–  Elokuva on jaettavaksi tehty asia. Kun elokuvan tekee, haluaa tietysti, että ihmiset sen myös näkevät, Kuosmanen toteaa.

–  Palkinnot auttavat tässä tiedostamisessa. Niiden merkitys huomion ja sanan saattamisessa on kiistaton.

Aluksi Kuosmanen sanoo palkinnon olevan lähinnä oman egon silittämistä, kun siirrytään puhumaan tunnustuksen henkilökohtaisesta merkityksestä.

–  Jos palkintoon suhtautuu terveellisesti, siitä jää onnistumisen kokemus, joka ehkä kantaa niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei mikään onnistu, Kuosmanen pohtii.

Elokuvan ohjaajalle myönteinen vastaanotto tarkoittaa, että katsojat ovat ymmärtäneet, mitä teoksella yritetään sanoa.

–  Elokuva on aina ikään kuin kysymys, että ‘Tiedätkö sen tunteen…?’. Kun tekee elokuvan, jossa käsitellään monimutkaisia tunteita, on tärkeää, että ne ymmärretään, Kuosmanen sanoo.

–  Hyvä vastaanotto osoittaa, että tunne on tiedetty ja se on yhdistänyt ihmisiä. Elokuvan ja katsojan välinen ymmärrys sekä kontakti ovat hieno asia.

Palkinnon tuoma onnistumisen kokemus auttaa ohjaajaa paitsi jaksamaan vaikeiden paikkojen yli, myös luottamaan omiin vastoihinsa. Kuosmanen kertoo elokuvan tekoon liittyvien päätösten syntyvän hänellä pitkälti tunnepohjalta.

–  Monia päätöksiä on hankala välittömästi perustella muuten kuin sillä, että ‘Musta tuntuu tältä’. Se on usein ainoa asia, jolla on väliä.

–  Tältä pohjalta tehdyn elokuvan onnistuminen tarkoittaa, että omaan tunteeseen pystyy sen jälkeen luottamaan paljon paremmin. Ei se varmaan koskaan muutu helpoksi, mutta ammatillinen itseluottamus kasvaa.

Toki palkinnolla on kylmän käytännöllinen puolensa. Kuosmanen uskoo, että elokuvan saama huomio auttaa levittämään tulevia teoksia ja tuomaan lisää työmahdollisuuksia.

–  Vaikka lopulta se oma pää taitaa olla isoin este kaikelle tekemiselle. Toivottavasti tämä auttaa siihenkin, Kuosmanen heittää.

Hytti nro 6:n lauantaina voittama Grand Prix -palkinto mielletään Cannesissa pääkilpasarjan kakkospalkinnoksi Kultaisen palmun jälkeen.

Kotimainen elokuva on viimeksi voittanut Grand Prix’n vuonna 2002, kun Aki Kaurismäen ohjaama Mies vailla menneisyyttä palkittiin. Kultaista palmua suomalainen elokuva ei ole vielä koskaan voittanut.

Kotimaiset tekijät olivat tänä vuonna Cannesissa esillä laajahkolla rintamalla. Somalinkielinen suomalaiselokuva Guled & Nasra kilpaili festivaalin kriitikkojen sarjassa. Elokuva on ohjaaja Khadar Ayderus Ahmedin esikoisteos.

Lisäksi suomalaisia tekijöitä oli mukana norjalaisessa trillerissä The Innocents ja intialaisessa dokumenttielokuvassa Invisible Demons.

–  Tämä vuosi oli Cannesissa suomalaiselle elokuvalle todella hieno. Ahmedin elokuva sai kriitikoilta hyvän vastaanoton, ja myös norjalainen (The Innocents) otettiin vastaan positiivisesti, Kuosmanen tuumii.

Kuosmanen on syntynyt 1970-luvun lopussa. Hänen mukaansa saman ikäpolven suomalaiset tekijät ajattelevat elokuvaa luonnostaan kansainvälisemmin kuin aiempi sukupolvi. Yhteiset tuotannot muiden maiden kanssa ovat tavallisia.

–  Oletan ja toivon, että katseet alkavat kohdistua Suomeen yhä enemmän elokuvamaana. Me olemme tunnettuja musiikista, mutta täällä tehdään myös todella hienoa elokuvaa, Kuosmanen toteaa.

Vaikka palkinto kiiltää vielä uutuuttaan, on ohjaajan katse jo seuraavissa projekteissa. Työn alla on tuotantoyhtiö Aamun tv-sarja yhdessä Ahmedin ja ohjaaja Siiri Halkon kanssa. Lisäksi Kuosmanen jatkaa syksyllä oman lyhyen mykkäelokuvansa kuvauksia.

Lopuksi hän haluaa vielä sanoa yhden asian, joka on jäänyt kaivertamaan mieltä juhlahumun keskellä.

–  Palkinto tuli sen verran yllättäen ja puskista, että unohdin puheessani kiittää toista poikaani, joka on Lapissa vaeltamassa. Lähinnä tässä on tullut mietittyä, että taas tuli mokattua, Kuosmanen päättää.