Hehkuvat pienoisoopperat – kotikutoisesti saksalaisittain

Kuva: oona söderblom / suomen kansallisteatteri
Sancta Susannan rooleissa ovat muun muassa Laura Pyrrö ja Mari Hautaniemi.

Saksalaisen Paul Hindemithin kaksi pienoisoopperaa ovat hyvä esimerkki valtakulttuuria tukevan ja sen haastavan marginaalikulttuurin merkityksestä.

Tarvitsemme hidasliikkeistä ja massiivista kesto-oopperaa, mutta myös käänteissään ketteriä ja muotoaan ja lähestymistapaansa muuntelevia pienoistaideteoksia.

Notkeus ja intiimiys ovat arvoja, joita ei tule halveksia eikä kannata hukata. On ilo kohdata ja saada kuulla ja nähdä tällaisia rohkeasti toteutettuja raritetteja, useimmiten täysin aiheetta sivuun sysättyjä taideteoksia. Puhdistava vaikutus on toisenlainen, mihin laajan screenin reunattomassa syleilyssä saa tottua.

Laura Pyrrö on viime vuosina noussut keskeiseksi uusien ja outojen musiikkiteatteriesitysten ideoijaksi ja maahantuojaksi. Kun taiteilija on itse erinomainen laulaja, uskottavuus on moninkerroin luottamusta herättävä, laadun tae.

Suomen Kansallisteatteri
Omapohja
Paul Hindemith: Hin und zurϋck, libretto: Marcellus Schiffer
Paul Hindemith: Sancta Susanna, libretto: August Stramm
Ohjaus Ville Saukkonen – suomennos ja sovitus Laura Pyrrö – valot Anna Rouhu ja Titus Torniainen – maskeeraus Taru Haili – lavastus ja puvut työryhmä– rooleissa Laura Pyrrö, Petri Bäckström, Jouni Bäckström, Margit Westerlund, Mari Hautaniemi, Tuulia Eloranta, Oskari Kymäläinen, nunnakuoro, soitinyhtye

Hindemithin 1920-luvulla varsin nopeahkosti sävelletyt pienoisoopperat ovat sekä herkulliset että tyyliltään toisilleen varsin vastakohtaiset teokset.

Hin und zurϋck (Sinne ja takaisin…, Sinne – tänne, Ees taas) kertoo perheen rouvan syntymäpäivästä. Vanha, kuuro täti odottaa ruokaansa, lahjan ojentava mies mustasukkaistuu vaimon saamasta rakastajan kirjeestä ja tulee ampuneeksi vaimonsa. Teon lopullisuuden huomattuaan hän katuu ja ottaa hengen itseltäänkin. Aikaa esityksessä on tähän mennessä kulunut muutama minuutti.

Paikalle ilmaantuu Viisas mies, joka ottaa ohjat ja kääntää asetelman päälaelleen. Tarina vaihtaa suuntaa takaisin kohti alkua ja kaikki palaa lähtöpisteeseensä.

No mitä? Että ihminen on yksinkertainen! Hän vain jatkaa samaa rataa, tarina vielä työryhmän toteuttamana toistetaan, että varmasti cirkulaatio tulisi todistetuksi elämänmenossa. Ei alkua, ei loppua, ikikiertoa vain. Ei opi ihminen juurikaan elämässään, toistaa ja törttöilee, meni se miten päin tahansa. Ja luulee aina selviytyvänsä.

Kärjistäminen ja karikatyyrit, kaikkinaisen hienostelun välttäminen, äkkipikaisuus, mahdottomuus, hymy ja hulluttelu, siinä määreitä esityksen tyylille.

Mutta vielä, tarinahan tämä vain on. Sitä voi käännellä kuin räiskälettä pannulla. Ei sitä pidä vetää yksi yhteen todellisuuden kanssa, teatteria, oopperaa! Sen pituinen se.

Sinne–tänne-ooppera on eräänlainen kabaree, sen musiikillinen anti jalostettua kabareeta. Mieleen nousevat viime vuosisadan alun saksalaismallin weillmäisyydet, brechtiläisyydet, Eisler, Neuvostoliitosta Majakowski, Harms, futurismi jne. Avatgarde aina, tavalla ja toisella. Ei vähiten Tom of Finland -tyyppiseksi tehdyn Viisaan miehen hahmossa!

Luostarin puutarhassa

Toisessa oopperassa puhdashenkinen Susanna näkee luostarin syrjäisessä kolkassa nuoren parin hekumoivan häpeilemättömästi. Ja voi sitä kiusausta ja kauhistusta, uteliaisuutta, tuskaa ja kiihkoa, himoa ja halua, synnin tuntoa ja kiusaajan (saatanan) valtaa.

Hän puhuu asiasta ystävättärensä kanssa ja pian putoilevat kaavut heiltäkin. Siihen herää myös laulava nunnakuoro. Mutta ohjaaja säilyttää otteen, esitys ei mene pitemmälle. Hyvin pidätelty.

Keskusteluun on liittynyt myös kolmas nunna. Tarinassa viitataan himoilleen antautuneen sisar Beatan kohtaloon tulla muuratuksi elävältä luostarin muuriin. Susanna alkaa kuulla ääniä ja halajaa vaaditun tunnustuksen sijaan tulla muuratuksi muuriin hänkin.

Musiikki oopperassa on vivahteikkaampaa, ilmaisurikkaampaa kuin edellisessä ”Murha”-oopperassa. Tarina on vakava ja lähellä jokamiehen ja jokanaisen viettimaailmaa.

Ohjaaja Ville Saukkonen on saanut esiintyjistä karistettua jäykkyyden, mikä niin usein laulajia luonnollisista syistä lavalla vaivaa. Ohjaaja on perannut kaikki sopet mielensä viidakoista surrealismia myöten. Pikakelauksella eteenpäin -ajatus (oopperoiden yhteispituus n. tunti) on pysynyt ihmeen hyvin otteessa. Pienoisoopperat tarjoavat täyttä elämysantia.

Solistien äänet ovat parhaasta päästä (!), mikä tekee esityksistä aina vain nautinnollisempia. Rutiini ja vahva mieli täydentävät äänimateriaalin jalostuneisuuden. Muusikot ovat kaiketi turvafirman lähettiläitä, mikä helpotus! Hindemith soi hyvin.

Ahdas näyttämö Omapohjassa mukautuu norjasti kohtausten käänteisiin. Oopperat valmistelleen työryhmän, ohjaaja – lavastaja-puvustaja – valaisija – maskeeraaja, idearikkaus ja toimintakyky ovat mahdollistaneet onnistuneen oopperaillan.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Tampereen oopperan suurhanke Veljeni vartija julistaa: Vain aseeton mies on vapaa

Kuva: Petri Nuutinen
Tampereen oopperan suurhanke "Veljeni vartija" on rohkea yritys ratkoa vuoden 1918 traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta.

Vuoden 1918 kansallisen kivun ja häpeän jälkiä on riittämiin. Pidäkkeettömän vihan, kiihkeän idealismin, vallanhimon ja hukatun yhteiskunnallisen suuntavaiston kanssa riittää punnittavaa seuraaville sukupolville vuosikymmeniksi.

Asiaa on Suomessa toki koetettu selvitellä. Historiaa on peitelty, paikkailtu, selitelty ja omin näkökulmin muokattu.

Tampereen oopperan suurhanke ”Veljeni vartija” on yritys ratkoa traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta. Tarinaa ei todellakaan voi syyttää lässähtämisestä tai vaikean aiheen kiertämisestä.

Libretisti Tuomas Parkkinen on tarttunut rohkeasti kipeisiin, raskaisiin ja tuhoisiin aiheisiin. Ajautuminen konflikteihin oli yhtä lailla sattumanvaraista kuin suunnitelmallista. Väkivalta ja impulssit ohjasivat ihmistä ja jääräpäinen periksiantamattomuus johti tuhoisiin seuraamuksiin.

OOPPERA

Tampereen ooppera, Tampere-talo

Olli Kortekangas: Veljeni vartija

Libretto Tuomas Parkkinen – Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Kati Lukka – Puvut Tarja Simone – Valot Ville Syrjä – Koreografi Osku Heiskanen – Kuoronjohto Heikki Liimola – Rooleissa Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala, Juha Kotilainen, Pävi Nisula, Erica Back, Virpi Räisänen, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik; Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro, Tampereen oopperan lapsikuoro

Libretistin valinta on ollut pyrkiä olemaan ärsyttämättä ketään. Ansionsa mukaan saavat niin valkoiset kuin punaiset eikä kukaan pahastu, kun vastapuoli saadaan tuomita yhtälailla. Toiseksi tarina etäännyttää poliittiset linjaukset ja päätökset keskiöstä sivummalle. Liikutaan yksilön kokemuspiirissä. Lisäksi kosiskelu nykyajan suuntaan sirpaloi enemmän kuin rikastaa kerrontaa.

Voittajana tällaisessa on tarinan toiminnallisuus, häviäjänä tapahtumien taustat.

Niin, tämä on draamaa.

Epookkinäyttämöllä sekavuutta

Kati Lukan lavastus heijastelee sekä luokka-asetelmia ja ryhmittymiä että raakalautaisen sekasortoista tilannetta. Varsinkaan katsomon takaosaan yksityiskohdat eivät erotu, niinpä kokonaisuus on hieman sekava. Kohtauksittain notkeasti laskeutuvat kangasseinämät toimivat sen sijaan erinomaisesti, epookki elää. Rakennuslavojen funktiota en tavoittanut, elleivät ne sitten viitanneet muutokseen, muuttoon, lavoiksi lavalla. Ehkä kyse oli eri aikatasojen kohtaamisesta, samaan tapaan mitä tarinan viittauksellisuudessa.

Libretisti-ohjaaja Tuomas Parkkisen näyttämöllä on samaa sekavuutta. Tarina heittelehtii ja koskettelee asioita hektisesti, aineksia on yllin kyllin. Riimittely helpottaa sanottavan erittelyä ja ymmärtämistä. Ohjauksessa on luovaa keksintää, kosketuspintoja riittämiin, intensiteetti paikoin turhankin kireäksi viritetty. Koreografi Osku Heiskanen on hurjan tehtävän edessä, liike kun on muutakin kuin tanssin askelia. Ville Syrjän valot ja Tarja Simonen puvut ovat luonnollinen osa näyttämön informaatiota.

Veljeni vartija -oopperan solistikaarti tekee kauttaaltaan hienoa työtä. Kuvassa heistä vasemmalta Ville Rusanen, Tuuli Takala, Päivi Nisula ja Juha Kotilainen.

Olli Kortekankaan musiikissa on värikkyyttä ja luottamusta hienovireisyyden kantavuuteen. Yksittäinen lauluosuus etenee rapisevasti resitoivan melisman – yksitavuisen itsenäisen sävelkulun – lailla. Kamarimusiikillisen herkkä soinnillisuus on silkkaa nautintoa.

On kuin säveltäjä olisi vapautunut laskettelemaan, viehtynyt sanottavan laventamisen äärellä. Orkestrointi on rohkeaa, puhuttelevaa kerrontaa, tuntuvaa eli kuulijaa koskettavaa.

Orkesteri näytti kapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvalin tyynen selkeästi johtamin ajatuksin ja ohjein mahtavan kuntoisuutensa. Heikki Liimolan valmentamalle kuorolle riitti töitä ja se selvitti ne niin laulun kuin esiintymisen osalta luotettavasti. Ja lapsikuoro, huomisen mestarikurssilla!

Ensi-illassa Tuuli Takala, Tuomas Katajala ja Juha Kotilainen vetivät korkeatasoista solistikaartia kohti uljasta tuloksellisuutta. Kypsyyttä ja soinnin rikkautta, volyymin riittävyyttä oli!

Ville Rusanen, Päivi Nisula, Erica Back, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik sekä Virpi Räisänen varmistivat ammattimaisen onnistumisen. Hieno solistiensemble.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Motown-legenda The Temptationsin ex-solisti Dennis Edwards kuoli

Kuva: Lehtikuva / AFP photo / Jason Miller
The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut.

Soul-musiikin jättiläisiin kuuluneen lauluyhtye The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut 74-vuotiaana Chicagossa, uutisoi CNN lukuisien muiden amerikkalaismedioiden tavoin.

Edwards korvasi David Ruffinin Temptationsin solistina 1968, ja Edwardsin kanssa Motown-levy-yhtiön kruununjalokivi siirtyi musiikillisesti uuteen suuntaan. Ajan yhteiskunnallista kuohuntaa heijastellut tyyli nimettiin psykedeeliseksi souliksi, ja Edwards lauloi raivoisia soolo-osuuksia yhtyeen hiteillä kuten Papa Was a Rollin Stone ja Cloud Nine, jotka saivat Grammy-palkinnot.

Edwards jätti Temptationsin 1977, mutta palasi yhtyeeseen kahteen otteeseen 1980-luvulla. Edwards oli naimisissa Pointer Sisters-yhtyeen Ruth Pointerin kanssa, mutta avioliitto päättyi eroon. Edwardsilla on kuusi lasta.

Keskustelua aiheesta

Vuoden yhtyeenä palkittu Haloo Helsinki! nappasi kaikkiaan neljä Emmaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Haloo Helsinki! palkittiin vuoden yhtye, vuoden albumi, vuoden rock ja vuoden myydyin albumi -Emmoilla.

Haloo Helsinki! kahmi neljä palkintoa lauantain Emma-gaalassa, jossa palkittiin kotimaisen musiikin viime vuoden parhaita. Haloo Helsinki! valittiin vuoden yhtyeeksi kolmatta kertaa.

Haloo Helsinki! saavutti myös vuoden rock-, vuoden albumi ja vuoden myydyin albumi -palkinnot Hulluuden Highway -levyllään. Albumia oli myyty yli 51 000 kappaletta.

Useampiin Emma-palkintoihin ylsivät myös Antti Tuisku, Alma ja Cheek. Rovaniemeläispoppari Tuisku kuittasi vuoden miessolistin palkinnon sekä vuoden pop -palkinnon Anatude-levystään. Tuisku voitti vuoden miessolisti -palkinnon myös 2015. Vuoden naissolistiksi valittiin tällä kertaa Evelina.

Alman kansainvälistäkin suosiota saavuttanut Chasing Highs -kappale valittiin vuoden biisiksi, lisäksi Alma sai vuoden vienti -Emman.

Cheek ei saanut kriitikoiden jakamia palkintoja, mutta voitti molemmat yleisöäänestyksellä ratkotut palkinnot. Lahtelaisartisti sai vuoden artisti- ja vuoden musiikkivideo -palkinnot, joista jälkimmäisen Enkelit-musiikkivideosta.

Haloo Helsinki! voitti vuoden yhtye -palkinnon myös 2013 ja 2014. Kahtena edellisenä vuotena voitto oli mennyt räp-duo JVG:lle, joka nyt sai tyytyä vuoden hiphop -palkintoon Popkorni-levystään.

Ultra Bran comeback sai tunnustusta

Vuoden tulokkaan palkinnon pokkasi lokakuussa esikoisalbuminsa julkaissut Leo. Vuoden striimatuimman kotimaisen biisin palkinnon sai Reino Nordin kappaleestaan Antaudun, jota oli striimattu yli 11,5 miljoonaa kertaa.

Vuoden live -palkinnon sai Ultra Bra, joka teki viime kesänä paluun keikkalavoille pitkän tauon jälkeen.

Vuoden jazz -palkinnon sai 3TM-yhtye Form-levystään ja vuoden metalli -palkinnon Battle Beast albumistaan Bringer of Pain.

Eniten ehdokkuuksia Emma-gaalassa olivat keränneet Haloo Helsinki!, JVG ja Antti Tuisku, jotka olivat kukin ehdolla kuudessa eri kategoriassa.

Musiikkituottajien järjestämä Emma-gaala järjestettiin Espoon Tapiolan areenalla. Emma-palkintoja on jaettu vuodesta 1984.

Keskustelua aiheesta

Bruno Mars kahmi kaikki kolme arvostetuinta Grammy-palkintoa – gaalassa annettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO
Bruno Mars tuulettaa Grammy-palkinnon kanssa.

Laulaja-lauluntekijä Bruno Mars on voittanut musiikkialan vuotuisessa Grammy-gaalassa kaikki kolme arvostetuinta palkintoa: vuoden albumin, vuoden levytyksen ja vuoden laulun.

Vuoden albumiksi valittiin Marsin albumi 24K Magic, vuoden levytykseksi albumin nimikkokappale ja vuoden lauluksi kappale That’s What I Like.

That’s What I Like -kappaleen tekijätiimiin kuuluvat Marsin ohella lauluntekijät Brody Brown, James Fauntleroy ja Philip Lawrence sekä tuotantotiimi The Stereotypes.

Kaikki kolme arvostetuinta Grammyä ovat 2000 luvulla voittaneet myös Adele vuosina 2017 ja 2012, Dixie Chicks vuonna 2007, Norah Jones vuonna 2003 ja Santana vuonna 2000. Jones voitti samana vuonna myös vuoden nousevan artistin palkinnon.

32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista.

Havaijilla syntynyt ja kasvanut 32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista. Kummankin voittajakappaleen sanoituksissa puhutaan flirttailemisesta ja ylellisistä statussymboleista kuten 24 karaatin timanteista, joihin vuoden levytyksen nimikin viittaa.

Mars oli aiemmin selittänyt 24K Magic -kappaletta brittiläiselle musiikkisivusto NME:lle toteamalla, että hänen mielestään 95 prosenttia musiikista kertoo rakkaudesta ja jo luolamiehet hakkasivat kiviä vastakkain saadakseen kaikki ihmiset kerääntymään nuotion ympärille ja tuntemaan olonsa seksikkäiksi.

Kanadalaislaulaja Alessia Cara puolestaan vei parhaan uuden artistin Grammy-palkinnon. Hänet tunnetaan muun muassa kappaleistaan Here, Scars to Your Beautiful ja Stay.

Hän esittää myös Disneyn Vaiana-elokuvassa kappaleen How Far I’ll Go.
21-vuotiaan Caran laulajanura alkoi Youtubesta, jossa hän esitti omia versioitaan tunnetuista kappaleista.

Kiitospuheessaan Cara paljasti, että hänellä oli lapsena tapana leikkiä suihkussa Grammy-palkinnon vastaanottamista.

Valkoisilla ruusuilla tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

New Yorkissa järjestetyssä gaalassa useat viihdemaailman tähdet kantoivat tänä vuonna valkeita ruusuja. Kukilla osoitettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

Ruusun kanssa gaalaan saapuivat muun muassa artistit Lady Gaga, Kelly Clarkson, Sting ja Khalid.

Lady Gaga saapui Grammy-gaalaan valkoisen ruusun kanssa osoittaakseen tukeaan syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle.

Aikaisemmin elokuva-alan Golden Globe -gaalassa suuri osa juhlavieraista tuki häirinnän vastaista kampanjointia pukeutumalla mustaan.

Tänä vuonna Grammyista muodostui rap- ja R&B-musiikin juhlaa.

Halutuimpien palkintojen saajiksi olivat ehdolla niin Bruno Mars, Jay-Z, Childish Gambino kuin Kendrick Lamarkin. He kaikki olivat ehdolla sekä vuoden levytys että vuoden albumi -kategorioissa.

Lisäksi Jay-Z oli kappaleellaan 4:44 ja Bruno Mars kappaleellaan That’s What I Like ehdolla vuoden laulu -palkinnon saajaksi.

Grammyt jaetaan nyt 60. kerran. Gaala palasi New Yorkiin 15 vuoden tauon jälkeen. Aiempina lähivuosina Grammyt on jaettu Los Angelesissa.

Artikkelin otsikkoa korjattu klo 7:42.

Muusikkolegenda kuoli vahingossa

Kuva: Lehtikuva

Amerikkalainen rockmuusikko Tom Petty kuoli vahingossa lääkkeiden yliannostukseen, kertovat Pettyn kuolinsyyntutkija ja muusikon perhe. Petty oli ottanut lääkkeitä, myös opioideja, sairauksiinsa.

Ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Pettyllä oli kuolinhetkellä elimistössään fentanyylia, oksikodonia ja tematsepaamia. Petty kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa ollessaan 66-vuotias.

Pettyn vaimo ja tytär kertoivat Facebookissa, että Petty kärsi monista vakavista sairauksista kuten keuhkoahtaumataudista, polviongelmista ja murtuneesta lonkasta.

Petty teki Heartbreakers-yhtyeensä kanssa läpimurron albumilla Damn The Torpedoes 1980-luvun taitteessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta