Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Hyvä sanoma hajanaisesta minästä

Kolmen osaavan tamperelaisen harrastajateatterin kimppatuotannossa Mustasilmäsusanna irrottelevat Marleena Huuhka, Anne Lahtinen, Outi Kautonen, Jani Hämäläinen ja Venla Moisala.
 Tampereen ylioppilasteatteri & Legioonateatteri & Tukkateatteri
Marjo Airisniemi: Mustasilmäsusanna
Ohjaus Taru Huokkola – Puvut Sofia Siltanen  – Valot Heikki Tavilampi – Musiikki DJ Halvtrak at Talo Yössä –Näyttämöllä Outi Kautonen (TaYT), Jani Hämäläinen (Tukkateatteri), Venla Moisala (Tukkateatteri), Anne Lahtinen (TaYT), Marleena Huuhka (TaYT)
Aksu Piippo

Tampereen Ylioppilasteatterin, Tukkateatterin ja Legioonateatterin yhteisen näytelmän päähenkilö on nuori suomalainen nainen, joka syystä tai toisesta ei näytä aivan suomalaiselta eikä oikein ulkomaalaiseltakaan. Suomalaisen näköiset suomalaiset tutkivat Susannan suomalaisuutta omilla enemmän tai vähemmän hienotunteisilla tavoillaan. Susannaa ei kyllästytä pelkästään se, että hänen suomalaisuuttaan epäillään alituisesti. Kyse ei ole vain etnisestä identiteetistä, vaan yleisemmin siitä, miksi määrittelyjen kohteeksi pitää alistua. Miten pääsisimme eroon luokittelutaistelusta?

“Mustasilmäsusanna” on osa kolmen kovalaatuisen harrastajateatterin kolmiosaista yhteistyötä, joka liittyy Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan. TaYT:n emännöimässä ensimmäisessä osassa Suomesta ei puhuta kovin paljon, vaan isänmaan varassa väännetään esiin globaalin ajanhengen ja yksityisen minän yhteyksiä.

Ajan henki

Ajanhenki, Zeitgeist, on eräänlainen puhujista irronnut puhepinttymä, itsenäistynyt diskurssi. Se määräilee ihmisten puheita ja heidän elämänsä rytmiä. Ajanhenki antaa esteettisiä sääntöjä siitä, millä tyylillä ideologian tyhjien abstraktioiden (suomalaisuus, talouden realiteetit, rotu ym.) valtaan pitää milloinkin alistua.
ylioppilasteatterin näyttämöllä ajan hengen toimitilaksi on järjestetty pieni tiskijukan pöytä, jolla on isoja ämyreitä ja pääkallo. Näytelmän tavalliset ihmiset eivät näe pöytää, jonka äärellä Teknosankari (Marleena Huuhka) käy vaihtamassa levyä. Huuhka on varsinainen Ajan Hengetär, joka mukautuu lavan huumorin vaatimuksiin muuntautumalla milloin sokeritoukaksi, milloin vauvan ja joulukinkun vaihduntakuvioksi. Huuhka tanssii ja voimailee koko reilun tunnin mittaisen esityksen ajan ihailtavan ilmaisuvoimaisena tämän vuoden ajanhengen konsulttina. Merkille pantavaa on, että eheyttävä hengetär ei itse näytä ehyeltä.

Ajanhenki oli 1900-luvulla luokkataistelun tulosta, luokkien voimasuhteiden ilmausta. Vuosisadan lopulla henki tikahtui hengettömäksi luokitteluksi. Kummassakin tapauksessa kyse oli kategorioiden välillä käytävästä sodasta. “Mustasilmäsusannassa” ajan hengestä käytävä kamppailu sen sijaan käydään kategorioiden ja kategoriattomuuden välillä. Susanna (Outi Kautonen), Emili (Venla Moisala), Ristola (Anne Lahtinen) ja Kaksonen (Jani Hämäläinen) sekoittelevat sukupuolen käsitteitä ja yrittävät elää muutenkin määreetöntä tai ainakin omamääreistä elämää. Odinin sotilaat ja persujen poliitikot luonnollisesti kauhistuvat kategorioiden kuolemanvaaraa ja yrittävät pelastaa ne.

Vaikka tuttuja identiteettisodan sankareita käy näyttämöllä, esitys väistää “pakolaiskriisin” kliseet ja “suvaitsevaisuuden” tai “oman identiteetin” tekopyhyydet. Niitä ei edes pysähdytä pilkkaamaan. Tekijät eivät takerru siihen, mistä pitää päästä eroon.

Teknomusiikki rytmittää tapahtumia sydämen tahdissa. Tekno edustaa jotakin, josta ei pääse eroon. Kun jumputus joissakin kohtauksissa taukoaa, taukoaa muukin toiminta. Ja kun jytke taas jatkuu, jatkuu elämä.

Paraneva maailma

Marjo Airisniemen käsikirjoitus mahdollistaisi sekä ahdistavan että vapauttavan tulkinnan. Teknosankarin ja muiden henkilöiden välille jännittyvä näyttämöasetelma kallistaa globaalia ajan henkeä hengittävän henkevän ihmisen tilannetta hieman ahdistuksen suuntaan. Lopulta Taru Huokkolan ohjaustyö kääntää esityksen optimismin voitoksi. Tarkkaavainen, huomaavainen ja tahdikkaasti humoristinen fyysisen toiminnan henki varjelee näytelmän sankareita ajan abstrakteilta voimilta.

Huokkola sanoo, että  “Mustasilmäsusanna” on näytelmä paranevasta maailmasta. Se on nykyisen valituksen keskellä hyvin sanottu ja talouselämän tarjoamiin orjuusnäkymiin nähden paljon luvattu. Parasta kaikessa on, että Huokkolaa on pakko uskoa. Tällaista teatteria ei tehtäisi, jos maailma ei olisi jo parantunut viime näkemästä. Parannusta on tapahtunut paljon, koska jossakin on ihmisiä, jotka näyttävät, miten uljasta hajanaisen minän on elää yhdessä muiden hajanaisten kanssa.

Emili (tai Emil tai Emilia) pelastaa patjan tulvasta ja telmii sen päällä Susannan kanssa. Rakastelevaisten jalat ponnahtelevat kohtisuoraan taivasta kohti mieltä ylentävän hauskasti. Kummallakin on hyvää tekemistä itsensä ja toisen kanssa, joten minää eheyttävän ulkopuolelta annetun abstraktion valtaan ei viitsitä antautua. Tyhjä abstraktio tekee minästä ehjän. Mustasilmäsusannan hyvä sanoma kuuluu, että hajanaisena minänä on omalta kannalta jännempää ja muihin nähden huomaavaisempaa elää kuin ehyenä.

Maailma parantuu sitä mukaa, kun abstraktioiden vallasta, eli ideologiasta vapaa aika kasvaa. Jos sitä ei ole, niin elämässä ei ole mieltä. Luokkataistelulla ei silloin ole tarkoitusta. Puolustettavaa ei ole eikä maailman parantaminen ole tarpeen.

Pertti Julkunen

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE