Kolumnit

Huono-osaisuuden poistaminen pitäisi olla ydintehtävä – ”Kuulen jo vastaväitteet”

Vaaleihin valmistuvat puolueet suuntaavat jälleen sanomaansa ”suurelle keskiluokalle”. Itseäni askarruttaa monikin asia tässä keskiluokan äänien kalastelussa.

On selvää, että äänestystuloksen näkökulmasta keskiluokka on tärkeä kohderyhmä. Keskiluokan käsite on kuitenkin aikojen kuluessa muuttunut melkoisesti. Siihen saattaa itsensä lukea yhtä hyvin akateemisen koulutuksen saanut korkeapalkkainen ammattilainen kuin pienituloinen ”valkokaulustyöntekijä”, joka ei katso kuuluvansa työväestöön.

Ja mihin luokkaan kuuluvat epäsäännöllisesti työtätekevät itsensä työllistäjät, erilaiset free-lancerit tai pienyrittäjät? Eikö olisi jo aika luopua tästä luokka-pohjaisesta ajattelusta ja hakea poliittisesti relevantimpia määrittelyjä oman sanoman keskeisten sisältöjen kuvaamiseksi?

Monissa poliittisissa puheissa vedotaan siihen, että keskiluokka suurena veronmaksajana ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa. Tottahan se on, mutta suuri osa keskiluokasta on jo veronmaksajaksi tullessaan saanut hyvinvointivaltiolta suuren satsauksen – koulutuksen.

Ylempi keskiluokka – jos sitä määrittelyä käytetään – on usein saanut akateemisen koulutuksen. Sitä kautta on  turvattu kohtuullisen hyvä asema työmarkkinoilla, jota tosin viime vuodet ovat jossakin määrin nakertaneet. Alempikin keskiluokka on yleensä saanut joko alemman korkeakoulutasoisen taikka ammatillisen koulutuksen. Näin ollen verojen muodossa maksetaan takaisin jo saatua koulutuksen antamaa ”perusturvaa”.

Jatkuvan verojen valittelun sijasta toivoisi myös keskiluokan edustajien muistavan saamansa koulutuksellisen satsauksen.

Kansainvälisesti menestynyt kapellimestari Esa-Pekka Salonen totesi Kansallisoopperan partneriksi ryhtyessään, että hän on saanut suomalaiselta yhteiskunnalta niin paljon, että haluaa antaa jotakin takaisin. Kaikki me hyvän koulutuksen ja eläketurvan saaneet emme tietenkään ole Salosen tulotasolla.

Silti jatkuvan verojen valittelun sijasta toivoisi myös keskiluokan edustajien muistavan saamansa koulutuksellisen satsauksen, jota vailla monet työttömät tai heikosti pärjäävät ihmiset ovat jääneet. Viime vuosien tilastotiedot kertovat, että koulutuksellinen epätasa-arvo jatkuu myös hyvinvointiyhteiskunnassa yli sukupolvien. Tämän sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden poistamisen jos minkä pitäisi olla tasa-arvoa ajavan poliittisen liikkeen ydintehtävä.

Kuulen jo vastaväitteet. Keskittymällä kaikkein huono-osaisimpien aseman parantamiseen ei vaaleja voiteta. Tämä on tietenkin mahdollista. En minäkään tarkoiteta sitä, että universaalin järjestelmän kivijalkaa – peruskoulua, perusterveydenhuoltoa, perussosiaalipalvelua – pitäisi purkaa, mutta sen laajentamisen sijasta pitäisi sitä nyt täydentää selvästi kohdistetummin kaikkein eniten epätasa-arvosta kärsivän väestön osan koulutuksellisten, terveydellisten ja sosiaalisten lähtökohtien parantamiseen.

Tämän teeman pitäisi olla sosiali-alkuisten poliittisten puolueiden asialistan kärjessä.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat