Hätkähdyttävässä raiskauselokuvassa menestyvä yrittäjänainen ei tyydy uhrin osaan.
Hollantilaisohjaaja Paul Verhoeven on sekä eurooppalaisen että amerikkalaisen elokuvan pieniä erikoisuuksia, mutta esimerkiksi Suomessa hänen varhaisteoksiaan kotimaassaan ei ole esitetty televisiossa. Fysiikkaa ja matematiikkaa opiskelleen elokuvantekijän tunnetuimmat työt panostavat aseelliseen ja eroottiseen toimintaan, mutta ohjaaja itse tunnetaan älykkönä.
Sen lisäksi Verhoeven uskoo ainakin jonkinlaiseen Kristukseen, josta hän on myös kirjoittanut myyttejä ravistelevan kirjan Jeesus Nasaretilainen (2008, suomennos 2012). Lisäksi ohjaaja kuuluu Jesus Seminar -tutkijaryhmään, joka äänestää vapahtajaa koskevista linjauksistaan.
Ei ihan jokamies siis.
Verhoeven ohjasi 1990-luvun taitteen molemmin puolin joukon ruumiin ja mielen vaaroilla leikitteleviä jännäreitä. Robocop (1987), Total Recall (1990) ja Basic Instinct (1992) näyttäytyvät liki satiireina moderneista yhteiskunnista ja sosiaalisista suhteista. Paljasta pintaa tauotta tyrkyttänyt stripteasekalkkuna Showgirls (1996) pitkälti tappoi hollantilaisen Hollywood-uran.
Uhri vai tilanteen ”herra”?
Kolmen ranskankielisen EU-maan yhteistuotanto Elle (2016) on palauttanut Verhoevenin trendimainetta aina Oscar-spekulointeihin asti. Cannesin filmijuhlilla sille taputettiin seitsemän minuuttia. Rohkea seksuaalisuus Ranskan ykkösnäyttelijän Isabelle Huppertin johdolla on kuitenkin niin leimallisesti taide-elokuva, että vaikea kuvitella sille Yhdysvaltojen konservatiivisen elokuva-akatemian tai suuremman yleisön suosiota.
Elle
Ohjaus:Paul Verhoeven
Pääosissa: Isabelle Huppert, Laurent Lafitte, Anne Consigny
2016, 131 minuuttia
★☆☆☆☆
Päinvastoin Huppertin esittämä päällikkö altistaa itsensä uusille loukkauksille, mutta korostaen omaa toimijuuttaan, tahtoaan ja päättäväisyyttään. Raiskaaja ei ole tästä näkökulmasta vaarallisen pelin voittaja, vaan kärjistyksen mukaan ”uhri” nousee tilanteen ”herraksi”.
Ellen sairauden takana on toinen, kipeä menneisyys, joka oireilee kammottavasti.
Uusin palanen ketjussa
Etenkin Verhoevenin muuta tuotantoa vasten painajaismainen psyykekuvaus Elle on looginen palanen pitkässä ulkoisen ja sisäisen suhdetta pohtivassa ketjussa. Hollantilainen ei tarjoa yleisölle pienintäkään täkyä tuntea sääliä tai surua masokistista päähenkilöä kohtaan. Kalsea psyykkinen tunnelma jännittyy ikkunaovia paiskovassa syysmyrskyssä. Läpeensä kyynisen elokuvan painolastina ovat ylilatautunut älyllisyys ja hyinen ihmiskuva. Kaikki miehet ovat roistoja, pettäjiä tai luusereita. Naisista muodostuu kattava kokoelma eritasoisia hermoraunioita.
Ellen tahallinen poleemisuus haluaa herättää kiusallisia ajatuksia ja epämiellyttäviä tuntemuksia epätoivoisten ihmisten takertumisesta vihoviimeisiin oljenkorsiin. Ellei teosta sivistyksen ohuesta pinnasta pitäisi haukotuttavana roskana, se voisi hiertää kengässä Michael Haneken tai Lars von Trierin parhaiden elokuvien tavoin.
Rane Aunimo
Demokraatti
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.