Uutiset

Historiantutkimus työllistää Paasio -mitalisti Seppo Tuovista

Seppo Tuovinen tutkii tällä hetkellä tamperelaisten metallityöläisten elämää, työoloja ja ammattiyhdistystoimintaa.
Seppo Tuovinen tutkii tällä hetkellä tamperelaisten metallityöläisten elämää, työoloja ja ammattiyhdistystoimintaa.
Seppo Tuovinen tutkii tällä hetkellä tamperelaisten metallityöläisten elämää, työoloja ja ammattiyhdistystoimintaa.

Keväällä, maaliskuun 30. päivä Messukylän työväenyhdistyksen kokous oli tavallista juhlallisempi. Vuosina 1984-88 yhdistyksen puheenjohtajana toimineelle Seppo Tuoviselle luovutettiin Rafael Paasio -mitali.

Kun keskellä kesää Hatanpään Arboretumin kesäkahvilassa kysyy Tuoviselta hänen omaa arviotaan syystä huomionosoitukseen, saa vastaukseksi vaatimattoman miehen toteamuksen:

– Ehkä se minulle elämäntyöstäni myönnettiin.

Seppo Tuovinen on Kuopion lyseon kasvatti. Opinahjostaan hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1967. Opinnot jatkuivat Turun yliopistossa. Oppiaineina Tuovisella oli muun muassa Suomen ja Skandinavian historia, poliittinen historia ja valtio-oppi.

Opettajikseen hän sai ensinmainittuun oppiaineeseen lehdistöhistorioitsijanakin tunnetun Päiviö Tommilan, toiseen Juhani Paasivirran ja kolmanteen Jaakko Nousiaisen. Kaikki viime vuosikymmeninä politiikkaa, historiaa ja yhteiskuntatieteitä opiskelleille ja harrastaneille tuttuja nimiä. Paasivirtaan on törmännyt myös moni Työvän Akatemiassa ja ammattiyhdistysopistossa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa opiskellut.

– Paasivirta, joka oli etenkin vuosien 1917 ja 1918, tuntija, innosti minut työväenliikkeen historiaan. Paasivirran ohjauksessa tein graduni Oskari Tokoista hänen kansanedustajavuosinaan 1907-1914.

– Minulla oli hyvät opettajat. Silloin elettiin myös aatteellisesti rikasta aikaa. Nyt Eurooppa edustaa huolestuttavasti aatteetonta aikaa, Tuovinen jatkaa.

Opiskelija-asuntojärjestelmän pioneeri

Tuovinen valmistui vuonna 1976 filosofian maisteriksi, mutta jo vuotta aikaisemmin työ oli vienyt miehen. Hänestä oli tullut Turun ylioppilaskyläsäätiön hallintopäällikkö. Tutkijan ura katkesi joksikin aikaa.

– Me nuoret demarit loimme yhdessä kepulaisten kanssa pohjan nykyiselle opiskelija-asuntojärjestelmälle. Uskallan sanoa, että se on tällä hetkellä Euroopan paras opiskelijoiden asuntosysteemi.

Vastaava työ toi Tuovisen Tampereelle paikallisen opiskelija-asuntosäätiön (Toas) hallintopäälliköksi. Jokin aika sitten edesmenneen Matti Halmetojan kanssa Tuovinen luotsasi Toas:ä parisenkymmentä vuotta. 1990-luvun alussa hän sairastui ja jäi sairauseläkkeelle.

– Tämän vuosituhannen alussa tein paluun. Jatkoin hiistoriantutkijana perehtyen etupäässä tamperelaisten sosialidemokraattien historiaan. Aloitin kirjoittamalla Messukylän työväenyhdistyksen historian vuosilta 1902-2002. Silloinkin minulla oli hyvät tukijat. Nykyinen Murikka -opiston rehtori Aki Ojakangas sekä professorit Aulis Aarnio ja Risto Sänkiaho.

Tuovisen tehtävä ei ollut helppo. Kyse oli ensinnäkin merkittävästä pitäjästä ja kunnasta ennenkuin se  viime sotien jälkeen liitettiin Tampereeseen. Omana pitäjänä Messykylä taivalsi 510 vuotta ja itsenäisenä kuntana 80 vuotta.

Tuovinen kertoo, että 1900-luvun alussa Messukylä ikäänkuin loi nahkansa uudelleen. Kun 1900-luvun alussa Messukylän väestöstä maatalousväestön osuus oli ollut liki puolet, heti sotien jälkeen vuonna 1945 enää kolme prosenttia. Suurin osa messukyläläisistä kävi töissä Tampereella.

– Messukylässä poliittisesti vahvin ja mielenkiintoisin aika ajoittuu 1920- ja 1930-luvuille, jolloin Messukylä oli siis vielä oma kuntansa. Myöhempinä vuosikymmeninä Messukylän vaikituisvaltaisista sosialidemokraateista muistetaan esimerkiksi Mikko Hakala, Sirkka Merikoski, Marianne Viitanen ja Tellervo M. Koivisto.

Luonteva askel Rantaperkiöön

Messukylän työväenyhdistyksen historian kirjoitettuaan Tuovinen sai käsiinsä toisen ilmeisen mieluisan tehtävän: Rantaperkiön työväenyhdistyksen historian kirjoittamisen. Mieluisaksi tehtävän teki muun muassa se, että yhdistys oli aikoinaan perustettu Messukylän yhdistyksen alaosastoksi, ja hallinnollisesti Rantaperkiö kuului Messukylään aina vuoteen 1920 asti. Lisäksi Hatanpään kartano vaikutti niin Messukylässä kuin Rantaperkiössäkin. Rantaperkiö oli ja on mielenkiintoinen alue.

– Parin tuhannen hehtaarin suuruinen Hatanpään kartano yhdisti niin Ruotsin ja Venäjän vallan kuin itsenäisyydenkin ajan. Parhaimmillaan parin sadan pään karjan ja 50 hevosen kartano on ollut vuosisatoja Boijen, Ahlmanin ja Idmanin sukujen hallussa.

– Vapaaherra Hans Henrik Boije tuli tunnetuksi uusien kasvien ja viljelymenetelmien kokeilijana, ja hänellä oli sormensa pelissä myös Tamperetta perustettaessa. Idmanin suku puolestaan muistetaan Tampereen yhdyspankin konttorinjohtajan Nils Idmanin kavalluksesta. Sen jälkiselvittelyissä hänen takaajanaan toiminut veli, Fedi joutui myymään vuonna 1913 kartanon maista suurimman osan Tampereen kaupungille, Tuovinen jatkaa.

Fedi Idman muistetaan myös useista yrityksistään estää työväentalon rakentaminen Rantaperkiöön. Nämä ponnistelut ajoittuvat aikaan ennen kansalaissotaa. Työväentalo kuitenkin valmistui. Vain vuoden päästä kansalaissodan päättymisestä.

Hatanpään kartanon alueella on ollut myös suuri merkitys työväenliikkeelle. Siellä työskenteli paljon maatyöläisiä, torppareita ja myöhemmmin teollisyystyöväkeä. Toimihan alueella aikoinaan monipuolista teollisuutta Lokomosta Salmisen nahkatehtaaseen.

– Rantaperkiön työväenyhdistys erosi Messukylän yhdistyksestä luonnollisesti jo kooltaan. Yhdistys on tavallista enemmän rakentunut myös urheilu- ja kulttuuriharrastusten varaan. Siitä esimerkkinä Rantaperkiön Isku ja työväennäyttämö. Sodan jälkeisen ajan vahvoja vaikutajia yhdistyksestä voi mainita Erkki Piililän ja Lasse Eskosen, Tuovinen kertoo.

Vaikuttaja monella tapaa

Seppo Tuovinen on jättänyt ja jättää sormenjälkensä monella tapaa tamperelaiseen ja suomalaiseen työväenliikkeeseen. Toimiessaan Messukylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana hän vaikuti myös Kansan Lehden kolumnistina.

Hänen tekstejään löytyy myös Helsingin Sanomista, Tammerkoski -lehdestä ja Messukylän perinneseuran lehdestä. Tuovinen on ollut mukana myös SDP:n periaateohjelmaa viime vuosina pohdittaessa. Ohjelman laatiminen jatkuu edelleen.

Tuovinen liittyi Sosialidemkraattiseen puolueeseen Rafael Paasion puheenjohtajakauden aikana reilut 40 vuotta sitten. Turkulaisia hän ajattelee lämmöllä myös siksi, etttä Mauno Koiviston aikana luotu opintotukijärjestelmä tarjosi hänelle mahdollisuuden opiskeluun ja ”edetä kaikin tavoin yhteiskunnassa”.

– Esikuviini kuuluvat myös R.H. Oittinen ja Väinö Voionmaa. Ulkomaisista vaikuttajista ehdottomasti Olof Palme ja Willy Brandt.

Tuovinen palaa vielä historiaan ja historiatieteeseen tiivistäen molemmista sekä oppi-isiltään omaksumansa ajatukset näin:

– Historia on pohjimmiltaan identiteetin, juurien, oman olemuksen etsimistä. Jos ei ymmärrä historian opetusta ei myöskään opi näkemään omia mahdollisuuksiaan ja lahjojaan. Ilman historian tajua me menetämme aatteellisen suuntamme. Työväenliikkeen suuri linja velvoittaa meidät tavoittelemaan alati parempaa. Parempi ei ole kuitenkaan aina materiaalista, vaan myös kasvua ihmisenä ja vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat