Kiitos joulusta jälleen kerran etenkin äideille! Toki isätkin kiitokset ansaitsevat.  Ja tietysti myös lapset. Kiitos siis kaikille!

Toivotan tämän tutun runon saattelemana kaikille Pirkanmaan sivujen lukijoille ja ennen kaikkea tekijöille letkeää joulua. Kiitän uutisia ja kolumneja kirjoittaneita. Kaikille on rajattomat palstat avoimia. Tervetuloa joukkoon.

Alfhild

Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinulla pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruuden muistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa-
ottaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai.-
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äiti vuoteen valmista
ja linnut, linnut helää –

Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lapsen lapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni rakastakaa!

Lauri Viita