Mielistelyä tai ei, mutta vähän yksivakaa ja yksisuuntainen on tuollainen näkökulma, kärjistäen sanottuna yleisön kosinnasta puuttuu enää kontilleen meno ja pussailu.

Nassakkaa mielihyväilyä

Trancelations-konsertin idea on ulkomailta hyväksi katsottu. Sovitetaan trance-klassikoita orkesterille ja sitten konsertoidaan.

Classical Trancelations in Concert

HKO, kapellimestarina Klaus Mäkelä

Petri “Lowland” Alanko (piano, alkuperäissovitukset pianolle) Tapio Hakanen ”DJ Orkidea”, konseptin ideointi

Nyt kuullun konseptin takana ovat Tapio ”Orkidea” Hakanen sekä Club Unity. Flyygelin ääressä istunut Petri ”Lowland” Alanko on aiemmin sovittanut trance-kappaleita pelkästään pianolle, Pessi Levanto tässä täysimittaiselle sinfoniaorkesterille.

Trance-teoksista on nyt jätetty tarkoituksella niiden konemaisesti jytkyävä biitti pois. Iso orkesteri saa hoitaa koko väri(s)tyksen ja sykkeen. Romanttiset ja ihanan pidäkkeettömät sovitukset liikkuvat hempeiden suvantojen rantamilta valtaviin mittoihin kasvaviin hyökyihin.

Sovittajalla on paikka näyttää taitonsa mutta myös tuskailla materiaalin niukkuuden ja samankaltaisuuksien kanssa. Kappaleen alussa esitellään usein idea, jota sitten sekvenssinomaisesti liikutellaan eteenpäin. Matkalla teosytimen ympärille kertyy yhä massiivisemmaksi kasvava kuorrutus. Levannon ansiosta lopputulos on hyvinkin tasapainoinen, mutta jossain määrin myös tasapaksu. Syy lienee tuo lähtökohtien yksinkertaisuus. Mutta se ei ole vika, koska itseisarvoksi luokiteltava monimutkaisuus ei tässä välttämättä palvele asiaa, ei etenkään suuria, trancemusiikkia halajavia kuulijamassoja.

Hurmioitunut yleisö, luonnikas kapellimestari, takuuvarma HKO

Yleisö olikin haltioissaan, innostunutta ja kivalla tavalla spontaanin äänekästä. Suosiota osoitettiin pidäkkeettä, jos siihen oli vähänkin aihetta.

Orkesteri availi laveata osaamisarsenaaliaan ja myötäsukaista mielenlaatuaan. Solistit ja Ahjo-kuoro toimittivat osuutensa taitojaan ja näyttävyyttään kuka mitenkin esitellen.

HKO:ta johti Klaus Mäkelä. Luonnikkaasti liikehtivät kädet ovat edellytys uran aukeamiselle. Hallinta olikin mallikelpoista, rentous riittävää. Tulkinnan yksityiskohdat olivat harkittuja, tyylikkäitä ja tehokkaita. Ehkä äärituntoja, perhosen siiven huumaavaa vislausta ja toisaalta tulisuutta, tulisieluisuuttakin saisi otteisiin ripauksen lisätä.

Kun kuulijat seuraavan kerran vaeltavat suuriin saleihin, toivoisi heidän saapuvan ajoissa. Teatterit ovat katsoneet parhaaksi myöhästelyissä sulkea ovet esityksen ilmoitettuna alkamisajankohtana. Olkaa siis hyvä ja tulkaa sovitusti, suokaa keskittymis- ja työrauha taiteilijoille. Enkä panisi pahaksi, että hätäisimmät henkilökohtaisuudet hoidettaisiin ennen esitystä kuin että konsertin aikana juoksennellaan ulos-sisään.

Uudet ajatukset herättävät aina keskustelua ja mielipiteitä. Katsotaan mihin tämänkaltainen rajojen avaus johtaa. Portti uusien yleisöjoukkojen astua sinfoniamaailmaan on kuitenkin potkaistu auki. Musiikin pehmeä saundi ja turpeat vyörytykset ison apparaatin loihtimana ovat yhteinen aarre, josta nauttikaamme.

Matti Saurama