– He tietävät ensimmäisenä, milloin asiat alkavat mennä päin helvettiä. Kun olin Kosovossa ihmisoikeusraportoijana, naiset kertoivat, että nyt jotain tapahtuu, kun miehet kantavat aseita kotiin jatkuvasti enemmän ja pitävät salaisia neuvotteluja, Rehn kertoo.

Rehn on kohdannut paljon sotien ja konfliktien uhreja, erityisesti naisia. Kamaluuksia kokeneita naisia kohdatessa voimattomuuden tunne oli raastava. Rehn saattoi vain kuunnella, paijata olkapäitä ja osoittaa empatiaa.

– Mutta uhrien kanssa puhuminen on myös palkitsevaa. Minulle aina korostetaan, että ”I’m not a victim, I’m a survivor!”. Se on tärkeä muistutus, että näkisimme heidät selviytyjinä. Kun haluamme auttaa, emme saa olla säälimässä. Sääli ei auta mihinkään.

Rehnin mielestä on erittäin tärkeää aina kysyä: ”Miksi?”. Siten ollaan myös lähempänä mahdollisuutta estää kauheuksia ennalta.

– Emme saa mitään rauhaa syntymään, jos asioiden juuria ei saada kunnolla pengottua, Rehn sanoo.

Monien suhtautuminen tämän päivän pakolaiskriisiin ja puheet Euroopan sulkemisesta saavat Rehnin murheelliseksi.

– Muurien rakentaminen ei ole tätä päivää, eikä paluuta menneeseen ole. En voi ymmärtää tätä pelkoa. Sen vuoksi olen käyttänyt paljon aikaa siihen, että käyn valistamassa siitä, minkä vuoksi ihmiset lähtevät, hän sanoo.

Lue Elisabeth Rehnin koko haastattelu Demokraatin viikkolehdestä 26.5.