Hehkuvat pienoisoopperat – kotikutoisesti saksalaisittain

Kuva: oona söderblom / suomen kansallisteatteri
Sancta Susannan rooleissa ovat muun muassa Laura Pyrrö ja Mari Hautaniemi.

Saksalaisen Paul Hindemithin kaksi pienoisoopperaa ovat hyvä esimerkki valtakulttuuria tukevan ja sen haastavan marginaalikulttuurin merkityksestä.

Tarvitsemme hidasliikkeistä ja massiivista kesto-oopperaa, mutta myös käänteissään ketteriä ja muotoaan ja lähestymistapaansa muuntelevia pienoistaideteoksia.

Notkeus ja intiimiys ovat arvoja, joita ei tule halveksia eikä kannata hukata. On ilo kohdata ja saada kuulla ja nähdä tällaisia rohkeasti toteutettuja raritetteja, useimmiten täysin aiheetta sivuun sysättyjä taideteoksia. Puhdistava vaikutus on toisenlainen, mihin laajan screenin reunattomassa syleilyssä saa tottua.

Laura Pyrrö on viime vuosina noussut keskeiseksi uusien ja outojen musiikkiteatteriesitysten ideoijaksi ja maahantuojaksi. Kun taiteilija on itse erinomainen laulaja, uskottavuus on moninkerroin luottamusta herättävä, laadun tae.

Suomen Kansallisteatteri
Omapohja
Paul Hindemith: Hin und zurϋck, libretto: Marcellus Schiffer
Paul Hindemith: Sancta Susanna, libretto: August Stramm
Ohjaus Ville Saukkonen – suomennos ja sovitus Laura Pyrrö – valot Anna Rouhu ja Titus Torniainen – maskeeraus Taru Haili – lavastus ja puvut työryhmä– rooleissa Laura Pyrrö, Petri Bäckström, Jouni Bäckström, Margit Westerlund, Mari Hautaniemi, Tuulia Eloranta, Oskari Kymäläinen, nunnakuoro, soitinyhtye

Hindemithin 1920-luvulla varsin nopeahkosti sävelletyt pienoisoopperat ovat sekä herkulliset että tyyliltään toisilleen varsin vastakohtaiset teokset.

Hin und zurϋck (Sinne ja takaisin…, Sinne – tänne, Ees taas) kertoo perheen rouvan syntymäpäivästä. Vanha, kuuro täti odottaa ruokaansa, lahjan ojentava mies mustasukkaistuu vaimon saamasta rakastajan kirjeestä ja tulee ampuneeksi vaimonsa. Teon lopullisuuden huomattuaan hän katuu ja ottaa hengen itseltäänkin. Aikaa esityksessä on tähän mennessä kulunut muutama minuutti.

Paikalle ilmaantuu Viisas mies, joka ottaa ohjat ja kääntää asetelman päälaelleen. Tarina vaihtaa suuntaa takaisin kohti alkua ja kaikki palaa lähtöpisteeseensä.

No mitä? Että ihminen on yksinkertainen! Hän vain jatkaa samaa rataa, tarina vielä työryhmän toteuttamana toistetaan, että varmasti cirkulaatio tulisi todistetuksi elämänmenossa. Ei alkua, ei loppua, ikikiertoa vain. Ei opi ihminen juurikaan elämässään, toistaa ja törttöilee, meni se miten päin tahansa. Ja luulee aina selviytyvänsä.

Kärjistäminen ja karikatyyrit, kaikkinaisen hienostelun välttäminen, äkkipikaisuus, mahdottomuus, hymy ja hulluttelu, siinä määreitä esityksen tyylille.

Mutta vielä, tarinahan tämä vain on. Sitä voi käännellä kuin räiskälettä pannulla. Ei sitä pidä vetää yksi yhteen todellisuuden kanssa, teatteria, oopperaa! Sen pituinen se.

Sinne–tänne-ooppera on eräänlainen kabaree, sen musiikillinen anti jalostettua kabareeta. Mieleen nousevat viime vuosisadan alun saksalaismallin weillmäisyydet, brechtiläisyydet, Eisler, Neuvostoliitosta Majakowski, Harms, futurismi jne. Avatgarde aina, tavalla ja toisella. Ei vähiten Tom of Finland -tyyppiseksi tehdyn Viisaan miehen hahmossa!

Luostarin puutarhassa

Toisessa oopperassa puhdashenkinen Susanna näkee luostarin syrjäisessä kolkassa nuoren parin hekumoivan häpeilemättömästi. Ja voi sitä kiusausta ja kauhistusta, uteliaisuutta, tuskaa ja kiihkoa, himoa ja halua, synnin tuntoa ja kiusaajan (saatanan) valtaa.

Hän puhuu asiasta ystävättärensä kanssa ja pian putoilevat kaavut heiltäkin. Siihen herää myös laulava nunnakuoro. Mutta ohjaaja säilyttää otteen, esitys ei mene pitemmälle. Hyvin pidätelty.

Keskusteluun on liittynyt myös kolmas nunna. Tarinassa viitataan himoilleen antautuneen sisar Beatan kohtaloon tulla muuratuksi elävältä luostarin muuriin. Susanna alkaa kuulla ääniä ja halajaa vaaditun tunnustuksen sijaan tulla muuratuksi muuriin hänkin.

Musiikki oopperassa on vivahteikkaampaa, ilmaisurikkaampaa kuin edellisessä ”Murha”-oopperassa. Tarina on vakava ja lähellä jokamiehen ja jokanaisen viettimaailmaa.

Ohjaaja Ville Saukkonen on saanut esiintyjistä karistettua jäykkyyden, mikä niin usein laulajia luonnollisista syistä lavalla vaivaa. Ohjaaja on perannut kaikki sopet mielensä viidakoista surrealismia myöten. Pikakelauksella eteenpäin -ajatus (oopperoiden yhteispituus n. tunti) on pysynyt ihmeen hyvin otteessa. Pienoisoopperat tarjoavat täyttä elämysantia.

Solistien äänet ovat parhaasta päästä (!), mikä tekee esityksistä aina vain nautinnollisempia. Rutiini ja vahva mieli täydentävät äänimateriaalin jalostuneisuuden. Muusikot ovat kaiketi turvafirman lähettiläitä, mikä helpotus! Hindemith soi hyvin.

Ahdas näyttämö Omapohjassa mukautuu norjasti kohtausten käänteisiin. Oopperat valmistelleen työryhmän, ohjaaja – lavastaja-puvustaja – valaisija – maskeeraaja, idearikkaus ja toimintakyky ovat mahdollistaneet onnistuneen oopperaillan.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

37 vuotta John Lennonin kuolemasta – Yoko Ono asuu yhä samassa talossa, murhaaja pysyy kiven sisällä

John Winston Lennon ja klassinen Rickenbacker 325-kitara beatlemanian pyörteissä vuonna 1964.

John Lennon murhattiin tasan 37 vuotta sitten, kun hän oli tekemässä paluuta musiikkiin viiden vuoden tauon jälkeen.

The Beatles-yhtyeen jäsenenä maailmanmaineeseen noussut säveltäjä-muusikko-rauhanaktivisti ammuttiin julmasti kotiovelleen New Yorkissa myöhään joulukuun 8. päivän iltana vuonna 1980.

Liverpoolissa syntynyt John Lennon oli kuollessaan 40-vuotias.

Tuona koleana joulukuun iltana Lennon oli palaamassa vaimonsa Yoko Onon kanssa kotiin äänitysstudiolta. Kello 22.50 New Yorkin aikaa hän nousi Dakota-rakennuksen edustalla autosta.

Porttikongin varjoissa pälyili mies, joka oli odottanut hänen paluutaan pahat mielessä. Kun John Lennon oli ohittanut hänet, ampui mies (jonka nimeä emme mainitse) lähietäisyydeltä viisi laukausta kohti Lennonia. Selin murhaajaan olleeseen Johniin osui neljä luotia.

Paikalle hälytetty poliisiauto toimitti uhrin Rooselvelt-sairaalaan. Lääkärien ponnisteluista ja elvytysyrityksistä huolimatta oli hänet todettava kuolleeksi.

Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä vankilassa kuin ulkomaailmassa.

Lennonin leski, 84-vuotias Yoko Ono asuu yhä samassa Dakota-talon asunnossa New Yorkissa.

Murhaaja puolestaan istuu edelleen vankilassa.

Tekijä tuomittiin elinkautiseen. Hänen anomuksensa ehdonalaiseen pääsystä ovat järjestään kaatuneet. Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä kiven sisällä kuin ulkomaailmassa, jossa John Lennonin murhaajalla ei ole paras ennuste ystävistä ja vaikutusvallasta.

8.12.1980 oli miljoonille The Day The Music Died. The Beatlesin musiikki oli kokonaiselle sukupovelle lapsuuden ja nuoruuden sound track.

Paljon muutakin hyvää musiikkia tehtiin noin vuosina. Silti The Beatles oli enemmän, yhtye yli muiden. Eikä pelkkää historiaa. Myös uudet sukupolvet löytävät Fab Fourin ja John Lennonin musiikin.

Ylen Teema & Fem -kanava muistaa tänään Lennonia klo 22.55 alkaen.

Lennonin viimeiset sanat -ohjelmassa BBC:n toimittaja Andy Peebles kertoo radiohaastattelusta, jonka hän teki John Lennonin ja Yoko Onon kanssa vain kaksi päivää ennen kohtalokasta päivää.

John Lennon kehui aina New Yorkia. Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan hän kertoo kokevansa olonsa siellä turvalliseksi. Traagista.

Ringo Starr taas keikalle Suomeen – viime kerrasta lähes 20 vuotta

Kuva: Lehtikuva-AFP

Ex-beatle Ringo Starr tulee Helsinkiin keikalle ensi kesänä. Ringoa avittaa hänen All Starr -kokoonpanonsa. Bändissä musisoi kovan luokan tekijöitä, kuten Totosta tuttu kitaristi Steve Lukather ja muun muassa kitaristiässä Steve Vain taustalla nähty rumpali Gregg Bissonette.

Ringo Starr on esiintynyt Suomessa kahdesti aikaisemminkin, Pori Jazzeilla vuonna 1992 ja Helsingin jäähallissa vuonna 1998.

Ringon soolouran hitteihin kuuluvat It Don’t Come Easy, Back Off Boogaloo, Photograph sekä Weight of The World. Ringon tuorein, järjestyksessään 19. sooloalbumi ilmestyi syyskuussa.
Beatles hajosi vuonna 1970.

Ringo Starr All Starr Band esiintyy Kaisaniemen puistossa 13. kesäkuuta.

AVAINSANAT

Teosto blokkasi musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa

Kuva: Kuvakaappaus Youtubesta

Musiikintekijöiden tekijänoikeuksia valvova Teosto on estänyt musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa. Blokkaus koskee huomattavaa osaa sekä kotimaisten että ulkomaisten artistien musiikista.

Youtuben omistama Google kertoo sivuillaan, että yhtiö ei ole onnistunut uusimaan Teoston kanssa tekemäänsä lisenssisopimusta, joten jotkin musiikkia sisältävät videot estetään Suomessa.

Asiasta uutisoi aiemmin Iltalehti.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansallisooppera Estonia juhlistaa sata vuotta täyttävää isänmaataan – vakuuttavan ilmaisukykyiset terveiset etelänaapurista

Kuva: Tanel Meos
Sopraano Kristel Pärtna hurmasi Viron kansallisooppera Estonian La Traviatan Violettana.

 

Maailman valloittajia riittää! Verdin La Traviata tekee sen oopperateosten rivissä, Kansallisooppera Estonia oopperaestradien sarjassa. Virolaisten esitys on itsessään yhdenlainen menestystarina. La Traviatan viimeisin taival on kestänyt parisenkymmentä vuotta. Suosio on ollut suuri ja tarve ohjelmistossa pysymiseen pakottava.

Tarina perustuu kirjailijan kokemuksiin pariisilaiskurtisaanin kanssa. La traviata tarkoittaa langennutta naista.

Kuvankauniin kurtisaani Violettan tanssiaisissa nuori Alfred tapaa ihailemansa kaunottaren. Sairaudestaan vasta toipunut Violetta on yllättynyt rakastuneen Alfredin lämpimistä sanoista ja huolenpidon halusta.

Tapahtumat etenevät parin yhteiselämän alkamiseen, mutta särön tuo siihen nuorukaisen isän vaatimus lopettaa suhde sen epäsäädyllisyyden vuoksi.

Lopulta Violetta taipuu kammottavan vaatimuksen edessä ja kirjoittaa Alfredille erokirjeen. Tauti alkaa riuduttaa nuorta kaunotarta ja vaikka käänne parempaan lopulta tapahtuu, kaikki on myöhäistä. Sairaus vie uudelleen toisensa löytäneet rakastuneet erilleen, Violetta kuolee.

OOPPERA

Kansallisooppera Estonia (vierailu Aleksanterin teatterissa Helsingissä)

Giuseppe Verdi: La Traviata

Libretto Alexandre Dumas nuoremman romaanin Kamelianainen pohjalta Francesco Maria Piave – Kapellimestari Jüri Alperten-  Ohjaus Neeme Kuningas – Lavastus ja puvut Anna Kontek – Valaistus Esko Suhonen – Rooleissa Kristel Pärtna, Hatšatur Badaljan, Rauno Elp, Helen Lokuta, Juuli Lill, Roman Chervinko, Mart Laur, Märt Jakobson, Mart Madiste, Rostislav Gurjev, Mati Vaikmaa, tanssijat Urve-Ly Voogand ja Taras Titarenko: Kansallisooppera Estonian orkesteri ja kuoro

Yllättävää verkkautta, kiireettömyyttä

Helsingin vierailulla oopperan alkusoitto soi poikkeuksellisen verkkaisena, johdanto valmisteli illan alustan huolella ja yksityiskohtaisesti. Ulos- ja ylöstulot kuuluivat selkeinä, jäntevät rytmityksiköt korostuivat.

Ja jotain mielessä liikahti: oli kuin talon vanha henki olisi vastannut, herännyt muistoihinsa. Tällainen sointi, tällainen akustiikka tänä digittävänä aikana. Vain perinteikäs ”Mittemot” puuttui illan päättyessä. Ei Bulevardiaa enää.

Näyttämön ihastuttavan runsas yleisilme oli avoimen romanttinen. Ja kuoron osuus heti alkuvaiheesta lähtien suorastaan tulvi luontevana antautuvaa osallisuutta, veikeyteen saakka.

Orkesterin tapa poimia yksityiskohtia ja partituurin persoonallisia piirteitä läheni kertojan tehtäviä. Loppua kohti orkesterin soitto oli yhä notkeampaa, yhtenäisempää ja hienovireisempää. Äärimmillään musiikki kuin näykki kiusoitellen fraaseja esiin.

Viimeinen kohtaus eli todella vaikuttavana. Violettan lopun hetkissä sairaan suojaksi laskeutuneet hauraan harsomaiset verhot nousivat hitaasti ylöspäin, päästivät sitten otteensa ”maasta” ja laskeutuivat irti kiinnikkeistään, vapaina tuulen ja vedon viedä.

Mannermaista äänivarantoa ja näyttävänä soivaa kapasiteettia

Violettan osassa laulanut viehättävä Kristel Pärtna helisytteli vahvan ja soinnikkaan sopraanonsa sävyjä ohennetusta hentoudesta avoimeen voimaan. Rooli ulottui tyttömäisen viattomasta, kaihoa ja iloa pulppuavasta vakavoituneeseen ja sairauden alistamaan. Aito rakkaus ja kaunis kunniallisuus loistivat entisen kurtisaanin olemuksesta.

Rauno Elp Alfredin isän, Georges´in, osassa suorastaan tykitti baritoninsa ylväitä äänivarojaan. Elp eläytyi erinomaisesti ylpeytensä perään huutelevana, määräilevänä ja lopulta rikkeensä tunnustavana isänä.

Alfredin rooliin hälytetty ja pyyteettä antautuva tenori Hatšatur Badaljan väläytteli kestävän ja korkean tenorinsa äänivaroja. Paroni Douphalina laulaneella Roman Chervinkolla on paitsi terveen tasaisena soiva baritoni myös kuin kivenhakkaajan luja työväline hallussaan.

Estonian solistiriveissä on hyvän talon mukaisesti myös kelpo varanto luottolaulajia. Helen Lokuta (Flora), Juuli Lill (Annina), Märt Jakobson (tohtori Grenvil), Mart Madiste (Gaston), Mart Laur (markiisi d´Obigny), Rostislav Gurjev (Joseph) ja  Mati Vaikmaa (komissaari) täyttivät sivuroolit täysmittaisesti.

Balettisolistit Urve-Ky Voogand ja Taras Titarenko virkistivät niin näyttämön henkilöitä kuin yleisöä taidoillaan.

Romanttisen kutsuva peilisali ja luonnollisina elävät roolihenkilöt

Neeme Kuninkaan ohjaus tekee klassisen suorituksen: musiikille on tilaa, tapahtumat etenevät ja pureutuvat aiheeseen, henkilöt elävät vahvasta laulullisesta vaateesta huolimatta.

Anna Kontekin väsymätön ideapankki on tuottanut lavasteeksi upean peilisalin, jossa hahmot monistuvat ja näyttävät eri puolia itsestään, jossa liike ja peilien väliset solat saavat sisällöllisiä ja toiminnallisia ihmeitä aikaan. Kuolemankohtauksessa hiljainen pysähtyneisyys ja liikkeen huojuva aavistus ovat vahvasti läsnä.

Kontekin suunnittelemat asut kutoutuvat rooleihin ja tapahtumiin saumatta – tai saumat peittäen. Esko Suhosen valot ottavat itselleen hienotunteisesti värityksen ja osallisuuden tehtäviä.

Rakkauden paloa ja kivun kosketusta

Ooppera avaa yhtä lailla rakkauden paloa kuin kivun kosketuksia. Isän ylpeä kunnia saa huutia rakkauden voiman alla. Mutta luonto palauttaa lopulta eläjänsä omaan järjestykseensä. Suru on sekin kaunis, mutta niin epäoikeudenmukainen.

Virolaisvierailusta jäi verrattoman lämmin maku, tunnelma oli korkea ja anti tasokasta. Monin tavoin läheinen naapuri tarjosi parastaan. Juhlivat kansat ja valtiot saavat yhdessä nostaa maljansa menestykselle ̶   nyt laulun ja musiikin siivin!

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Maailmankuulu baritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana

Kuva: Lehtikuva

Maailmankuulu venäläisbaritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana, kertoo muun muassa uutistoimisto Tass. Laulajan edustaja vahvisti asian Tassille.

Oopperalaulajalla oli todettu aivokasvain. Hän kuoli syöpään varhain tänä aamuna Lontoossa. Hvorostovskin sairaus oli todettu 2,5 vuotta sitten.

Laulajan kuolemasta kerrottiin myös hänen Facebook-sivuillaan. Suomessa asiasta uutisoi aiemmin Helsingin Sanomat.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta