– Saksalaisen Weberin grilli oli Pasilan kokouksessa houkuttelevampi kuin suomalaisen Alexander Stubbin kokouspaikalla avaama hotdog-kioski, kansanedustaja Eero Heinäluoma kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.

Heinäluoma toteaa, että koko EU-jäsenyyden ajan saksalaiset ovat osoittaneet huomattavaa ymmärtämystä suomalaisten käsityksille. Jäsenyysehtojen, erityisesti suomalaisen maatalouden tarpeiden ymmärtämiselle saksalaisten tuki oli ratkaisevaa.

– Suomen kannalta etukäteen ajatellen saksalainen keskeinen EU-päättäjä ei siis ole ollenkaan huono asia.

Heinäluoma huomauttaa EU-politiikan olevan sirpaloitumassa, eikä ole ollenkaan varmaa, riittääkö parlamentin enemmistöön ensi toukokuun vaalien jälkeen edes kolme suurinta ryhmää.

– Näin ollen koko niin sanotun kärkiehdokasmenettelyn toimivuus on kyseenalainen ja voi hyvin käydä niin, että valtionpäämieskokouksessa haetaan vielä kokonaan uusia nimiä komission johtoon.

Heinäluoman mukaan Suomen kannalta mielenkiintoinen keskustelu käydään Euroopan keskuspankin pääjohtajan valinnasta.

– Alkuperäinen ajatus saksalaisen Jens Weidmannin nimittämisestä EKP:n johtoon ei ole saanut suurta vastakaikua. Nyt haetaankin uusia vaihtoehtoja tälle Suomelle ja koko euroalueelle tärkeälle paikalle.

Suomen pankin pääjohtajaviran vasta jättäneelle Erkki Liikaselle on ilmennyt huomattavaa kannatusta keskuspankkiirikisassa. Liikanenhan ehti olla neljätoista vuotta EKP:n neuvoston jäsen ja sitä ennen kymmenen vuotta EU:n komission jäsen. Liikanen on saanut myös huomattavaa arvostusta toimiessaan EKP:n tarkastuskomitean puheenjohtajana.

– Myös Suomen Pankin nykyisen pääjohtajan Olli Rehnin nimi on mainittu.

Heinäluoma summaakin, että Suomella on siis edelleenkin hyvät mahdollisuudet saada oma edustaja tärkeälle eurooppalaiselle vaikutuspaikalle.

Heinäluoma toteaa, että Ranskan presidentinvaalin jälkeinen suuri federalistinen humallus näyttää asteittain laimentuneen.

– Kesän ja syksyn aikana Saksan Merkel on asteittain lähestynyt Suomen ja muiden pohjoisten maiden varovaista ja federalismia vierastavaa linjaa.

– Suomen etu on, että euroalue uudistuu käytännönläheisin askelin – jäsenmaiden omaa vastuuta korostavalla linjalla. Jäsenmaiden velkojen yhteisvastuu tai talousvastuiden keskinäinen sotkeminen ei ole eduksi euroalueen menestykselle eikä Suomen eduille.

Heinäluoma katsoo, että Italian populistihallituksen vastuuton, velanottoa lisäävä ja euroalueen sääntöjä rikkova toiminta osoittaa, kuinka tärkeätä on, että jäsenmaat eivät vastaa toistensa sitoumuksista.

– Euroalueen valtioita luotottavien pankkien ja rahoituslaitosten pitää sisäistää, että rahoitukseen liittyvät riskit ovat valtiokohtaisia. Silloin korot reagoivat riskien kasvuun ja sitä kautta holtiton luototus tulee automaattisesti tiensä päähän.

Pankkien ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa pitää niitäkin uudistaa, jotta euroalueen toimivuus turvataan.

– Nordean pääkonttorin siirtäminen Suomeen tekee meille talletussuojaratkaisut entistä tärkeämmiksi. Yhteiseen talletussuojaan voidaan kuitenkin siirtyä vasta kun pankit ovat siivonneet taseistaan vanhat synnit – isot järjestämättömät luotot. Tämä koskee erityisesti kiihtyvää vauhtia velkaantuvan Italian pankkeja.