Kotimaa

Huijauksen uhriksi joutuminen ei vaadi tyhmyyttä – Riski joutua petoksen uhriksi on ylilääkärin mukaan suurin, kun elämä heittelee

Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Valepoliisien tai vaikkapa rakkaus- ja pyramidihuijausten uhriksi joutuminen ei tarkoita sitä, että olisi erityisen tyhmä tai yksinkertainen. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että yleensä huijauksissa on kyseessä tavallisten inhimillisten heikkouksien raaka hyväksikäyttö.

– Huijareiden tarjoamiin oljenkorsiin saattavat tarttua esimerkiksi henkilöt, jotka ovat jollain lailla hiukan pettyneitä elämäänsä ja vaikkapa keski-iän kriisin käsittely on tavallista vaikeampaa, Lauerma sanoo.

Rikoksentorjuntaneuvoston hiljattaisen selvityksen mukaan petosten ja niiden yritysten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2010 vuoteen 2016. Samalla ikääntyneisiin kohdistuneet petokset ja maksuvälinepetokset ovat lisääntyneet merkittävästi. Huijatuksi voi Lauerman mukaan joutua lähes kuka tahansa, sillä ihmisten täytyy joka päivä luottaa kohtalaisen paljon toisiin ihmisiin.

– Sen virhemarginaalin huijarit sitten ulosmittaavat, Lauerma sanoo.
Mutta miksi ihmiset lankeavat tarinoihin, jotka tuntuvat täysin arkijärjen vastaiselta, jättävät pankkikorttinsa kadulle poliisin kehotuksesta tai lähettävät suuriakin rahasummia esimerkiksi netissä tavatulle ulkomaalaiselle ”rakkaalle”?

– Alttiita huijatuksi tulemiselle ovat muun muassa sellaiset henkilöt, jotka ovat jollakin tavalla kriisiytyneet ja toivovat, että elämässä vielä kerran leimahtaisi jonkinlainen suuri tilaisuus: raha, rakkaus, kunnia tai mikä hyvänsä, Lauerma sanoo.

Lauerman mukaan myös psyykkiset ja fyysiset sairaudet sekä päihdeongelmat voivat altistaa uhriksi joutumiselle.

Vain vajaa puolet uhreista ilmoittaa petoksesta

Rikoksentorjuntaneuvoston selvityksen yhteydessä tehtiin myös kyselytutkimus siitä, miten moni uhreista tai heistä, jotka epäilivät joutuneensa uhriksi, oli ilmoittanut asiasta poliisille. Vain 42 prosenttia kertoi tehneensä rikosilmoituksen. 23 prosenttia jätti ilmoituksen tekemättä, koska ei uskonut siitä olevan mitään hyötyä ja 11 prosenttia siksi, koska koki rikosvahingon niin pieneksi. Vain prosentti vastaajista kertoi, ettei tehnyt ilmoitusta, koska petoksen uhriksi joutuminen nolotti.

Lauerman mukaan on tavallista, että häpeä vaikuttaa ilmoituksen tekemiseen. Lisäksi on uhreja, jotka eivät ymmärrä tai kykene hahmottamaan että heitä on huijattu. Häpeän tunne voi estää näkemästä yksinkertaisia tosiasioita ja sitä, että on joutunut huijatuksi.

– Jos oma käsitys itsestä on se, että minä olen sellainen vanha kettu, jota kukaan ei huijaa, voi huijatuksi tulemista olla vaikea nähdä. Osa ihmisistä ei osaa luopua tästä fantasiasta. Tämäkin ilmiö tunnetaan ympäri maailmaa, Lauerma kertoo.

Huijareilla tavallista enemmän psykopaatin piirteitä

Huijaaminen vaatii riskinottoa, jännityksen sietämistä ja välinpitämättömyyttä muiden ihmisten tuskasta ja mielipahasta. Vaikka kaikilla huijareilla ei psykopaatin piirteitä olisikaan, ovat ne Lauerman mukaan huijareilla muita yleisempiä.

– Tähän liittyy myös se, että psykopaatti on usein pinnallisesti miellyttävältä vaikuttava persoona, joka kykenee tekemään vaikutuksen ja manipuloimaan eikä hermostu helposti.

Taitavalta huijarilta voi olla vaikea suojata esimerkiksi iäkkäitä omaisia.

– On suotavaa, että varoitellaan huijauksista ja kehotetaan keskustelemaan avoimesti siitä, mihin kaikkeen sijoituksia tekee.

Olli-Pekka Paajanen, STT

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat