– Tuntuu, että vammaiset ja heidän läheisensä joutuvat jatkuvasti taistelemaan joka asiasta, puolustautumaan. Äitinä mietin jatkuvasti, mitä kehitysvammaiselle lapselleni tapahtuu, jos minulle sattuu jotakin tai kuka hänestä huolehtii, kun minusta aika jättää, hän kertoo.

Kansalaisaloite tähtää vammaisten itsemääräämisoikeuden ja elämänlaadun parantamiseen. Çaydam-Lehtonen on seurannut keskustelua Helsingin asumispalveluiden ja päivä- ja työtoiminnan kilpailutuksesta. Huoli on kova.

– Jos palveluntarjoaja ja siinä samalla hoitajat vaihtuvat kahden, kolmen vuoden välein, se horjuttaa luottamusta ja turvallisuudentunnetta, Helsingin vammmaisneuvostossakin toimiva Çaydam-Lehtonen muistuttaa.

Çaydam-Lehtonen, Espoon ja Uudenmaan vammaisneuvostojen ja Espoon invalidien puheenjohtaja Pirkko Kuusela ja Vantaan invalidien puheenjohtaja Eeva Pitkänen ovat olleet luomassa SDP:n keväällä 2016 valmistunutta vammaispoliittista ohjelmaa, tuttavallisemmin ”vampoa”.

He ovat vammaisaktivisteja ja SDP:n vammaislähettiläitä, joiden tärkein tehtävä on kertoa ihmisille vammaisten asioista ja viedä eteenpäin SDP:n vampon sanomaa.

– Vammaislähettiläät on siitä hyvä juttu, että me olemme tavallisia ihmisiä, kenttäväkeä. Meitä on helppo lähestyä. Kun liikuin invamopolla, minulta tultiin kyselemään paljon. Kun vaaleissa laitoin mopooni plakaatit, oli kyselijöitä vielä enemmän, vammaislähettiläs Hannele Rauhanen Kirkkonummelta kuvailee.

Kuka tahansa vammaisten asioista kiinnostunut voi ryhtyä hommaan. Ei tarvitse olla vammainen, mutta pitää ehkä olla vähän hullu, Rauhanen vitsailee. Töitä nimittäin riittää.

– Meitä tarvitaan juuri nyt paljon, koska vammaisten tilanne on hyvin huono. Nykyinen hallitus on tehnyt paljon heikennyksiä, sote-uudistus tulee, ja meidän palvelumme pitäisi saada toimiviksi. Lisäksi uusi vammaislainsäädäntö tulee eduskuntaan keväällä, Kuusela listaa.

Vammaislähettiläiden tärkeä tehtävä on myös välittää tietoa vammaisten arjesta. Rauhanen pitää keskeisenä ongelmana, että vammaisten asioista päättävät ihmiset, joilla ei välttämättä ole lähipiirissään yhtään vammaista.

– Kukaan ei oikein näytä ymmärtävän, millaista vammaisten arki oikeasti on. Mieti, että joudut tilaamaan kuljetuksen aina 40 minuuttia ennakkoon. Kyyti voi jättää tulematta, tilaat uuden ja odotat taas 40 minuuttia. Vammaisille sanotaan, että aina te valitatte kaikesta. Samaan aikaan ihmiset pillastuvat, kun metro on viisi minuuttia myöhässä, Kuusela kuvailee.

Lue lisää SDP:n vammaislähettiläistä Demokraatin paperilehdestä torstaina 8.3.