Tarvitsemme hidasliikkeistä ja massiivista kesto-oopperaa, mutta myös käänteissään ketteriä ja muotoaan ja lähestymistapaansa muuntelevia pienoistaideteoksia.

Notkeus ja intiimiys ovat arvoja, joita ei tule halveksia eikä kannata hukata. On ilo kohdata ja saada kuulla ja nähdä tällaisia rohkeasti toteutettuja raritetteja, useimmiten täysin aiheetta sivuun sysättyjä taideteoksia. Puhdistava vaikutus on toisenlainen, mihin laajan screenin reunattomassa syleilyssä saa tottua.

Laura Pyrrö on viime vuosina noussut keskeiseksi uusien ja outojen musiikkiteatteriesitysten ideoijaksi ja maahantuojaksi. Kun taiteilija on itse erinomainen laulaja, uskottavuus on moninkerroin luottamusta herättävä, laadun tae.

Hindemithin 1920-luvulla varsin nopeahkosti sävelletyt pienoisoopperat ovat sekä herkulliset että tyyliltään toisilleen varsin vastakohtaiset teokset.

Hin und zurϋck (Sinne ja takaisin…, Sinne – tänne, Ees taas) kertoo perheen rouvan syntymäpäivästä. Vanha, kuuro täti odottaa ruokaansa, lahjan ojentava mies mustasukkaistuu vaimon saamasta rakastajan kirjeestä ja tulee ampuneeksi vaimonsa. Teon lopullisuuden huomattuaan hän katuu ja ottaa hengen itseltäänkin. Aikaa esityksessä on tähän mennessä kulunut muutama minuutti.

Paikalle ilmaantuu Viisas mies, joka ottaa ohjat ja kääntää asetelman päälaelleen. Tarina vaihtaa suuntaa takaisin kohti alkua ja kaikki palaa lähtöpisteeseensä.

No mitä? Että ihminen on yksinkertainen! Hän vain jatkaa samaa rataa, tarina vielä työryhmän toteuttamana toistetaan, että varmasti cirkulaatio tulisi todistetuksi elämänmenossa. Ei alkua, ei loppua, ikikiertoa vain. Ei opi ihminen juurikaan elämässään, toistaa ja törttöilee, meni se miten päin tahansa. Ja luulee aina selviytyvänsä.

Kärjistäminen ja karikatyyrit, kaikkinaisen hienostelun välttäminen, äkkipikaisuus, mahdottomuus, hymy ja hulluttelu, siinä määreitä esityksen tyylille.

Mutta vielä, tarinahan tämä vain on. Sitä voi käännellä kuin räiskälettä pannulla. Ei sitä pidä vetää yksi yhteen todellisuuden kanssa, teatteria, oopperaa! Sen pituinen se.

Sinne–tänne-ooppera on eräänlainen kabaree, sen musiikillinen anti jalostettua kabareeta. Mieleen nousevat viime vuosisadan alun saksalaismallin weillmäisyydet, brechtiläisyydet, Eisler, Neuvostoliitosta Majakowski, Harms, futurismi jne. Avatgarde aina, tavalla ja toisella. Ei vähiten Tom of Finland -tyyppiseksi tehdyn Viisaan miehen hahmossa!

Luostarin puutarhassa

Toisessa oopperassa puhdashenkinen Susanna näkee luostarin syrjäisessä kolkassa nuoren parin hekumoivan häpeilemättömästi. Ja voi sitä kiusausta ja kauhistusta, uteliaisuutta, tuskaa ja kiihkoa, himoa ja halua, synnin tuntoa ja kiusaajan (saatanan) valtaa.

Hän puhuu asiasta ystävättärensä kanssa ja pian putoilevat kaavut heiltäkin. Siihen herää myös laulava nunnakuoro. Mutta ohjaaja säilyttää otteen, esitys ei mene pitemmälle. Hyvin pidätelty.

Keskusteluun on liittynyt myös kolmas nunna. Tarinassa viitataan himoilleen antautuneen sisar Beatan kohtaloon tulla muuratuksi elävältä luostarin muuriin. Susanna alkaa kuulla ääniä ja halajaa vaaditun tunnustuksen sijaan tulla muuratuksi muuriin hänkin.

Musiikki oopperassa on vivahteikkaampaa, ilmaisurikkaampaa kuin edellisessä “Murha”-oopperassa. Tarina on vakava ja lähellä jokamiehen ja jokanaisen viettimaailmaa.

Ohjaaja Ville Saukkonen on saanut esiintyjistä karistettua jäykkyyden, mikä niin usein laulajia luonnollisista syistä lavalla vaivaa. Ohjaaja on perannut kaikki sopet mielensä viidakoista surrealismia myöten. Pikakelauksella eteenpäin -ajatus (oopperoiden yhteispituus n. tunti) on pysynyt ihmeen hyvin otteessa. Pienoisoopperat tarjoavat täyttä elämysantia.

Solistien äänet ovat parhaasta päästä (!), mikä tekee esityksistä aina vain nautinnollisempia. Rutiini ja vahva mieli täydentävät äänimateriaalin jalostuneisuuden. Muusikot ovat kaiketi turvafirman lähettiläitä, mikä helpotus! Hindemith soi hyvin.

Ahdas näyttämö Omapohjassa mukautuu norjasti kohtausten käänteisiin. Oopperat valmistelleen työryhmän, ohjaaja – lavastaja-puvustaja – valaisija – maskeeraaja, idearikkaus ja toimintakyky ovat mahdollistaneet onnistuneen oopperaillan.

Matti Saurama