Kolumni

Sini Karjalainen

Kirjoittaja on JHL-aktiivi Mustasaaresta.

Hyvä Suomi, vielä huomennakin

Jos Suomi sata vuotta alkaa tulla jo korvista, niin ei hätää, et ole yksin. Ensi viikolla juhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän viettoon ja kuukauden päästä saamme taas jatkaa kuin ennenkin matkaa kohti.. niin mihin me olemme matkalla?

Jälestäpäin sadan vuoden itsenäisyys ja muutos yhdeksi kaikilla mittareilla mitattuna maailman parhaaksi valtioksi tuntuu loogiselta, itsestäänselvältä jatkumolta, tähtiin kirjoitetulta menestystarinalta. Oikeasti Suomen itsenäisyyden alku oli sumussa kulkevaa haparointia ja kaaoottista aikaa. Oli elintarvikepulaa, työttömyyttä ja poliittisesti kovin kahtiajakautunut kansa. Itsenäisyyden jatkumisestakaan ei ollut takeita. Itsenäistymisen kynnyksellä kyettiin kuitenkin saamaan aikaan laki 8 tunnin työpäivästä ja 40 viikkotunnista. Useiden radikaalien yhteiskunnallisten uudistusten toteutus jäi tosin valitettavasti puolitiehen sisällissodan sytyttyä ja siksi mm. työsopimus- ja työehtosopimuslait kyettiin saattamaan voimaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Kuitenkin isolla joukolla 100 vuotta sitten eläneillä on ollut rohkeutta katsoa kauas ja toimia ihmisoikeuksien puolesta, ja niiden arvojen mukaan, joista Suomi nykypäivänä maailmalla tunnetaan: tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, puhtaasta elinympäristöstä ja kyvystä tehdä koko yhteiskuntaa hyödyttäviä kompromisseja.

Tämä joukko hahmotti, mistä köyhyys ja osattomuus ja sitä kautta väkivalta ja kriisien juurisyyt muodostuvat. Vuosikymmenten aikana suomalaista yhteiskuntaa uudistettiinkin joukkovoimalla tehden Suomesta se hyvinvointiyhteiskunta, jona se edelleen kaikkialla maailmassa tunnetaan. Näitä mittavia projekteja olivat mm. valtakunnan oikeus, kaikille yhteinen maksuton peruskoulu, keskussairaalaverkoston rakentaminen, yleissitovat työehtosopimukset ja äitiysloma.

Maailma on jälleen muutoksessa ja Suomi sen mukana. Tälläkään kertaa kenelläkään ei ole kristallipalloa. Siitä huolimatta meillä on oltava rohkeutta toimia yhtä rohkeasti kuin oikeudentuntoiset uudistajat vuosisata sitten, sivusta katsojan rooli kun harvoin on kannattava ratkaisu.  On luotettava siihen, että samat arvot, jotka meidät tähän ja tämän hyvän ovat tuoneet, kantavat jatkossakin.

Vaikka moni sadan vuoden takainen ongelma on saatu ratkottua, osa on palannut tai vain muuttanut muotoaan, kuten työelämän epävarmuus ja synnyinperheen merkitys, ja uusia ilmaantunut roppakaupalla, kuten ilmastonmuutos ja sen jättimäiset seurannaisvaikutukset. Onneksi Suomi on vauraampi kuin koskaan, joten sen ei pitäisi olla esteenä, eihän se ollut vuosisata taaksepäinkään. Meillä on kaikki edellytykset ratkaista tämän hetken ja tulevaisuuden haasteet yhteistyöllä.

Kasvua ja työllisyyttä on tavoiteltava nyt ja tulevaisuudessa kestävästi ilman, että maapalloa tai ihmisiä riistetään. Kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua ja kokea itsensä tärkeäksi ja meillä oltava elämään soveltuva maapallo, vielä sadankin vuoden päästä.

Iloista ensi viikon itsenäisyysjuhlaa ja tulevaisuuden uskoa jokaiselle!

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Kokkolasta.

Satavuotias Suomi kohtaa haasteet yhdessä

Suomen 100-vuotispäivän juhlinta on takana. Sanassa kiitollisuus kiteytyy oma näkökulmani juhlaan. Yhteiskuntamme ei ole tullut vielä valmiiksi, mutta näin nopeatahtisesta kehityksestä saamme olla kiitollisia. Olen erityisesti havahtunut siihen, kuinka lyhyen ajan olemme olleet itsenäinen kansakunta. Sata vuotta voi olla yhden ihmiselämän mittainen ajanjakso, mutta kansakunnalle on ehtinyt tapahtua valtava muutos siinä ajassa.

Olemme tehneet pitkän matkan köyhyydestä vaurauteen, sisällissodasta kansakunnan eheyteen, maatalousmaasta tietoyhteiskunnaksi. Lyhyessä ajassa huikeat saavutukset. Suomen menestystarina ei olekaan ollut sattumaa, vaan määrätietoisten toimien tulos.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksesta Helsingin tuomiokirkosta jäi mieleen, kuinka arkkipiispa Kari Mäkinen kiteytti tämän suomalaisen menestystarinan eetoksen lainauksella Täällä Pohjantähden alla romaanista: ”Silmieni tasolta katselen kaikkia”. Tämä asenne tuo meidät kansakuntana yhteen ja saa meidät antamaan oman panoksemme.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa.

Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa. Se saa meidät myös luottamaan omaan ajatukseemme ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisen katsominen saa meidät näkemään ainutlaatuisen arvon jokaisessa kanssaihmisessä. Se saa meidät myös arvostamaan itseämme ja ottamaan omat lahjamme käyttöön niin arjessa, työssä kuin yhteiskunnassa.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa. Kansakuntamme syntyä ja suuntaa valmisteltiin kansanvaltaisissa instituutioissa, jotka saivat voimansa yleisestä äänioikeudesta. Jokaisesta äänestä haluttiin mahdollisimman valistunut ääni. Siksi säädettiin oppivelvollisuuslaki ja rakennettiin sivistystä koko kansalle. Tasa-arvoinen polku varhaiskasvatuksesta ammattikouluun tai korkeakouluun on kaikille avoin maksukyvystä riippumatta.

Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin.

Tänään lapsemme saavat elää maailman kolmanneksi turvatuimman lapsuuden. Näin ei ole läheskään aina ollut, vaan esimerkiksi neuvolat ja laadukas varhaiskasvatus luotiin tukemaan perheitä siinä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada hyvät lähtökohdat elämää varten. Kuitenkin lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa vasta vuonna 1984, kehitys on ollut tässäkin asiassa nopeaa.

Meidän panostamme tarvitaan myös globaalien ongelmien ratkaisuun. Meidän tarinamme köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa. Myös meidän viestimme keinoista – kansanvallasta ja koulutuksesta – halutaan kuulla. Erityisesti presidentinvaalit ovat hyvä mahdollisuus keskustella Suomen roolista maailmassa. Haluan, että kansanvaltainen ja koulutukseen panostava Suomi on maailmassa rauhan, tasa-arvon ja kestävän kehityksen asialla – siksi arvovalintani näissä vaaleissa on Tuula Haatainen.

Meillä onkin lukuisia näyttöjä siitä, miten sisun ja sydämen yhdistelmällä voi menestyä. Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin. Tulevaisuuden haaste onkin sisäänpäin kääntymisen välttäminen. Pienen kansakunnan kannattaa vaalia erilaisuuttaan rikkautena. Suomi kohtaa naapurinsa ja koko ympäröivän maailman haasteet yhdessä. Yhteisestä linjasta keskusteleminen kuuluu meille kaikille.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Emma Kivikangas

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Kauhavalta

Pääsykoeuudistus – uhka vai mahdollisuus?

Viime kuukausina voimakkaasti keskusteluun noussut toisen asteen pääsykoeuudistus jakaa ihmiset karkeasti kahteen kastiin, puolesta ja vastaan. Itse lukeudun jälkimmäisiin.

Pääsykoeuudistuksessa on siis kyse keväällä 2018 voimaan astuvasta korkeakoulujen pääsykoejärjestelmän keventämisestä ja tavoitteesta, että tulevaisuudessa ylioppilastodistuksesta tulee pääsykoetta yleisempi valintatapa.

Syksyllä 2016 korkeakoulut lupasivat opetus -ja kulttuuriministeriölle, että ne luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä. Korkeakoulut julkaisivat ensi kevään valintaperusteensa lokakuussa, mutta siltikään ei ole vielä tiedossa, miten uudistukset tulevat näkymään kevään haussa. Ministeriö haluaa, että korkeakoulut alkavat valita opiskelijansa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella, minkä seurauksena ylioppilaskokeiden tulokset määrittelevät nuorten tulevaisuutta yhä enemmän.

Muutosta halutaan, koska nykyinen alakohtainen pääsykoejärjestelmä on korkeakouluille kallis ja hakijoille raskas. Uudistus on seurausta hallituksen leikkauksista, sillä esimerkiksi tällä vuosikymmenellä tutkimuksen ja tuotekehityksen valtion rahoitusta on leikattu 267 miljoonaa euroa. Lisäksi pääsykoejärjestelmän uudistuksilla halutaan kitkeä eriarvoistavana pidettyä valmennuskurssibisnestä, mutta en kuitenkaan usko, että uudistuksella saadaan bisnestä kitkettyä, sillä valmennuskurssit siirtyisivät lukioon valmennuksina ylioppilaskirjoituksiin korkeakoulujen pääsykoevalmennuksien sijaan.

Uudistusta vastustetaan, koska taustalla on pelko siitä, että lukio kolmiosaisena yleissivistävänä oppilaitoksena muuttuu kolmivuotiseksi valmennukseksi ylioppilaskirjoituksiin. Heikko ylioppilastodistus sulkee ovia aidosti kiinnostuneilta nuorilta, muutos lisää painetta ylioppilaskirjoituksiin ja lisäksi korkeakoulujen pääsykoekiintiö säilyy, mutta pienenee. Jatkossa korkakouluihin pääsee ainoastaan ylioppilaskirjoituksissa menestymällä ja soveltuvuuden mittaaminen alalle jää toisarvoiseksi, sillä ylioppilaskirjoitukset eivät mittaa alalle soveltuvuutta. Koulutus ja osaaminen ovat Suomen avainsanat menestykseen. Jääkö aloille soveltuvimmat nuoret seulan ulkopuolelle?

Valintakoe mittaa soveltuvuutta alalle, motivoituneisuutta sekä on turva lukiossa alisuoriutuneelle. Uudistuksen tavoitteena on myöskin saada nuoret välttämään välivuoden pitäminen ja nopeamman valmistumisen seurauksena on nopeampi työllistyminen. Nuorille on annettava mahdollisuus välivuoden pitämiseen. Yhteiskuntamme korostaa markkinakelpoisuutta, tehokkuutta, tuottavuutta ja loputonta itsetarkkailua ihan liian paljon.

Pääsykoeuudistuksen toteutuminen tarkoittaisi myös sitä, että lukio-opintojen aloittavien nuorten on tiedettävä, mille alalle haluaa opiskelemaan lukion jälkeen ja kurssivalinnat olisi tehtävä sen mukaisesti. Monelle lukio on paikka ja aika miettimiselle ja omien mielenkiinnonkohteiden  ja soveltuvuusalueiden etsimiselle. Tämä saattaisi vähentää lukio-opintoihin hakeutuvia nuoria, jos jatko-opintolinja tai mielenkiinnonkohteet eivät ole selvillä.

Opiskelijaterveydenhuoltoon on lisätty resursseja, sillä 60 % lukiolaistytöistä kärsii koulu-uupumuksen aiheuttamasta väsymyksestä viikoittain. Haluammeko tämän luvun lisääntyvän? Mielestäni koulutus on ehdottoman tärkeä asia, mutta tärkeää on myös nuoren jaksamisesta huolehtiminen ja mielenterveyden tasapaino.

Jotta uudistuksesta saataisiin toimiva ja kaikille tasapuolinen, uudistus tulee toteuttaa siten, että se tarjoaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa parhaimpansa. Korkeakoulujen pääsykoeuudistuksessa ei toteudu tasa-arvo, on muistettava, että se kuitenkin luo hyvinvointivaltiomme perustan.

 

Emma Kivikangas

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Kauhavalta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

Sote-uudistuksen kaikki tavoitteet näyttävät kääntyvän päälaelleen

Valinnanvapauslaki on parhaillaan lausunnoilla. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lakiehdotus tulee saamaan murskaavan tuomion. Huolenaiheena onkin, että kritiikistä huolimatta Suomen hallituksella on vakaa ajatus viedä sekä sote- että maakuntauudistus läpi vaikka pienellä enemmistöllä eduskunnassa.

Sotemaku-uudistus on itsenäisen Suomen suurin uudistus, mitä tehdään kiireellä eikä siten kaikkia seurausvaikutuksia pystytä arvioimaan. Keskustan vahva vaikuttaja kansanedustaja, ex-ministeri Mauri Pekkarinen esitti myös huolenaiheensa uutisesta, että 100 kuntaa voi mennä konkurssiin sote-kiinteistöjen arvojen nollaantuessa.

Asiantuntijoiden huolenaiheet ovat, että sote-laissa oleva valinnanvapaus ei paranna palveluiden saatavuutta, eikä takaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista. Esitys hyödyttää eniten suhteellisen terveitä ja vähemmän palveluita tarvitsevia. Uudistuksesta seuraavat sopeutustoimet, tuotannon hajanaisuus ja hallinnon kasvu heikentävät paljon palveluja tarvitsevien hoidon saatavuutta ja laatua.

Ironista on, että sote-uudistuksen tavoitteena oli saatavuuden paraneminen, terveyserojen kaventaminen, hallinnon keventäminen ja edullisempi hinta. Uudistuksen kaikki tavoitteet näyttävät kääntyvän päälaelleen. Kukaan ei enää usko uudistuksen säästöihin vaan pelkäävät uudistuksen tuovan laadultaan huonommat palvelut kalliimmalla hinnalla. Tätäkö me haluamme?

Mielestäni koko sotemaku-lainsäädäntöhanke tulisi hylätä. Samaa mieltä on valtaosa valtakunnan asiantuntijoista, kunnista, maakunnista ja sairaanhoitopiireistä. Suomen hallitus ei ole halunnut kuulla tätä viestiä lain valmistelussa ja nähtäväksi jää, miten kritiikki ja lausuntojen huolenaiheet otetaan vastaan.

Pohjanmaan demarit ovat poliittisessa ohjelmassaan lausuneet sotesta hyvin. Palataan alkuperäiseen suunnitelmaan, missä perusterveydenhuoltoa vahvistetaan. Näin saadaan erikoissairaanhoidon kulut kuriin. Erikoissairaanhoidon kustannusten hillinnästä kaikki alkoi.

Itsenäisyyspäivän aattona toivon, että ei myydä Suomea monikansallisille terveysyrityksille!

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Otto Mantere

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

Hyvinvointiyhteiskunta kärsii laiskasta veropolitiikasta

Demarinuoret esittivät tällä viikolla yli neljän miljardin kokoista verouudistusta. Tästä kärkiteemaksi Helsingin Sanomat päätti nostaa alempien alv-kantojen poistamisen ja yleisen alv-kannan alentamisen. Monet Helsingin Sanomien jutun lukeneet eivät kuitenkaan ottaneet huomioon, että mallissa yhteen arvonlisäverokantaan siirtyminen kompensoidaan alentamalla työn verotusta, panostamalla tuntuvasti sosiaaliturvan uudistamiseen yleisturvaksi ja panostamalla tutkimukseen ja innovaatioihin.

Alemmat arvonlisäverokannat ovat nimittäin kallis (2,9 mrd euroa) ja huonosti kohdentuva verotuki, josta hyötyvät euromääräisesti eniten suurituloisimmat, koska he kuluttavat myös eniten. Tutkijat ovat varsin laajalti sitä mieltä, että yhtenäinen arvonlisäverokanta olisi tehokkaampi tapa verottaa kulutusta ja että sosiaalipoliittiset tavoitteet on saavutettavissa paremmin muilla tavoin.

Verotus on iso ja tärkeä kokonaisuus, sillä verot ovat ihmisten rahoja, joilla rahoitetaan hyvinvointivaltion tärkeimmät palvelut. Vuosien saatossa Suomen verojärjestelmästä on tullut monimutkainen yli 180 verotuen ja -vähennyksen viidakko, joka maksaa veronmaksajille joka vuosi 27 miljardia euroa.

Kaikki puolueet ovat harrastaneet laiskaa politiikkaa ja kasanneet verovähennyksiä verovähennyksien päälle. Siksi tämä byrokraattinen, kilpailua vääristävä tilanne on uudistettava kokonaan.

Demarinuorten esitys on erinomainen avaus, josta olisi syytä käydä keskustelua joka puolueessa. Tällä hetkellä keskustelu on valitettavasti keskittynyt Helsingin Sanomien otsikkoon huomioimatta kokonaisuutta.

Lopetetaan laiska veropolitiikka ja otsikoista väittely. Aloitetaan keskustelu kokonaisuuksista!

Otto Mantere

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Harry Wallin

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Seinäjoelta.

Inhimillisyyttä työperäiseen maahanmuuttoon

Suomessa on työperäisen maahanmuuton säännökset todella kireät, vaikka viimeisten työvoimahallinnon tilastojen mukaan Suomessa on monilla aloilla huutava työvoimapula esim. ravintola-alalla.  Vuonna 2015 Seinäjoelle tuli, kuten muuallekin turvapaikanhakijoita, joista suurin osa on siirretty muualle tai palannut kotimaahan, osa on saanut turvapaikan. Joukossa oli perhe Kosovosta ja puolen vuoden jälkeen perheen isä Fitim sai pysyvän työpaikan seinäjokisesta pitseriasta, joka on arvostettu ja suosittu. Käymme myöskin siellä syömässä.

Perheeseen kuuluu siis isä Fitim 30 v., äiti Lulla 28 v. ja neljä poikaa iältään 9,7,4 ja 1 – vuotiaat. Perhe asuu vuokra-asunnossa, jonka vuokran he maksavat. Nyt Seinäjoen poliisi on tehnyt päätöksen etteivät he saa edes tilapäistä oleskelulupaa, koska ravintolatyöntekijöitä on työttömänä. Yrittäjä on yrittänyt palkata kortistosta, mutta ei ole onnistunut. Hän haki normaalin työnvälityksen kautta työntekijää ja työttömyyskortistossa oli useita kymmeniä työttömiä työnhakijoita. Hän sai vain neljä yhteydenottoa. Näistä neljästä naisesta yksi ei osannut suomea ja lopuilla kolmella ei ollut kokin pätevyyttä. Lisäksi asetettiin muitakin ehtoja kuten esim. ei osaa tehdä kebabia, ei halua tehdä töitä viikonloppuna eikä iltaisin.

Perhe on ollut Suomessa 2 vuotta ja vanhimmat pojat ovat koulussa. He puhuvat jo keskenään täydellistä suomea. Isä on ollut töissä yhtäjaksoisesti 1,5 vuotta. Hän elättää pienillä tuloilla perheensä, maksaa verot, laskut ja vuokran. Rahat riittää, koska perhe elää vaatimattomasti, ei ryyppää eikä rellestä. Isä ajaa töihin lähes joka päivä vanhalla polkupyörällä.

Kysymys kuuluu, miksi heille ei voi myöntää edes määräaikaista oleskelulupaa, sillä he tukisivat Suomea, kun kansa vanhenee ja syntyvyys on alhaisin 1800-luvun jälkeen. Äänestin hiljattain tarveharkinnan puolesta, mutta nämä kohtuuttomat esimerkit herättävät ajattelemaan, onko meillä demareilla sittenkään oikea linja työperäisen maahanmuuton osalta. Vai juoksemmeko Persujen perässä?

 

 

Harry Wallin

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta