Tunnemme oikeushammaslääkäri Helena Rannan hänen työstään monissa sodissa, kriiseissä ja humanitaarisissa katastrofeissa.

Työ vainajien tunnistamiseksi ja sotarikosten selvittämiseksi on toisinaan kuljettanut Rannan hengenvaaraan, mutta se on myös merkinnyt kansainvälisen arvostelun kohteeksi ja julkisuuden valokeilaan joutumista.

Ranta kuului Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikköön, joka organisoi Estonian vainajien tunnistamisen. Työ oli iso ja vaikea, kun ottaa huomioon onnettomuuden rajuuden, laajuuden ja ainutlaatuisuuden.

Vainajien tunnistusryhmän Estonia-onnettomuudessa tekemä työ kiiri monien korviin. Yksi heistä oli ihmisoikeusraportoija Elisabet Rehn, joka tarvitsi ammattitaitoista uhrintunnistusyksikköä Bosnia ja Hertsegovinaan Srebrenican kaupungista löydettyjen vainajien takia.

Tynkä-Jugoslavian presidentti Slobodan Miloševic painostettiin päästämään puolueeton ulkopuolinen tarkkailija- ja tutkimusryhmä selvittämään joukkomurhia ja sotarikoksia.

Vuonna 2003 Haagin sotarikostuomiotuomioistuin kutsui Rannan todistajaksi Miloševicin oikeuden­käyntiin.

Oikeudenkäynnin perusasetelma oli tuttu Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneistä:  Miloševicia syytettiin sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan kutakuinkin samoin nimikkein ja perustein kuin natsijohtajia oli syytetty keskitysleirien joukkomurhista.

Erityiseksi Miloševicin oikeudenkäynnin teki Rannan todistajuuden kannalta se, että häntä ristikuulustelisi sekä syyttäjä että puolustus.

Puolustuksen ainoa ristikuulustelija oli Miloševic itse. Ex-presidentti halusi juristin koulutuksella ja kokemuksellaan hoitaa oman puolustuksensa.

Oikeudenkäynnin taustojen ja Miloševicin sotarikossyytösten vakavuuden takia tarkkuudestaan tunnettu Ranta valmistautui Haagin istuntoon tavallistakin huolellisemmin. Hän harjoitteli ristikuulustelun koukeroita ja ansoja ennalta Maanpuolustuskorkeakoulun ja ulkoministeriön oikeudellisen osaston väen avustuksella.

– Oikeudenkäynti oli näytelmä, jossa minulla oli oma roolini. Keskityin tosiasioihin, yritin olla lyhytsanainen enkä muista ajatelleeni tunteitani. En katsonut syytettyyn vaan osoitin sanani päätuomarille, toteaa Ranta Haagin istunnosta.

Miloševic hiillosti ja kyseenalaisti Rantaa parhaansa mukaan.

– Oli hyvin tarkkaan muistettava, mitä todistusaineistoa on itse luovuttanut ja minkä tuomioistuin on hyväksynyt käytettäväksi oikeudenkäynnissä. Joistakin asioista minulla oli sellaista tietoa, jota en ollut esimerkiksi turvallisuussyistä edes luovuttanut. Tähän tietoon en ristikuulusteluissa tietenkään voinut viitata.

Ranta toimi myöhemmässä vaiheessa syyttäjän avustajana, kun tämä ristikuulusteli Miloševicin yhtä avaintodistajaa.

–  Ristikuulusteluni ja myöhemmin syyttäjän avustaminen olivat ainutkertaisia kokemuksia. En muista kuitenkaan jännittäneeni, Ranta sanoo.

Helena Rannan laaja henkilöhaastattelu löytyy kokonaisuudessaan viikon Demokraatista, joka ilmestyy 8.3.