D-analyysit

Haussa presidenttiehdokas

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti ottaa hajuraon puoluepolitiikkaan sopivasti juuri silloin, kun presidentinvaalit ja maakuntavaalit osuvat päällekkäin. Näin Niinistön eri tarvitse koskea ensi syksyn presidenttikampanjassaan sisäpolitiikkaan, johon emopuolue kokoomus on rakennellut sote-valinnanvapauden kaltaisia kiusallisia miinoja.

Sen sijaan hän voi keskittyä presidentin leipälajiin, joka on ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja syleillä koko kansaa puoluekannasta riippumatta.

Myös SDP:ssä keskityttäisiin kernaasti presidentinvaalien strategiaan, joka on savolaisittain sanottuna toteutusta vaille valmis. Vain ehdokas puuttuu.

SDP on tulevien presidentinvaalien alla kosinut kahdesti ja saanut rukkaset kolmesti. Ensin kieltäytyi Eero Heinäluoma, sitten asiaa harkittuaan Jutta Urpilainen. Lopulta uudelleen tunnustelun kohteena ollut Heinäluoma toisti sen, mitä oli ensimmäisellä kerralla sanonut. Vastaus oli kukkapuskasta huolimatta edelleen kohteliaan kielteinen.

Istuvan presidentin haastaminen ei ole kiitollinen tehtävä, kun hänen kannatuksensa on yli 70 prosenttia.

Eräs kieltäytymisten taustalla vaikuttava asia on Niinistön suosio. Istuvan presidentin haastaminen ei ole kiitollinen tehtävä, kun hänen kannatuksensa on yli 70 prosenttia. Oli haastaja kuka hyvänsä, tappio on todennäköinen. Perinteisillä puolueilla on kuitenkin piintyneet tapansa. Ne ovat tavanneet asettaa omat ehdokkaansa, jos Kekkonen ei ole mukana kisassa.

Edellisten presidentinvaalien tulos ei ollut SDP:n kannalta myönteinen. Vika tuskin oli ehdokkaassa. Paavo Lipponen on edelleen puoluekentän kaikilla laidoilla eräs arvostetuimmista entisistä pääministereistämme. Yksi syy tappioon oli luultavasti kampanjoinnin luonteen nopea muutos. Vahva oma ehdokas ei nykyisin välttämättä riitä. Ympärille tarvitaan sosiaalista mediaa ja puolueiden ulkopuolisia voimia.

Takavasemmalta viime vaaleista noussut vihreiden Pekka Haavisto on tästä erinomainen esimerkki. Hän pääsi yllättävällä nosteellaan toiselle kierrokselle ja haastoi ennakkosuosikki Niinistöä loppuun saakka.

Jos SDP:ssä koetaan, että tulevissa presidentinvaaleissa on tärkeää haastaa Niinistö, haastaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että oma ehdokas on mukana vaalin toisella kierroksella ja estää Niinistöä saamasta ensikierroksen äänistä yli 50 prosenttia.

Tavoite on kova, ja siihen tarvitaan kiinnostava, tuore ehdokas, jossa on kykyä ryhtyä kansanliikkeen veturiksi.

Avain SDP:n presidenttiongelmaan on viime presidentinvaalien trauma, josta pitäisi päästä ylitse. Parhaiten siinä auttaa rohkea, ennakkoluulottomasti valittu oma ehdokas, jonka ei tarvitse nousta varttuneempien valtionmiesten joukosta. Ehdokkaan ei ole pakko olla taustaltaan pitkän linjan ulkopoliitikko, koska hän tulee puolueesta, jossa puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

JK. Viikonloppuna valitaan perussuomalaisten uusi puheenjohtaja – ja samalla mahdollisesti kaadetaan hallitus. Kauas on perussuomalaiset edennyt Veikko Vennamon päivistä, jos uutinen perussuomalaisten kriisisuunnitelmasta eli puolueen jakautumisesta hallituksen hillotolpparyhmään ja Halla-aho-persuihin on totta.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat