Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) teettämien laskelmien mukaan jo nyt ongelmalliseksi arvioitu henkilöstöpula pahenee vuosi vuodelta. JHL laskee, että hoivahenkilöstön määrää pitäisi kasvattaa vuoteen 2029 mennessä pelkästään vanhusten koti- ja ympärivuorokautisessa hoidossa 23 300 vakanssilla.

Talousongelmissa kärvistelevissä kunnissa JHL:n laskelma aiheuttaa kylmiä väreitä. Tosin esimerkiksi hallituksen arvioissa on vielä kylmäävämpi luku, niissä hoivahenkilöstön määrän lisäystarve on edellä mainituissa tehtävissä vuoteen 2030 mennessä noin 30 000 henkilöä.

Arvioiden taustalla on väestön ikääntyminen eli hoivan tarve kasvaa ja suuri osa tällä hetkellä alalla työskentelevistä on jäämässä eläkkeelle. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa hoivamitoituslaki, jonka mukaan vanhusten ympärivuorokautisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa on jokaista hoidettavaa asiakasta kohden työvuoroissa vähintään 0,7 työntekijää.

Youssef Zad muistuttaa, että henkilöstön lisäystarve ei pomppaa ennustettuihin lukemiin yhdessä yössä, vaan tarve kasvaa koko ajan. Samoin tarvittavaa henkilöstöä ei saada sormia napsauttamalla, vaan sen kouluttaminen vie pitkän ajan.

– Meillä on pitkään jatkuva väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen edessä. Se ei ala vasta vuonna 2030 eikä se myöskään lopu siihen.

Youssef Zadin mukaan on tärkeää, että nyt budjettiriihestä saadaan päätöksiä, vaikka ongelmia ei ratkaista yhdessä tai kahdessakaan vaalikaudessa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

JHL:n mukaan työllisyysasteen nostaminen, syntyvyys sekä työperäinen maahanmuutto ja kotoutuminen ovat tekijöitä, joilla voidaan pehmentää väestörakenteen muutoksen aiheuttamia haasteita. Työllisyysasteen nostamiseen yhtenä olennaisena konstina Youssef Zad pitää osaamistason kasvattamista.

– Sillä on selkeä yhteys, että mitä korkeampi koulutus henkilöllä on, sitä pidempi on työura ja sitä parempi on hänen kiinnittymisensä työmarkkinoille. Oppivelvollisuusiän korottaminen on hyvä asia, ja sillä on positiivisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä, Zad sanoo.

– Työllisyysasteeseen voidaan vaikuttaa myös perhepoliittisin päätöksin esimerkiksi siten, että vanhemmille – ja etenkin äideille – tarjotaan tosiasialliset mahdollisuudet kiinnittyä työmarkkinoille.

Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen olisi Zadin mukaan yksi toimi, jolla pystytään purkamaan kannustinloukkuja. Se olisi ratkaisu ihmisille, jotka haluaisivat töihin, mutta empivät, koska maksujen vuoksi työmarkkinoille paluu ei olisi kannattavaa.

Zadin mukaan on tärkeää myös miettiä tarkkaan koulutuspaikkojen parempaa kohdentamista siten, että koulutus vastaa työelämän tarpeisiin. Työperäisestä maahanmuutosta taas on mahdollista paikata niitä aukkoja, joissa työvoiman tarve ja sen kotimainen saatavuus eivät kohtaa. Youssef Zadin mukaan se on vain yksi osa suurta kokonaisuutta, jossa on tärkeää sekä lisätä henkilöstön koulutusta että huolehtia siitä, että ihmiset pysyvät töissä.

Jälkimmäisessä auttaa, että työntekijät eivät pala loppuun liian raskaaksi koetussa työssä. Olennaista on, että työehdot – palkka, työajat ja niin edelleen – koetaan työn raskauteen nähden riittäviksi. Youssef Zad pohtii, että 0,7 henkilöstömitoitus saattaa hyvinkin vähentää kokemusta työn hektisyydestä.

– Kun helpotetaan henkilöstön resurssointia lainsäädännöllä siten, että se työ ei olisi niin kuormittavaa, saadaan myös alan houkuttelevuutta parannettua, hän sanoo.

Mikään yhteiskunnan toimi ei ole ilmainen, joten keskeinen kysymys on, miten 0,7 henkilöstömitoituksen ja hoivantarpeen kasvun kustannukset katetaan. Youssef Zad toteaa, että on helposti sanottu, että ”tarvitaan lisää tuloja ja vähemmän menoja”. Vaikeampaa on eritellä, mitä kaikkea budjetin tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan.

– Kuten aiemmin sanoin, työllisyyden nostaminen ja verotulojen kasvattaminen sen kautta on aivan tähdellinen asia, Zad sanoo.

– Pitkällä aikavälillä myös sote-uudistuksen toteutuksella voidaan pienentää kustannuksia, kun toiminta tehostuu ja terveysongelmiin saadaan pureuduttua ennaltaehkäisevästi.

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine pitää työntekijäpulaan parhaana – ja nopeimpana – ratkaisuna hoiva-avustajien määrän kasvattamista. Tämä vaatisi nykyisen ammatillisen koulutuksen muuttamista vastaamaan yliopistojen järjestelmää, jossa voi edetä tutkinto kerrallaan.

Nyt esimerkiksi hoiva-avustajan koulutus kestää vuoden ja lähihoitajan kolme vuotta. Niemi-Laineen mukaan tutkintoja pitäisi muuttaa niin, että ne olisivat osia ylemmästä tutkinnosta eli hoiva-avustaja voisi edetä osa kerrallaan vaikka sairaanhoitajaksi. Olennaista olisi, että opintoja voisi suorittaa osin työssäoppimisena. Tällaista oppisopimuksella hoiva-avustajasta lähihoitajaksi -polkua on jo kokeiltu Suomessa.

JHL on jo neuvotellut oppilaitosten kanssa koulutuksen muuttamisesta. Vastaanotto on ollut hyvä. Asia on parhaillaan Opetushallituksessa selvitettävänä.

– Olennaista on, että hoiva-avustajan tutkinto ei olisi nykyisenkaltainen umpiperä. Uudistettuna se varmasti kiinnostaisi myös niitä, jotka pitävät lähihoitajan kolmivuotista tutkintoa liian pitkänä. Tällä olisi myös työllisyyteen iso vaikutus, Päivi Niemi-Laine sanoo.

Hän uskoo, että hoiva-avustajien määrän lisääminen helpottaisi lähihoitajien ja sairaanhoitajien työtaakkaa. Nyt suuri osa heistä joutuu tekemään hoitotyön lisäksi myös hoiva-avustajille kuuluvaa hyvinvointityötä.

– Työssäjaksamista varmasti helpottaa, jos voi keskittyä oman koulutuksen ja ammattinimikkeen mukaisiin tehtäviin. JHL:n jäsenistöön kuuluville lähihoitajille ja sairaanhoitajille tehdyissä kyselyissä tätä on pidetty isona motivaattorina.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

JHL:n ekonomisti Youssef Zad kertoo, että JHL on saanut käyttöönsä Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Kymsoten ajankäytön tutkimuksen. Selvitys tarkastelee ikäihmisten tehostetun asumispalvelun henkilöstön työajan jakautumista. Sen mukaan hieman yli puolet työajasta kuluu perushoitoon eli ruokailuihin, hygieniaan, vaatetukseen ja pyykkiin.

– Tilastotietojen perusteella siellä käytetään paljon aikaa sellaisiin tehtäviin, joiden tekemiseen riittäisi hoiva-avustaja. Tilastotiedot näyttävät, että hoiva-avustajille on selkeä paikka hoivaketjussa. Lisäämällä hoiva-avustajien määrää, päästäisiin pureutumaan ajankäytön tehokkuuteen, Zad sanoo.

– JHL:n näkökulmana on moniammatillinen hoivaketju, jossa kaikki voivat tehdä osaamistaan vastaavaa työtä.

Päivi Niemi-Laine korostaa, että JHL ei ole kalastelemassa uusia jäseniä hoiva-avustajien määrän lisäämisellä. Hän sanoo, että hoiva-avustajat voivat liittyä yhtä hyvin muihinkin liittoihin kuin JHL:äänkin. Niemi-Laine sanoo, että JHL:n tavoite on löytää ratkaisu hoitajapulaan ja saada eri tehtävänkuvista ammattia vastaavat – ja parantaa samalla vanhusten hyvinvointia. Hoiva-avustajat tekisivät edelleen hyvinvointityötä ja muut ammattiryhmät voisivat keskittyä hoitoon.

– Välillä tuntuu, että ammatillisessa väännössä on tärkeintä se, minkä liiton leima on vahvin työpaikalla. Mutta pidemmän päälle on kestämätöntä, jos sairaanhoitajat ja lähihoitajat joutuvat tekemään hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Meidän pointtimme on hoitoketjun toimivuus. Onhan ylemmällä tasolla eli lääkäreiden ja sairaanhoitajienkin välillä onnistuttu siirtämään tehtäviä hoitajille.

Niemi-Laine muistuttaa, että vanhuspalvelulakia olivat yhteistyössä tekemässä ja hyväksymässä kaikki alan liitot.

– Nyt Tehy haluaisi irtautua laista siltä osin mitä hoiva-avustajista siinä päätettiin. En hyväksy hoiva-avustajien työn väheksymistä. Se ei ole mikään ”dumppausammatti” edes palkan osalta. Hoiva-avustajan peruspalkka on ilman lisiä 1800 euroa kuukaudessa ja lähihoitajalla 2127 euroa.

Toimittajat: Heikki Sihto ja Anna-Liisa Blomberg
Grafiikka: Arja Jokiaho