─ Uupuminen ja resurssipula ovat liian usein arkipäivää lastenhoitajien ja lastentarhaopettajien työssä. Ylisuuriksi paisuneet ryhmäkoot ja aina vain pienenevät määrärahat ovat johtaneet tilanteisiin, joissa sekä lasten että hoitajien hyvinvointi kärsii. Hallituksen kohdistamat leikkaukset varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ovat lyhytnäköistä leikkauspolitiikkaa, joka näkyy kasvatuksen ammattilaisten työssä uupumuksena, Haatainen toteaa.

Haataisen mielestä on tärkeää, että varhaiskasvatukseen panostetaan nykyistä vahvemmin. Riittävien resurssien turvaaminen henkilökunnalle sekä ryhmäkokojen rajaaminen ovat perusedellytyksiä laadukkaalle päivähoidolle. Lisäksi toimivilla sijaisjärjestelyillä voidaan estää henkilöstön uupumista.

─ Varhaiskasvatuksen kehittämisessä on lapsen edun oltava ykkösasiana samoin kuin henkilöstön jaksamisen. Nyt olisi korkea aika hallituksen tehdä ryhtiliike ja leikkaamisen sijasta panostaa varhaiskasvatukseen. Lastentarhanopettajien koulutusmäärien varmistamiseen pitää satsata erityisesti pääkaupunkiseudulla.

”Syksyn aikana levottomuus, konfliktit ja itkut ovat kasvaneet”, kirjoitti lastentarhanopettaja Helsingistä.

”Työntekijöiden kokemus on kaikkialla sama: aikaa lapsille on liian vähän”, kuvaili sijaisena kymmenissä päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla kiertänyt.

”Kun olen kolme tuntia yksin kahdenkymmenen lapsen kanssa, kaikki energia menee siihen, että saan lapset pysymään hengissä. Olemaan satuttamatta kaveria. Ja kun tämä ei ole tilapäistä vaan viikoittaista”, kirjoitti alanvaihtoa harkitseva lastentarhanopettaja jostain Suomesta.

Varhaiskasvatusviraston johtaja Satu Järvenkallas kommentoi palautetta HS:ssa.

— Talous asettaa meille reunaehdot, emme me siitä mihinkään pääse. Mutta ei pelkkä talous edellä saada hyvää varhaiskasvatusta. Tietenkin pitää katsoa miten lapset voivat, ei pelkkiä lukuja.