– Republikaanipuolueen johto ja kongressin jäsenet edelleenkin tukevat Trumpia tai vaikenevat tapahtuneesta. Käynnissä on harvinaisen kyyninen ja julma valtataistelu, jossa moni republikaanipäättäjä odottaa, mihin kamppailu johtaa – ennen omien johtopäätösten vetämistä. Vielä kevään 2016 republikaanien esivaalin aikana Trumpia uskallettiin omassa leirissä arvostella, mutta ei enää.

Heinäluoma toteaa, että Trump tuhosi arvostelijansa säälimättömillä lausunnoillaan ja keinoja kaihtamattomalla mustamaalauksella. Vietnamin sodan amerikkalaisiin sankareihin kuulunut senaattori McCain säilytti itsenäisyytensä ja rehellisyytensä, mutta hänkin sai tuta presidentin vihan.

– Presidenttiehdokas Trump sanoi aikoinaan, että hän voisi ampua New Yorkin 5th Avenuella ihmisen, eikä se vaikuttaisi hänen kannattajiinsa mitenkään. En tuota aikoinaan uskonut, mutta nyttemmin olen tullut toisiin ajatuksiin.

– Miten vakiintunutkin demokratia voidaan voimakkaan johtajan häikäilemättömällä toiminnalla alistaa vallan väärinkäytöksille? hän kysyy.

– Halu miellyttää johtajaa ja pyrkimys varmistaa oma istumapaikka vihreällä oksalla taitavat olla yleismaailmallisia ilmiöitä. Itsenäisiä ajattelijoita ja rohkeita toimijoita tarvitaan kaikissa organisaatioissa. Jaettu valta on kansalaisille turvallisin vaihtoehto.

Heinäluoma katsoo kolumninsa päätteeksi Suomeeen, jossa presidentin valtaa purettiin Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren presidenttikausilla. Tänään suomalaisessa päätöksenteossa on roolinsa niin pääministerillä kuin presidentilläkin.

– Yhdysvalloissa tänä syksynä nähty valtapeli on meistä kovin kaukana, mutta ehkä tämä jaetun vallan lähtökohta pienempienkin riskien välttämiseksi on hyvä säilyttää, Heinäluoma toteaa.