Mielipiteet
20.1.2020 09:34 ・ Päivitetty: 27.1.2020 09:41
Huutolaisuus ei ole ohi
Vanhuksia, köyhiä, lapsia ja sairaita on myyty Suomessa huutokaupalla vielä lähihistoriassamme. Huutolaisen sai lähtökohtaisesti se, joka vaati pienimmän korvauksen kunnalta. Huutolaisuuden piti olla historiaa, kun huutokaupat kiellettiin vuosikymmeniä sitten. Termi huutolaisuus onkin jäänyt mielissämme historiaan. Huutolaisuuden piirteet ovat silti edelleen olemassa.
Kunnat ostavat yhä enemmän palveluita yksityiseltä sektorilta ja valitettavan usein kilpailutuksen tärkein kriteeri on hinta. Yrittäjä luonnollisesti tähtää tuottavaan toimintaan ja voittoihin. Valvonta oli puutteellista virallisen huutolaisuuden aikana ja sitä se tuntuu olevan yhä edelleen, etenkin yksityisiä palveluita ostettaessa. Yksityisiä palveluita ostetaan mm. lasten päivähoidon, huostaan otettujen lasten sijoittamisen ja vanhusten hoidon järjestämiseksi.
Valitettavasti epäinhimillinen huutolaisuus ei ole ohi, se on vain muuttanut muotoaan. Surullisinta on, että jotkut voivat kokea huutolaisuuden kaksi kertaa. Huutolaisjärjestelmän uhrina lapsena ollut, saattaa päätyä nykypäivänä uudestaan moderniin huutolaisuuteen joutuessaan kunnan tolkuttomasti halpuuttaman vanhustenhoidon piiriin. Kunnan ostaman palvelun piiriin päätynyt on usein täysin riippuvainen yrittäjän panoksesta ja moraalista sekä toiminnan valvonnasta.
Länsimaisen sivistysvaltion ja kansan voima näkyy siinä, kuinka paljon on köyhyyttä ja kuinka avun tarpeessa olevista huolehditaan. Tällainen modernin huutolaisuuden ylläpitäminen saa myös pohtimaan, millaisia ovat meidän suomalaisten arvot. Historiaamme sisältyy paljon yhteistyössä pärjäämistä ja kaikista huolehtimista, mutta myös vahvaa jakautumista ja eriarvoisuutta. Suomalaiset ovat myös tarvinneet ja saaneet apua.
Jospa löytäisimme taas yhteishengen, empatian ja halun huolehtia kaikista yhteiskunnassamme. Se vahvistaisi jokaiselle kuuluvia ihmisoikeuksia sekä lisäisi kokonaisturvallisuuden tunnetta meille kaikille. Meille on tärkeää tieto siitä, että jos minä en olekaan läheisistäni huolehtimassa tai en itse pärjää, yhteiskunta huolehtii ja tekee sen parhaalla mahdollisella tavalla, jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.
Kirjoittaja on vanhempi rikoskonstaapeli ja kuntapäättäjä Vaasasta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.