Käytin juuri oman puheenvuoroni, jossa kiitin alkuun Helsingin pormestari Jan Vapaavuorta siitä, että hän on pitänyt esillä Helsingin ja  ylipäätänsä kaupunkien ääntä tässä keskustelussa. On ollut ilo nähdä kuinka yli puoluerajojen, muutamaa pientä poikkeusta luukuunottamatta, Helsingissä on syntynyt asiassa yhtenäinen näkemys. Me Helsingissä ymmärrämme pääkaupunginseudun olevan erityinen kokonaisuus myös sosiaali- ja terveystoimen alueella. Asiassa ei ole kysymys jonkun yksittäisen puoleen edusta tai hallituksen kohtalosta, vaan Suomen tulevaisuudesta.

Minä olen nyt toisen kauden kaupunginvaltuutettuna tottunut kantamaan vastuuta kotialueeni asioista. Haluan tehdä niin jatkossakin. Jos terveydenhuollossa on vaikkapa kotikulmillani Vuosaaressa ongelmia, puoleeni osataan kääntyä ja tiedän keneen voin ottaa kaupungilla yhteyttä. Jos tämä uudistus toteutuu, me paikalliset olosuhteet tuntevat päättäjät menetämme mahdollisuuden vaikuttaa lähiympäristömme asioihin.  Pelkään, että tämän uudistuksen myötä tulee ikävä kaupungin terveysasemia, jotka tarjoavat käyttäjilleen ilmaista perusterveydenhuoltoa ympäri vuoden. Se pohja mikä vuoden 1972 kansanterveyslailla on Suomeen rakennettu, ollaan nyt siirtämässä Helsingissä ja koko maassa romulavalle.

Pääkaupunkiseutu pyysi hallitukselta alueen erityispiirteet huomioivaa erillisratkaisua soteen, sitä ei suostuttu kunnolla edes pohtimaan. Uskon, että Helsinki ja muut pääkaupunkiseudun kunnat ovat edelleen valmita keskustelemaan, tästä jos hallituksen puolelta on siihen valmiutta.  Se, että maakuntavaltuusto voisi huolehtia kunnolla sosiaali- ja terveystoimesta, on toiveajattelua.  Viimeksi, kun Helsingin valtuuston salissa pidettiin pari viikkoa sitten nykyisen Uudenmaan maakuntavaltuuston kokous, jouduttiin äänestämään siitä, miten äänestetään.

Se, että miten Suomen täysin tuntemattomaan tulevaisuuteen vievän sote- ja maakuntauudistuksen kanssa käy, ei ole Helsingin valtuustosalin päätettävissä. Toivon, että viesti mikä Helsingin valtuustosta tänään lähtee kuullaan valtioneuvoston linnassa. Käänsin puheessani myös katseeni helsinkiläisiin kansanedustajiin. Uskon, että he pystyvät näkemään tämän esityksen vaikutukset ja pohtimaan sitä onko sote ja maakuntauudistusta mielekästä esitetyssä muodossa toteuttaa. Viekö se Suomea kansakuntana eteenpäin vain ja taaksepäin?